Vihreitä skinejä ja halpaa makkaraa...

Mitä helvettiä vihreät menivät tekemään? En ollut varmasti ainoa, joka oli mennä pökerryksiin ja tajuttomaksi kun uutisissa näytettiin vihreiden vaalikampanjatunnus. Herra jestas sentään, vihreällä pohjalla Suomen leijona. Rinta rottingilla vihreiden skini-jaosto esitteli uutta vaalitunnustaan, ja uskalsipa muutama möläyttää senkin, että aluksi vähän arvelutti tämä uusi linjaus, mutta nyt kaikki ovat ihan täpinöissään.

Eivätkös nuo perhanan viherpipertäjät muuta enää keksineet? Olisivat nyt vähän ensin edes miettineet mitä tuo tunnus tuo mieleen. Viherpipertäjät ovat jo aikoja sitten myyneet Suomen ja muuttuneet mamu-halaajiksi. Toivottavasti jokaisella viherpipertäjällä on omassa kotona ikioma mamu, jota pallutella, hellitellä ja hemmotella. Kaiken päin seiniä käsittänyt armas työministerimmekin silmät sikkurassa puhui isänmaallisuudesta, ja millähän rahkeilla kyselen vain.

Voi hyvä tavaton sentään, että piti nähdä vielä tämäkin päivä, jona vihreä liike, skinitunnuksin varustettuna, lähtee vaalitaistoon syvästi inhoamiaan Persuja vastaan. Mihin helvettiin vihreiden aivot on heitetty? Tarvitaan ainakin 100 Osmo Soininvaaraa pelastamaan uppoavasta optimistijollasta edes äyskäri.

Vihreiden tempauksesta järkyttyneenä jään kauhulla odottelemaan muiden puolueiden vastavetoa. Voidakseen ylittää vihreiden, suorastaan makaaberin, vaaliteeman muiden puolueiden pitää astua symboliikan pimeälle puolelle. Ja taivas varjelkoon, mitä on enää odotettavissa kun alku oli jo näin raflaavaa. Mikähän puolue suunnittelee tälläkin hetkellä svastikan ottamista vaalisymbolikseen?

Suomalainen politiikka on aina ollut harrasta ja vakavaa, suorastaan vanhakantaista ja kivenjärkäleisiin verrattaviin puoluejohtajiin nojautuvaa. Nyt kun puoluepomo kerrallaan on lennellyt jalustoiltaan kaikkien tuulien mukaan, voi järkäleiden löytäminen olla perin työllästä. Uskottavat tyypit ovat harvassa ja nekin harvat tuskin ovat kiinnostuneita ryvettymään politiikan kuravellissä.

Mitä enemmän seuraan politiikkaa, sitä enemmän ymmälläni olen. Miten on mahdollista, että poliittiset puolueet eivät näe tavallisen ihmisen hätää ja selviytymistaistelua jokapäiväisessä elämässä? Politiikasta on kadonnut ihminen, puhutaan enää vain rahasta ja sen liikkuvuudesta.

Tavallinen ihminen pitää kynsin ja hampain kiinni työpaikastaan ja kun se menee alta, kaatuu koko korttitalo. Ja tätä samaa onnetonta kyykytetään sen jälkeen kaikissa mahdollisissa virastoissa ja jopa mediassa, jonka tutkivaan journalismiin olen joskus tottunut luottamaan. Suomut ovat lennelleet silmiltäni, enkä enää tiedä mihin luottaa.

Joka tapauksessa työtöntä mätkitään kuin vierasta sikaa, hoetaan mantrana, että töitä kyllä löytyy kun vain aktiivisesti etsit sitä. Eikö kenenkään mieleen tule se tosiasia, että on helvetin vaikea työllistyä, jos ei ole jäljellä työpaikkoja, joihin työllistyä. On helpompi syyllistää työtöntä kuin tehdä jotain sen asian eteen, että Suomessa vielä olisi yrityksiä, joilla olisi mahdollisuus työllistää.

Sama juttu köyhemmän kansanosan sairastuvuusluvuista keskusteltaessa. Vanha tosiasia on se, että makkara on halvempaa kuin pihvi ja makaroni edullisempaa kuin vihannekset.

Syö siinä sitten terveellisesti, kun pitää maksaa laskut ja olla paraatikunnossa hakemassa olematonta työpaikkaa. Pihistä sitten ruokakuluissa, kun pitää olla niin laajakaistaa niin laajakaistaa, että heikkopäistä hirvittää. Vanhalla rukilla on melko työllästä riehua nettimaailmassa, kun kone tekee tenän ja netti tökkii hitauttaan, halvin laajakaista-versio kun on ainoa mahdollisuus.

Halpa makkara ei ole paras mahdollinen funktionaalinen eines, jolla kansan syvät rivit pidetään terveinä.

Suomalainen ja kansainvälinen politiikka on kuin Kauniit ja Rohkeat -saippuaooppera, lähikuvissa tuijotellaan minuuttikaupalla kameraa ja yritetään välittää tyhjiä tunteita turtuneille ja koko potaskarepertuaarin nähneille ja kuulleille äänestäjille, jotka pitää jollain mystisellä konstilla saada aktiivisiksi äänestäjiksi vaaliuurnille.

Vinkiksi kaikille puolueille, jotka yrittävät saada tyhmän kansan syvät rivit notkahtelemaan kohti vaaliuurnia, antakaa kansalle välillä leipää, sirkushuveja tässä on jo katseltu tarpeeksi kauan ja ne eivät enää riitä täyttämään tyhjänä kurisevaa vatsaa.

Olettaisin, että se puolue, joka lupaa alentaa makkaran, kaljan ja viinan hintoja, se saa kansan syvät rivit taakseen. Ja ihan ilman skini-tunnuksia ja turhia löpinöitä isänmaallisuudesta.

Suomi on jo myyty EU:lle ja keskuudestamme poistuneet sotiemme veteraanit pyörivät multayksiöissään siihen tahtiin, että hautausmailla käy melkoinen maanmöyhennys tälläkin hetkellä.

Eivät ne sanat vaan ne teot, ratkaisevat loppupelissä voittajan. Liukaskieliset shemeikat on ennenkin muilutettu rajan yli tai sitten raahattu ladon taakse...