Täsmälääke yksinäisyyteen...

Kuka välittää ihmisestä jos hän ei ole nuori, kaunis, julkinen ikoni, rikas, rakas, nerokas ja suunnattoman ystäväpiirin omaava, sosiaalisten medioiden lempilapsi? Kun kauneus ja nuoruus muuttuvat standardeiksi ja ihmisarvon mitoiksi, mitä tapahtuu kaikille niille, jotka jäävät tämän ulkopuolelle? Kaiken valtakunnan nuoruushoidot, lääkitykset ja henkisen nuoruuden gurut valtaavat markkinat.

Kehtolapsia tarkkaillaan, jotta heidät voidaan ajoissa kiikuttaa palleroiden kauneuskirugin korjattavaksi. Ennen perheissä lasten turva olivat aikuiset vanhemmat, nyt lapsen turva on viranomainen ja/tai eri alojen asiantuntijat, joiden ainoa tarkoitus on korjata ihmisessä olevia vikoja.

Me emme ole ikuisesti kauniita, nuoria ja haluttuja, emme edes nuorina.

Suuri osa entisaikojen superjulkkiksista, taiteilijoista omilla aloillaan, oli rujoja joko fyysisesti tai henkisesti, useissa tapauksissa molempia. Nykyaikana vain täydellisyys on sallittua ja ihmettelenkin, jääkö meidän ajastamme jäljelle mitään mainittavaa aikojen historiaan. Elämmekö nyt mustinta nykyaikaa, pimeintä ihmiskunnan historiassa?

Tänä päivänä ihmisten fyysinen ja henkinen pahoinvointi on huipussaan. Onko koskaan koko ihmiskunnan historian aikana ollut niin paljon henkisesti sairaita kuin nyt? Usein henkinen sairaus ilmenee myös fyysisenä sairautena ja mietinkin miten usein henkisestä pahoinvoinnista johtuvaa fyysistä sairautta tehohoidetaan ja jätetään huomioimatta itse sairauden syy. Kun ihmisen kehitystä nimetään eri aikakausinimillä kuten rauta-aika jne., kutsutaanko meidän aikaamme sairasajaksi, sairaaksi ajaksi?

Suomessa lähes joka toinen päivä joku vanhus tappaa itsensä. Tilastojen karuus tulee esiin seuraavista luvuista:

Itsemurhaan päätyy vuosittain liki 1000 suomalaista ja heistä 40-50 on yli 65-vuotiaita naisia, 130-140 yli 65-vuotiasta miestä. Loput itsemurhaan päätyneet ovat nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat nähneet itsensä tappamisen ainoaksi, epätoivoiseksi vaihtoehdoksi.

Itsemurhien määrä ei tule laskemaan, päin vastoin. Maailmamme kovuus on verrannollinen yhä lisääntyvien itsemurhien määrään. Yksinäisyys tappaa varmemmin kuin liikenneonnettomuus, sotatila tai terrori-isku. Edellä luetellut vaihtoehdot eivät ole uhrien omia valintoja, itsemurha on melkein 100 %:sti oma valinta, tyhjyyden ja yksinäisyyden hävittämistä, katoaminen maailmasta, jossa ihminen ei löydä omaa paikkaansa, syytä jatkaa elämää.

Aikamme arvot ovat vialliset ja kovat, inhimillisyyttä niissä ei ole piirun vertaa. Kun nuori ihminen päätyy itsemurhaan ja päättää elämättömän elämän, murskaantuu samalla monta unelmaa, mahdollisuutta ja ihmistä. Kuolema on lopullinen eikä tehtyä saa tekemättömäksi. Kun yli 65-vuotias päätyy itsemurhaan, mikä siinä murskaantuu jos ympärillä ei ole ketään eikä mitään? Kuinka moni itsemurha jää huomaamatta ja diagnosoimatta, kirjaamatta tilastoihin? Tässä tapauksessa uskon, että tilastot valehtelevat.

Köyhyys ei kosketa vain nuoria ja keski-ikäisiä, pahinta köyhyys on siinä vaiheessa, jolloin läheiset ovat kuolleet tai kaukana, oma terveys ei anna mahdollisuutta jonotella leipäjonoissa ja muissa ilmaisen ruoan jakopaikoissa. Mahdollisuudet pyytää ja saada apua ovat aivan toista luokkaa kuin sellaisella ihmisellä, jolla turvaverkostot vielä toimivat, terveys ei ole vielä pettänyt ja joka pystyy, osaa ja tietää pitää oikeuksistaan kiinni. Onko niin, että vain julkistamalla yksityisen ihmisen hätä lööpeissä takaa julkisuuteen suostuneelle ihmiselle palvelua, hoitoa ja apua?

Meistä yksikään ei ole niin itsellinen ja voimakas, että hän valitsisi vapaaehtoisesti yksinäisyyden ja sen mukanaan tuoman passiivisen heitteillejätön. Niissäkin tapauksissa, joissa voidaan varmuudella todeta, että asiaan vaikuttaa jokin sairaus tai vamma, emme enää reagoi, aivan kuin mikään tai kukaan ei enää koskettaisi meitä.

Kuinka kaukana on se aika, jolloin netistä saa tilata laillisia itsemurhapillereitä? Tuleeko itsemurhapilleri olemaan osa yhteiskuntamme palvelujärjestelmää, jossa kaikki palvelut ajetaan alas ja vain kaikkein täydellisimmillä yksilöillä on oikeus saada palveluita ja inhimillistä kohtelua?

Täsmälääke yksinäisyyteen ja ihmisen kurjuuteen on jo keksitty. Nyt päättäjien vain täytyy miettiä uusia puheita ja perusteluja sille, miten epäkelvot ja tuottamattomat, yhteiskunnalle verorasitusta aiheuttavat yksilöt voidaan ohjeistaa itsemurhapillerireseptin hakuun ja pillerien nauttimiseen siististi ja huomaamattomassa paikassa.

Emme me ole enää ihmisiä ihmisille, me olemme susia toisillemme ja raatelemme joukolla heikompaa lauman jäsentä. Ja mikä pahinta, emme edes vaivaudu raatelemaan, eristämme heikon yksilön laumasta ja käyttäydymme kuin hän olisi jo kuollut.