Blogilandiastako uusien kansanedustajaehdokkaiden pyydystyskenttä?

Nyt on se aika vuodesta, jolloin vaalihumppa hurahtaa kohta täysillä käyntiin. Yle on jo avannut omat vaalisivunsa osoitteessa:  http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/.

Vaalikoneet taas avautuvat tammi-helmikuussa 2011, jolloin itse kukin pääsee tutkailemaan omia vakaumuksiaan ja näkemyksiään vastaavia ehdokkaita.

Uskaltaako yksikään puolue jättää pois ehdokaslistoiltaan perunajauhoaivoiset julkimot ja marssittaa kehiin asiantuntijuutta, kokemusta, näkemystä ja jos vielä mahdollista, luotettavuutta?

Tätä porukkaa löytyy enemmälti yritysmaailmasta, niiden ihmisten joukosta, jotka tekevät työkseen suurta määrä ihmisiä koskevia päätöksiä, kulkevat tuntosarvet herkkinä pitkin maita ja mantuja. Jospa vielä löytyisi sellaisia tapauksia, jotka oikeasti tietäisivät mitä ovat puhumassa, ymmärrettävällä suomen kielellä. Myös eri alojen kokemusperäisillä asiantuntijoilla on kova kysyntä eikä pahitteeksi tekisi muutama työelämässä toikkaroinut humanistikaan.

Luettelemani porukka nyt vain sattuu olemaan lööppikammoista plaatua, osa myös harvinaisen epämediaseksikkäitä otuksia, jotka eivät haise rahalle tai menestykselle. Sanalla sanottuna tylsääkin tylsempiä ja harmaita tyyppejä. Miksi kansa äänestäisi tylsää ns. asiantuntijaa, kun vaihtoehtona on tunnettu tai hehkeä lööppien prinssi tai prinsessa?

Nykymallin mukaan eduskuntaan valitaan iso liuta ihmisiä, jotka ovat lööpeistä kaikelle kansalle tuttuja. Valitettava tosiasia nyt kuitenkin on se, että perunajauhoaivot eivät viisastu kokkarenkaan vertaa istuivatpa he kuinka uskollisesti kuin tatit kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa istunnoissa. Tyhjästä on vaikea nyhjästä ja siinä vaiheessa kun ihminen edustaa kansaa, ei hän saa maksattaa opintojaan kansan kustannuksella.

Miksi hemmetissä annamme täysin taitamattomille puolueille ja niissä huseeraaville pyrkyreille, grillausvalmiille poliittisille broilereille ja omaneduntavoittelijoille sanan sijaa? Miksi emme pistä pystyyn virkamieshallitusta, jossa eri alojen asiantuntijat, ilman poliittista oman edunpyyntiä, ratkaisisivat ongelmia ja tekisivät sen hetken todelliseen tietämykseen perustuvia päätöksiä? Samasta aiheesta olen urputtanut aiemminkin, mutta nyt jos koskaan virkamieshallitus voisi olla järkevin vaihtoehto.

Eipä tarvitsisi lähteä tutkimaan vaalirahoitussotkuja, henkilökohtaisia sotkuja tai opettaa märkäkorvia politiikan nyrkkeilykehän sääntöihin. Ainakin minä haluan mieluimmin nähdä kansanedustajista asiapitoisia artikkeleja asiapitoisissa lehdissä kuin kohujuttuja lööppijournalismin läpitunkemissa kaatopaikkalehdissä.

Asiantuntijuus ei välttämättä ole hankittu koulutuksella, vaan vanhan kansan syvällä rintaäänellä toteamalla "kyllä työ ja elämä opettaa". Kansan syvistä riveistä on aiempina vuosikymmeninä noussut järkerviin päätöksiin kykeneviä edustajia. Koulutus on hyvä asia, mutta se ei teoriatasolla anna vielä minkään valtakunnan syvää tietämystä asioista, joilla on suuri merkitys Suomi-nimisen monialayrityksen asioiden hoitamisessa.

Sen mitä olen ajan kuluessa tutustunut blogistanin mitä erilaisinpiin blogeihin, voisin lyödä vaikka paitani vetoa siitä, että eri alojen asiantuntijoita sekä päänupistaan harvinaisen selväjärkistä porukkaa löytyy blogilandiasta. Ihmisillä on tarve oksentaa epäkohtia ulos, tarjota erilaisia vaihtoehtoja ja odottaa kunnon päätöksiä.

Miten olisi, jos seuraavat kansanedustajat etsittäisiin suoraan blogilandiasta, säästyisivät vaalikulut eikä vaalityötä tarvitsisi tehdä, sillä aikaisemmat tekstit ja kannanotot ratkaisivat ehdokkuuden.

Tyrkylle tuotaisiin ne blogien pitäjät, jotka ovat teksteillään ja ehdotuksillaan osoittaneet ja todistaneet kykynsä selväjärkiseen ja analyyttiseen ajatteluun, ehdottaneet tapoja hoitaa yhteisiä asioita ja ennen kaikkea, eivät ole jo valmiiksi ryvettyneet lahjusskandaaleissa ja lööppijulkisuudessa.

Eri asia tietysti on se, moniko blogin pitäjä olisi valmis astumaan suuriin saappaisiin ja astelemaan, varsinkin muutaman viimeisen hallituksen ja kansanedustuksen jälkeisille raunioille.

Kun kerran verotusta, terveyspalveluita yms. ollaan ajamassa uusille raiteille, ajetaan sitten samalla koko kansanedustajien valintakäytäntö uusille urille...