Tekstit
Mikä helvetti siinä on, että miehiä ei saa uskomaan sitä, että lääkärintarkastus terveenä voisi tuottaa paremman tuloksen kuin se, että ambulanssi kiidättää henkitoreissaan paareilla lojuvaa ukonraiskaa kohti lähintä teho-osastoa.
Olen tässä lähikuukausien aikana joutunut todistamaan useamman kuin yhden ystävän harhaluuloista uskoa omasta ikuisesta elämästään ja mihin hemmettiin se on heput johtanut. Yksikin lojuu tällä hetkellä sairaalan teho-osastolla letkuihin kiinitettynä ja toinen kärsi helikobakteerista mahahaavan muodossa. Eikä hepuille mennyt jakeluun ystävällinen ohje toimia ennen kuin tapahtuu jotain, ehei ensin pitää tapahtua jotain. Ja hei, kyseessä olevat hemmot ovat kolme-nelikymppisiä miehiä, joiden luulisi elävän elämänsä parasta ja viriileintä aikaa.
Eikä tästä ole kauaakaan aikaa kun yksi heppu ajeli puolisokeana liikenteessä ja kiroili kuin mamelukki sitä, kun muut rynnivät liikenteessä kuin kaistapäät. Ei tullut puolisokealle mieleen se, että olisi varmasti aika käydä tarkistuttamassa näkö. Mitä hemmettiä sellaista tekemään kun näkö on kuin teinipojalla, mihin se nyt olisi muuttunut. Muut vain ajavat kuin kaistat päin vastaantulevaa kaistaa.
Piti yhdellekin tyypille kiroilla vallan perkeleesti ja käskeä pysäyttämään auto, kun suoraan sanottua alkoi jo itselläkin ottamaan sydämestä. Kyllä meikäläinen pitää extreme-urheilusta, vallan mahtavasti pitääkin, mutta haluan itse valita ajan ja paikan sekä varusteet harrastaa moista urheilua. Extreme-urheilu peltihevosella moottoritiellä ei ole minun makuuni. On liian myöhäistä herätä siinä vaiheessa kun pari raatoa lojuu kadulla yliajon uhrina kuskin sopottaessa säikähtäneenä, että niinhän nuo hyppäsivät eteen kuin ufot aurinkoisena päivänä.
No sain puoliväkisin pakottamalla ja kiristämällä hepun silmälääkäriin ja tuloksena oli, kuten arvaatkin, näköä huomattavasti parantavat lasit. Jep, nyt hemmon kyydissä taas uskaltaa olla ja kiroilutkin ovat vähentyneet yli puoleen. Hulluja liikenteessä on aina ollut, mutta puolisokeita mieskuskeja tuntuu olevan niitäkin enemmän. Jos joku vielä kuvitelee, että turhamaisuus on naisille kuuluva ominaisuus, ottakoot oppia ja tietäkööt, että miehet ovat ainakin yhtä turhamaisia elleivät turhamaisempia kuin naiset.
Ihmisillä on se älytön mielikuva, että ainoa miestä kiinnostava ja terveyteen liittyvä asia, josta miehet ylipäätään ovat kiinnostuneita, on se että seisooko vai ei seiso ja tapahtuuko vai ei tapahdu mitään. Ok, se on miehen elämässä melkoisen vaikuttava mittari ja ihan aiheellinen syy syöksyä arvauskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Ja mitä toteaa tämä arvauskeskusten kuningas, tietysti sen, että yli 30 ikävuoden jälkeen miehen elämässä nyt vain tulee hetkiä jolloin toimii tai sitten ei, mutta ei siitä kannata niin huolestua. Mikä helvetin vastaus tuo on kun kysymys nyt sentään, herra paratkoon, on elämästä ja kuolemasta. Onko mies enää mitään jos ei pysty toimimaan kuin mies?
Joku helvetin infarkti tai mahahaava on lällärikamaa ja hienohelmahemmojen taudinkuvaan kuuluvaa, mutta jos pikku-Wilhelmi ei toimi, niin se on maailmanloppu se. That's it and no more.
Ystävät ovat kuin räjähtämätön kasapanos, räjähtää jos on räjähtääkseen tai sitten ei räjähdä ollenkaan. Miehen elämään ei kuulu pikkuvaivoista valittaminen ja isompien vaivojen kohdatessa löydetään miehemme teho-osastolta letkuihin kytkettynä ja ylen hämmästyneinä olotilastaan. Mitä helvettiä, eihän kroppa voi näin pahasti pettää, pikkuasiasta.
Naisilla on naisten vaivat ja niihin on totuttu, mutta maailmahan menee ihan sekaisin jos nyt jokainen mieheksi katsottava ihminen alkaa valitella jonnin joutavista pikku-vaivoista, vaikka ne sitten osuisivat sydämen alueelle. Eikä tästä ole kauaakaan, kun eräs kolmekymppinen veijarikaveri käväisi teho-osaston kautta, ja infarktihan se siellä karjui olemassaoloaan. Jep, mieshän elää ikuisesti hääräten talonrakentamisprojektin kimpussa, töitä tehdessä ja kavereiden kanssa ryypätessä, kaatuen sitten saappaat jalassa kohtisuorassa Monosen hautaustoimistoa.
Naiset puhua papattavat kuin konekiväärit jokaisesta aiheellisesta ja luullusta vaivasta, niistäkin, joita ei ole olemassakaan. Miesten maailmassa pikkuasiat ovat pikkuasioita ja pitää olla helvetin hyvä kaveri, jolle voidaan ohimennen sanoa, että vähän on nipistellyt tuosta rinnan kohdalta. Jos vastassa on oikein miehinen mies, voi lohdullisena vastauksena tulla se, että Kossu pitää suonet puhtaina, että eiköhän oteta ryyppy murheeseen. Fiksumpi kaveri toteaa, että käyhän poika lääkärissä ennen kuin on liian myöhäistä.
Yritä tässä sitten elää säällistä elämää kun naiset ovat kuin romanttisia toimintaleffoja ja miehet taas kuin uuden aallon Havukka-ahon ajattelijoita.
Olen tässä lähikuukausien aikana joutunut todistamaan useamman kuin yhden ystävän harhaluuloista uskoa omasta ikuisesta elämästään ja mihin hemmettiin se on heput johtanut. Yksikin lojuu tällä hetkellä sairaalan teho-osastolla letkuihin kiinitettynä ja toinen kärsi helikobakteerista mahahaavan muodossa. Eikä hepuille mennyt jakeluun ystävällinen ohje toimia ennen kuin tapahtuu jotain, ehei ensin pitää tapahtua jotain. Ja hei, kyseessä olevat hemmot ovat kolme-nelikymppisiä miehiä, joiden luulisi elävän elämänsä parasta ja viriileintä aikaa.
Eikä tästä ole kauaakaan aikaa kun yksi heppu ajeli puolisokeana liikenteessä ja kiroili kuin mamelukki sitä, kun muut rynnivät liikenteessä kuin kaistapäät. Ei tullut puolisokealle mieleen se, että olisi varmasti aika käydä tarkistuttamassa näkö. Mitä hemmettiä sellaista tekemään kun näkö on kuin teinipojalla, mihin se nyt olisi muuttunut. Muut vain ajavat kuin kaistat päin vastaantulevaa kaistaa.
Piti yhdellekin tyypille kiroilla vallan perkeleesti ja käskeä pysäyttämään auto, kun suoraan sanottua alkoi jo itselläkin ottamaan sydämestä. Kyllä meikäläinen pitää extreme-urheilusta, vallan mahtavasti pitääkin, mutta haluan itse valita ajan ja paikan sekä varusteet harrastaa moista urheilua. Extreme-urheilu peltihevosella moottoritiellä ei ole minun makuuni. On liian myöhäistä herätä siinä vaiheessa kun pari raatoa lojuu kadulla yliajon uhrina kuskin sopottaessa säikähtäneenä, että niinhän nuo hyppäsivät eteen kuin ufot aurinkoisena päivänä.
No sain puoliväkisin pakottamalla ja kiristämällä hepun silmälääkäriin ja tuloksena oli, kuten arvaatkin, näköä huomattavasti parantavat lasit. Jep, nyt hemmon kyydissä taas uskaltaa olla ja kiroilutkin ovat vähentyneet yli puoleen. Hulluja liikenteessä on aina ollut, mutta puolisokeita mieskuskeja tuntuu olevan niitäkin enemmän. Jos joku vielä kuvitelee, että turhamaisuus on naisille kuuluva ominaisuus, ottakoot oppia ja tietäkööt, että miehet ovat ainakin yhtä turhamaisia elleivät turhamaisempia kuin naiset.
Ihmisillä on se älytön mielikuva, että ainoa miestä kiinnostava ja terveyteen liittyvä asia, josta miehet ylipäätään ovat kiinnostuneita, on se että seisooko vai ei seiso ja tapahtuuko vai ei tapahdu mitään. Ok, se on miehen elämässä melkoisen vaikuttava mittari ja ihan aiheellinen syy syöksyä arvauskeskukseen lääkärin vastaanotolle. Ja mitä toteaa tämä arvauskeskusten kuningas, tietysti sen, että yli 30 ikävuoden jälkeen miehen elämässä nyt vain tulee hetkiä jolloin toimii tai sitten ei, mutta ei siitä kannata niin huolestua. Mikä helvetin vastaus tuo on kun kysymys nyt sentään, herra paratkoon, on elämästä ja kuolemasta. Onko mies enää mitään jos ei pysty toimimaan kuin mies?
Joku helvetin infarkti tai mahahaava on lällärikamaa ja hienohelmahemmojen taudinkuvaan kuuluvaa, mutta jos pikku-Wilhelmi ei toimi, niin se on maailmanloppu se. That's it and no more.
Ystävät ovat kuin räjähtämätön kasapanos, räjähtää jos on räjähtääkseen tai sitten ei räjähdä ollenkaan. Miehen elämään ei kuulu pikkuvaivoista valittaminen ja isompien vaivojen kohdatessa löydetään miehemme teho-osastolta letkuihin kytkettynä ja ylen hämmästyneinä olotilastaan. Mitä helvettiä, eihän kroppa voi näin pahasti pettää, pikkuasiasta.
Naisilla on naisten vaivat ja niihin on totuttu, mutta maailmahan menee ihan sekaisin jos nyt jokainen mieheksi katsottava ihminen alkaa valitella jonnin joutavista pikku-vaivoista, vaikka ne sitten osuisivat sydämen alueelle. Eikä tästä ole kauaakaan, kun eräs kolmekymppinen veijarikaveri käväisi teho-osaston kautta, ja infarktihan se siellä karjui olemassaoloaan. Jep, mieshän elää ikuisesti hääräten talonrakentamisprojektin kimpussa, töitä tehdessä ja kavereiden kanssa ryypätessä, kaatuen sitten saappaat jalassa kohtisuorassa Monosen hautaustoimistoa.
Naiset puhua papattavat kuin konekiväärit jokaisesta aiheellisesta ja luullusta vaivasta, niistäkin, joita ei ole olemassakaan. Miesten maailmassa pikkuasiat ovat pikkuasioita ja pitää olla helvetin hyvä kaveri, jolle voidaan ohimennen sanoa, että vähän on nipistellyt tuosta rinnan kohdalta. Jos vastassa on oikein miehinen mies, voi lohdullisena vastauksena tulla se, että Kossu pitää suonet puhtaina, että eiköhän oteta ryyppy murheeseen. Fiksumpi kaveri toteaa, että käyhän poika lääkärissä ennen kuin on liian myöhäistä.
Yritä tässä sitten elää säällistä elämää kun naiset ovat kuin romanttisia toimintaleffoja ja miehet taas kuin uuden aallon Havukka-ahon ajattelijoita.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti