tiistaina, syyskuuta 21, 2010

Kiina ja kauneusleikkaukset: kulkutauteja kerrakseen...

Kiinassa tehdään toiseksi eniten kauneusleikkauksia maailmassa, heti Jenkkien jälkeen. Onkohan kohta edessämme maailma, jossa vinosilmäinen kiinalainen on yhtä yleinen näky kuin valkoihoinen musta? Täytyy sanoa, etten ole aikoihin joutunut ostamaan jännityskirjoja lukunälkääni, kun valtakunnan ykköslehti ja kyytipoikana muutama ilmaislehti, saavat niskakarvani kiipeilemään pitkin seiniä lukaistessani päivittäisen uutistarjonnan läpi. Ei hemmetti sentään, maailma muuttuu nopeutetulla vauhdilla yhä oudommaksi ja samalla yhä suurempi osa ihmisistä leikkelyttää itsensä liukuhihnakirurgien pöydillä skifi-elokuvien hirviöiksi.

 
Mikä ihmisessä on niin julmetun rumaa, että hänet pitää leikata ja muokata heti Barbie-nukkestandardeja vastaavaksi? Ihmisten epätietoisuus itsestään on saanut todella julmia piirteitä. Ennen ihmisen oletettiin kasvavan ihmisenä, keräävän elämänkokemusta ja lopuksi kuolla kupsahtavan säällisen ajan kuluttua.
 
Entä nyt? Sisäistä kasvua etsitään apinan raivolla trendi-gurujen löperökursseilla, joissa samat asiat, jotka ennen olivat selvällä maalaisjärjellä tajuttavaa pässin lihaa, kuorrutetaan mahdollisimman kaukaisen Idän mystiikalla ja kansa luulee rikastuvansa, rakastuvansa ja menestyvänsä niiden avulla.
 
Elämänkokemus ja ihmistuntemus on hölmöjen hommaa, johan nyt nykyajassa kasvatettu järkikin sen sanoo, että on turha käyttää koko elämänsä mittainen aika opetellen sellaista, jonka joku kallispalkkainen konsultti opettaa viikonlopun intensiivikurssilla. No, kaikkihan sen oletetun tiedon olettavat tietävänsä, ettei halvalla saa kuin paskaa ja kallis on aina yhtä arvokasta kuin kultapaperiin kääritty tyhjyys.
 
Tuo säällisen ajan kuluttua tapahtuva kupsahtelukin on nykyisin luokiteltu, jos ei nyt täysin rikolliseksi toiminnaksi, niin ainakin totaalisten luusereiden kohtaloksi. Ikääntyessään ihmiset muuttuvat aina vain nuoremmiksi, ainakin aivotoiminnaltaan, ja kuoliaaksi kupsahtelu on liikennekuolemaan verrattavissa oleva, uutisoitava tapahtuma.
 
Samaisessa laajassa artikkelissa kerrottiin lisäksi se, että valmistuessaan koulusta valmistujaislahjaksi kiinalainen nuori saa, yhä enenevässä määrin, vanhemmiltaan lahjakortin plastikkakirurgille. Ei taida ihmisen aika riittää itsensä löytämiseksi, kun kaikki vapaa-aika kuluu erilaisten ihmismuokkaajien lihamyllyissä. Ihmisen todellinen luonne, vahvuudet ja heikkoudet, lahjakkuus sekä lahjattomuus, tiedot ja taidot, kaikki ne ovat sisäisiä ominaisuuksia. Vaikka ihmisen kuva on kuinka upea, ei se muutu kiinnostavaksi ja haluttavaksi, jos sisällä kumisee tyhjyys ja tuuli etsii siellä reunojaan.
 
Kyllä ihminen on kiinnostava nimenomaan juuri kaiken sen perusteella, mikä ei näy ulospäin. Sitä paitsi, ainakaan vielä en ole törmännyt sellaiseen tohtoriin, jolla on sellainen kosketus hyppysissään, että hän leikkauspöydällä kykenee tuottamaan tulokseksi ihmisen, jolla on taito kantaa itsensä ja jolla on sisällä henkinen vaatehenkari. Ihmisen kyky kantaa itsensä henkisesti on juuri se ominaisuus, joka saa muut etsiytymään jonkun luo ja karkaamaan jonkun toisen luota.
 
Kohta on edessä sekin vaihe, jossa miljardit kiinalaiset laihduttelevat riisillä itsensä kuiduiksi, lenkkeilevät henkensä edestä ympäri vetisiä riisipeltoja ja lobbaavat toisiaan entistä kiristyvimmille työmarkkinoille, avioliittomarkkinoille ja jenkkimarkkinoille.
 
Tavallinen ihminen tietoineen ja taitoineen tulee olemaan häviävä luonnonvara, ja kun viimeinen Homo Tavis on kuolemassa sukupuuttoon, joku hullu tiedemies yrittää kaivella Homo Taviksen dna:ta, turhaan. Tuskinpa vielä on mahdollista käsitellä ja kloonata ihmisen henkistä dna:ta, vai onko?
 
Ja niinpä sillä aikaa leikkelyiden ja ihmismuokkausten kulkutauti jatkaa Kiinassa kulkuaan...

maanantaina, syyskuuta 20, 2010

Viemäritangoa Helvetissä...

Kammottavien päätösten aiheuttama uutisvirta sen kun kiihdyttää virtaustaan. Kiinteistöverolla köyhät kyykkyyn ja vanhukset ulos kodeistaan, energiaverolla ulos loppu porukka. Mikäli kaikilla olisi töitä, riittäisi rahaa maksella päättömien poliitikkojen säätämiä rangaistusveroja, mutta kun ei ole kaikilla töitä.
 
Automatisoidaan vain lisää ja ajetaan loppukin porukasta työpaikkojen pihoille ihmettelemään entisiä työpaikkojaan, kiikutetaan joka hemmetin hilavitkutin-tehdas Aasian maihin tai itä-naapuriin. Pidetään nyt sitten kunnolla huolta siitä, ettei suomalaisilla ole töitä ja työpaikkoja.
 
Ja ennen kaikkea, äänestetään lisää karmaisevia poliitikkoja Arkadianmäelle läiskimään järjettömiä päätöksiään. Ei yhden kansan hävittämiseen tarvita ruttoa tai Ebolaa, siihen riittää 200 seinähullua poliitikkoa, ja niitä Suomessa löytyy joka niemen ja saaren notkelmasta.
 
Esimerkkinä vain maalaisserkkupuolueen riveistä kansan tajunnanvirtaan raketin lailla syöksynyt hongankolistaja, "mauton, hajuton ja näkymätön" ex-pääministeri, joka on tehnyt lyhyen pääministeripestinsä aikana puolueelleen enemmän hallaa kuin koko puolueen muu lööppi-kansa puolueen olemassaolon aikana. Hiljaisissa vesissä... ja sitä rataa. Siinä yksi erinomainen esimerkki kansamme edustajaksi valitusta järki-poliitikosta, joka rakastui itsestään kertoviin lööppeihin.
 
Nyt jos koskaan on aika huomata, miten hallitusherrat- ja frouvat ovat muutamien hallitusten aikana olleet hyvää vauhtia ajamassa alas suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Ja tämä nykyinen hallitus se vasta varsinainen romutusfirma onkin. Sosiaalitoimi on ollut tavallisen, ikänsä työtä tehneen ihmisen viimeinen hengissäpysymisen tukipilari ja ainoa turva kovassa maailmassa, samoin terveyspalveluja tuottava terveysvirasto, joita molempia ollaan nyt hyvää vauhtia ajamassa viemäristä alas.
 
Samalla ajetaan alas ennen niin korkealle arvostettu ihmisarvo. Vaan mitäpä se enää nykyaikana merkitsisi, ei niin yhtikäs mitään. Nykyisin sana ihmisarvo merkitsee vain säälittävää luokkaa kansalaisia, joiden otsiin on leimattu sana "hyödytön". Tätä porukkaa raharikkaat ja omaa etuaan ajavat poliitikot sitten nirppanokkaisina "avustavat" erilaisilla tulonsiirroilla, ja maksusitoumusnipuilla, joita ihmiset jonottavat sosiaalitoimen, Kelan ja terveyskeskusten luukuilla, kunhan ovat ensin saaneet varattuan ajan jollekin virkailijalle. Ja ajathan ovat vasta monien viikkojen päässä, joten jos jääkaappi on tyhjä, menee henki ja aika siirtyyy jollekin toiselle, jolla on ollut sissimuonaa varastossa.
 
Otsaleimattuun kansaan kuuluvat vaivaiset tai vain muuten sekundaksi luokiteltavat kansalaiset, jotka eivät ole olleet tarpeeksi älykkäitä kerätäkseen omaisuuksia, suhteita ja kallispalkkaisia työpaikkoja. Siis itse asiassa suurin osa porukasta. Sama porukka, joka on ollut mukana siinä "hyväosaisten" lottoarvonnassa, joka arpoi heidät syntymään Suomeen. Voi hyvä tavaton, sitä saavat mitä tilaavat ja aivan varmasti saavat vaikka eivät mitään tilaakaan.
 
Tangoon tarvitaan kaksi, mutta jos pariksi sattuu yhtä vaivainen ryysyläinen, ei ole mahdollisuutta päästä tanssimaan tähtien kanssa, ehei, rupuporukka tanssi aivan muilla parketeilla, kaukana kameroista ja viihdetoimittajista. Tavallinen riepuköyhälistö tanssii tangonsa kansakunnan viemäreissä, joiksi itsekkäät, ahneet ja suorastaan rikolliset päättäjät, niin poliitikot kuin Nalle-kansalaisetkin, ovat maamme muuttaneet.
 
Mitä hemmettiä pitää tapahtua, että oikeus, kohtuus, oikeudenmukaisuus, moraalisuus, tasa-arvoisuus ja ennen kaikkea ihmisarvoisuus palaisi peittämään tällä hetkellä puhtaaksi kalutun Suomi-Neidon kupeita? On neitosen takasta tuhatkin viety ja päättäjien ahneet kourat käyneet tyhjentämässä hyväuskoisen immen kukkaron.
 
Kun menee herrojen kanssa marjaan, käy huonosti. Ja tässä maassa on liikaa herroja, jotka tykkäävät käydä marjassa...

sunnuntaina, syyskuuta 19, 2010

BB-kakarat apinalinna-lavasteissa...

No niin, johan tätä huttua on nyt nähty muutama viikko ja mitä siitä on jäänyt käteen? Samaa oraali-, anaali-, vaginaali- ja penisaalipelehtelyä ruudun täydeltä kuin edellisinäkin vuosina. Kyllä katsojaa nyt hemmotellaan, kun toinen toistaan humalikkaampi itsensäpaljastelija koikkelehtii lavasteissa, hitaasti ja näyttäen kaiken. 

Tavallaan, käyhän noita pelehtiviä kakaroita vähän sääli, mutta ei sittenkään. Olen aivan samanlainen tirkistelijä kuin kaikki muutkin töllöttimen edessä BB-talon tapahtumia kyttäävät, vahingoniloiset kanssaihmiset. Mitäs tyrkyttivät itsensä asukkaiksi ja tulivat valituiksi, mitäs hölmöilevät ja tuovat julki koko maailmalle typerien pikku aivojensa tyhjyyden. BB-pennut ovat ansainneet kaiken sen, minkä julksuudenkipeydellään saavat talossa aikaan. 

Kuka tavallinen töllön tuijottelija menisi ja munaisi, siis todella sananmukaisesti munasillaan munaisi, itsensä koko kansan silmien edessä? Kyllä talon asukkaiden päässä täytyy olla joku mutteri pahasti väärässä paikassa tai egon olla niin ylipullistunut, että aivot ovat sen takia poksahtaneet päästä.

Kolmen kimppakivaa, joka ei ole kivaa kuin mahdollisesti yhdelle, hotdog-sämpylöiden
välissä pyöriskelevälle nakille. Kopelointia, pyöriskelyä, sormiperformanssia peiton alla ja eikös taas yksi sämpylänpalanen juokse raivopäissään tuhisemaan kylpyhuoneeseen.

Ja nyt kun näitä eri tavoin seksuaaliorientoituneita prisessoja ja prinssejä kekkaloi porealtaan ja makuuhuoneen välillä, tulee väkisin mieleen se, että kohta tavallisella heterolla on syytä tuntea olevansa vähän tyhmä ja jälkeenjäänyt tappaus. Tavallisen hetero-pulliaisen pitäisi ainakin harrastaa sadomasokismia hikisten urheilusukkiensa kanssa ollakseen edes jollakin tasolla trendikäs näiden moderni-seksuaalien joukossa.

Mitä nämä julkisesti eri seksuaalikategorioihin julistautuneet pennut ovat oikeassa elämässä, sitä en halua tietääkään. Kantakoot häpeänsä ja nyyhkikööt julkisuuden julmuutta muutaman viikon talosta ulos tulonsa jälkeen. Sen jälkeen onkin oikein sopivaa, että saavat rauhassa paeta häpeilevien läheistensä komeroihin ja kadota tavisten tympeään tuntemattomuuteen.

BB-ohjelman katselijalle tulee väkisinkin sellainen tunne ja olo, kuin hän olisi pikavierailulla Korkeasaaren apinatalossa, jossa toiset apina nyppivät kirppuja toisten turkeista, samaan aikaan kun taustalla urosapina kuksii välinpitämätöntä naarasta.

Siitäkö tässä on kyse, tähänkö on päädytty ja näin lähelleko tipahdimme puusta? Toiset apinat olohuoneidensa pimeässä tuijottavat kuvaruudusta, kun julkisuutta kaihoavat ahne-apinat telmivät tuotantoyhtiön lavastelinnassa.

Pitäisiköhän hankkia ihan ikioma elämä...?

lauantaina, syyskuuta 18, 2010

Enää ei osteta sikaa säkissä, vaan netissä...

Nyt kun näitä poliitikonkutaleiden vaaliraha- ja muita sotkuja on selvitelty koko valtakunnan medioiden voimin, ja osia on uutisoitu Ambomaalla asti, niin olisiko aiheellista edellyttää ensi vuoden uusilta eduskuntatyrkyiltä ja politiikan vanhoilta pieruilta, että he ilmoittavan vaalirahoituksensa netissä online? Aina kun vaalirahakirstuun kolahtaa roponenkin, se näkyy reaaliajassa jokaisen ehdokkaan internetsivustolla olevassa pakollisessa vaalirahalaskurissa. Kun ja jos eduskuntatyrkky on valittu kansan valtuuttamaksi edustajaksi, revitellään laskuriin kertyneet roposet julki koko kansan ihmeteltäväksi.

Toinen hyvä listaus, ja sekin reaaliaikaisena netissä, on esitellä ehdokkaan pääomatulot, omaisuus ja velat. Hullumpi idea ei ole myöskään listaus ehdokkaan luottamustehtävistä ja kytkyistä milloin mihinkin villapöksytehtaan hallintoneuvostoon.

Kyseessä on luottamusvirka ja tähän asti on luotettu siihen, että herrasmiehen ja ladyn sana pitää ja on totta. Tämän nykyisen Arkadianmäen poppoon toilaukset ovat sitä luokkaa, ettei kunniasana ole enää minkään arvoinen, kun taistellaan kansakunnan kaapin päällä sijaitsevista työpaikoista. Meitä on kusetettu, sahattu linssiin ja pakotettu lukemaan, näkemään ja kuuntelemaan toinen toistaan erikoisempaa selitystä, joille kaikille on ollut yhteistä se, ettei edustajamme muista tekemisistään yhtään mitään.

Ehdokkaiden muistin voisi myös testata jollakin tavalla, sillä onhan suorastaan vaarallista, mikäli Arkadianmäen miehittävät muistihäiriöiset ja tietämättään täysin korruptoitavat, tehtävästään luistavat edustajat, kun samaan aikaan työttömiä piiskataan viranomaisten toimin hyvää muistia vaativaan ojankaivuuseen. Työlliset taas kärvistelevät työpaikoillaan entistä vähäisemmällä porukalla tehtävien töiden parissa ja koko entinen veromarkoilla kasassa pidetty järjestelmä on valumassa viemäreistä alas.

Onhan ihan hullun touhua jos äänestäjiä suomitaan tyhmistä päätöksistä, kun samaan aikaan poliitikot rällästelevät eteensä automaattisesti langenneilla etuuksilla ja suhteilla ja tekevät käytettävissä olevista asiantuntijalausunnoista huolimatta tyhmiä päätöksiä.

Poliitikot viis veisaavat äänestäjiensä toiveista ja tarpeista saada Arkadianmäelle työnsä vastuullisesti hoitava, erilaisissa porsasteattereissa ryvettymätön edustaja. Ehei, nämä nykyiset kutaleet puhua papattavat taas kerran palturia koko vaalirahakassansa edestä. Tällä meiningillä olemme hyvää vauhtia menossa siihen, että vitsinä heitelty "Matti Nykänen presidentiksi" toteutuu ennen kuin huomaammekaan. Tosin, olihan Italiassakin pornotähti Ilona Staller edustamassa kansaa, joten mikä ettei yksi maailman menestyneimmistä mäkikotkista voisi nousta pienen Suomen presidentiksi, varsinkin jos presidentin valtaoikeudet kavennetaan minimiin.

Ja nyt kun esille on tullut vielä näiden yllättävän vikkeläsormisten seniori-poliitikkojen tekstiviestihurvittelut, voidaan ennen valtakirjojen luovuttamista tarkistaa paikalliselta palveluntarjoajalta edustajan tekstiviestitrafiikki, määrät kuukaudessa ja ehkä aiheellista olisi myös varmistaa se, ettei tekstiviestejä ole lähetelty epäasiallisiin numeroihin. Tämä tosin menisi jo Supo:n hommaksi, mutta mitäs poliitikot ovat opettaneet äänestäjänsä epäilemään.

Kansa on yllättävän oppivaista porukkaa  ja kun kouluttajina toimivat maan ryvettyneimmät aivot. niin...

perjantaina, syyskuuta 17, 2010

Nukke-pääministerin lentävät lautaset...

Tappelu pyörii taas lautasten kattauksen ympärillä. Katetaanko EU:n huippukokouksissa automaattisesti presidentille myös lautanen, vai syökö lautaselta pelkkä pääministerinplanttu, tällä hetkellä pääministerinhuitukka. Tämä aiemmin vaarattomaksi luokittelemani, maalaisserkkupuolueen maineen pelastaja otti ja tunki servietit pressan kurkkuun.


Pressa ärähti, pääministeri mölähti. Pääministeri sallii presidentin osallistua kolmansien maiden huippukokouksiin, mutta muissa lautanen jää kattamatta, ei kelpaa vaikka presidentti kuskaisi omat lautaset ja aterimet mukaansa. Presidentti on sitä mieltä, että kokouksissa puheenvuoron saavat ne, joilla on heittää tiskiin hierarkiassa ylempänä oleva palli, pääministeri taas jatkaa puolueensa linjaa ja slogania, että "esillä pitää olla vaikka mitä maksaisi, menkööt vaikka siemenperunat pellosta ja purilaat aitasta".

Pääministerin saksankielentaidolla ei pitkälle pötkitä, kun vastassa ovat Euroopan kokeneimmat konkarit, jotka kävelevät mennen tullen jostain kaukaisesta ja kylmästä maasta tulleen tyttösen yli. Arvovalta ja suhteet ne pelaavat kansainvälisen politiikankin kentillä. Uudet pelaajat istuvat vaihtopenkillä aikansa ja livahtavat peliin vasta kun ovat jo harmaan homeen peitossa. Peliaikaa harvemmin myönnetään pelkästä kohteliaisuudesta, maan ja maan edustajan painoarvo kansainvälisillä kentillä määräävät puheisiin oikeuttavan ajan ja paikan.

Suomi on erinomaisen kunnostautunut viimeisimmissä pääministerin valinnoissaan, ja jo siksi kannattaa miettiä huipputason pöytien kattausta hyvin tarkkaan. Ottaako riski, että pääministeri politiikan chatroomeissa iskee toisen maan edustajaa kahdenkeskisille iltakahveille tai että politiikan kärkipaikalle paiskattu kokematon, hameesta vedettävä nukke, pääsee puhujapönttöön yskäisemään sallitut 5-10 minuuttia? Siinä meillä mietittävää.  Luurangot kaapeissa kolisevat pelkästä kauhusta.

Kun pressa ärähtää, niin eiköhän joku irtopisteiden kerääjä kohkaa heti presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta. Ja kuitenkin nykyinen pressamme on pitänyt melko matalaa profiilia ärähtelyissään, ehkä liiankin matalaa profiilia, mutta jopa se on liikaa tässä epätasa-arvoisen tasa-arvoisessa sarvikuonojen maassa. Olisiko tasa-arvokeskustelun paikka?

Mitäpä, jos ärähtelijänä olisi mies, "Sale" Sauli Niinistö esimerkiksi? Siinä irtopisteet valuisivat viemäristä alas. Nyt vedotaan perustuslakiin ja sen tulkintaan. Nähdäänkö tässä vielä poliittinen kissatappalu, jossa naiset paiskivat lautasia ja kahveleita pitkin juhlasalien seiniä ja muut kokousedustajat saavat hävetä silmät päästään, Suomen kansasta puhumattakaan?

Onko sukupuolella väliä? Vallan kahvaa pitelevä mies on aina hyvä jätkä, aivan sama mitä suustaan päästelee. Naisen sanat, samassa asemassa ja tilanteessa, taas saavat julkisuuden läiskimään naista ympäri korvia, niin että päässä soi. Nainen ei voi koskaan olla hyvä akka...

Kekkosen aikana moinen sanojen paukuttelu ei olisi tullut kuuloonkaan. Siksikö joka paikassa Kekkonen on nyt niin kovasti esillä? Kansa kaipaa kovaa miestä ja kepitystä persauksille. Ok, Kekkosen syntymästä on kulunut 110 vuotta, mutta on niitä syntymien ja kuolemien vuosipäiviä monella muullakin entisajan vaikuttajalla. On jotenkin oireellista, että Kekkosen vuosijuhlat ovat nyt näin tapetilla. Ollaanko jossain taustalla siloittelemassa uuden, ja Kekkostakin kovemman, mustan hevosen esiin marssia seuraaviin presidentinvaaleihin mennessä? Niin sitä Kalevi Sorsakin aikanaan pelattiin uiskentelemaan politiikan syrjäisille lahdelmille, kun paiskattiin Ahtisaari kehiin niin, että vain valtava molskahdus kävi kultalammikossa.

Onko odotettavissa toisintana Kekkosen valinta, nyt vain nimenä kenties Stubb, Stubb, Stubb tai Katainen, Katainen, Katainen jne? Tällä hetkellä vielä pojat harjoittelevat ja hiovat valtansa merkkejä uhoilemalla itänaapurillemme, opettelevat retaleet median pyöritystä ja haistelevat vallan tuomaa valtaa mediassa. Mitä siitä, jos jonkun toimittajanretaleen määräaikaista sopimusta ei uusitakaan, etukäteen annetuista lupauksista huolimatta? Kun pestään poliitikon kasvoja, tarvitaan aina ulkopuolinen syntipukki, tällä kertaa se oli Ylen Moskovan avustaja, joka valittiin Kataisen syntipukiksi ja sai näin ollen kenkää...

Jokainen pitäkööt kunnianarvoiset valvojaisensa, samoin haudatkoon kuninkaansa rauhassa. Osa porukasta saattaa kuninkaan mentyä olla sitä mieltä, että kuninkaan valtaa pitää vähentää, jotta sama yksinvaltius ei olisi enää mahdollista. Osa kansasta haikailee aina menneiden suuruuksiensa perään.

Jokaisella ajalla on johtajansa, johtajilla valtansa ja kansalla oikeus seurata hallitsijaa tai olla seuraamatta, silläkin uhalla, että ura, maine ja verkosto katoavat. Valtavirtaa vastaan uivilla on se epäkiitollinen tehtävä, että he uivat henkensä edestä, eivätkä tiedä minkä takia ja saavuttaakseen mitä. Hukkuminen tai ainakin turpiin saaminen ovat täysin mahdollisia, eivät pelkästään herkullisia optioita.

Näinkö tässä nyt kävi, että vaarattomana pitämäni nukke-pääministeri rimpuilee holtittomasti, naruja kulissien takana vetävien, puolueen dinosaurusten mielikuvituksellisten harhautustemppujen mukaan? Raivoisa taistelu äänestäjistä edellyttää sopivien syntipukkien paiskaamista kehiin. Pääasia, että joku saa turpiinsa, kunhan se ei ole puolueen tärkeälle paikalle kaavailema poliitikonrääpäle, jota tällä hetkellä tekohengitetään edustuskuosiin, jotta hän olisi valmis baanalle horisemaan tuleville äänestäjille levottomia.

Aikansa nukke-pääministerinä koikkelehtinut ja puolueensa kasvatuskanalassa kannuksensa ansainnut tytönhuitukka saa mennä, kun vaalien jälkeen vedetään esiin järeämpää pääministeriainesta, siis jos äänimäärät eivät pahasti laske alle hälytysrajan.

Taistelu lautasista, lautasen kattamisesta tai kattaamatta jättämisestä voi itse asiassa olla isompi asia kuin voidaan tällä hetkellä arvata...

torstaina, syyskuuta 16, 2010

Suomalainen oksennustauti...

Hohhoijaa, missä vaiheessa päättäjät päättävät vihdoinkin käyttää päitään ja näkevät yksityiskohtien viidakolta kokonaisuuksia? Kun kansa voi pahoin, ei mietitä sitä, miksi kansa voi pahoin. Ehei, on helpompi miettiä yhtä kansan osaa kuin sitä, mitkä syyt ovat johtaneet siihen, että jokin kansan osa oksentaa ja ripuloi pahaa oloaan ympäristöön.

Kokonaisuus on aina yksityiskohtiensa summa, aivan sama millaisiin paketteihin kokonaisuus kääritään, samat asiat nousevat aina esiin. Mutta, kuten sanottua, on helpompaa häärätä ja puuhastella yksityiskohtien parissa kuin nähdä kokonaisuus. Ovathan yhteiskunnan kehitys ja ratkaisut muistuttaneet jo useamman vuoden hölmöläisten peiton pidennystä.

Nyt puuhastellaan ongelmanuorten ja sellaisiksi tipahtavien tulevaisuuden toivojen ongelmien tunnistamiseksi ja niihin ajoissa tarttumiseksi. Nam, miten makialta tuo seuraava lause kuullostaakaan. "Kahden viranomaisen huoli nuoresta johtaisi hälytykseen", otsikoi valtakunnan valtalehti juttuaan lauantain lehdessä. Mitä hemmettiä, viranomaisorganisaatiotko iso veli-järjestelmällään ratkaisevat nuorten oksennustaudin? Ei hemmetti, jotain on mätää Suomenmaassa.

Tämä kimalteleva ja kaikki ns. "ongelmanuoret" pelastava malli on tietysti raahattu ulkomailta, siellähän nämä asiat tiedetään aina paremmin, varsinkin suomalaisten oksentelevien nuorten asiat. Hallituksen lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassa on selvityspörinä meneillään ja ohjelman tulos tähtää suomalaisten perheiden pahoinvoinnin vähentämiseen.

Taasko Gunnar Vierasmaalainen häärää suomalaisessa kansanpellossa? Eikö Suomessa tiedetä itse mitään, kun kaikki ideat tuotetaan ulkomailta? Johan tässä vauhdissa Suomen vaihtotase heittää sellaiset häränpyllyt, että voidaan samassa konkurssissa muuttaa Suomi vaikka "tänne vain potaskalasti, Suomessa niellään kaikki" nimiseksi valtioksi. Kansassahan se vika on, kun nuoret oksentelevat pitkin maita ja mantuja.

Kaikki kunnia Hollantilaisten kehittämälle mallille, joka saattaa osua ongelmien ytimeen Hollannissa. Miksi hemmetissä se pitää tuottaa Suomeen? Meillä on melkeinpä maailman koulutetuin kansa ja kuitenkaan, kaikesta huippukoulutuksesta huolimatta, meiltä ei löydy aivoja ratkaisemaan omia ongelmia. Tulevat taas Hölmöläistarinat elävästi mieleen.

Missä mättää, miksi kansaa käsitellään vain erilaisina ryhminä, tajuamatta sitä, että jokainen ryhmä kuuluu isompaan kokonaisuuteen? Kun lapset ja nuoret voivat pahoin, on todennäköistä, että heidän vanhempansa voivat pahoin. Kun vanhemmat voivat pahoin, on todennäköistä, että työntekijöitä palkkaavat yritykset voivat pahoin. Ja kun yritykset voivat pahoin, voi koko Suomen valtio pahoin.

Miksi aina tyydytään kiillotttamaan vain tikapuiden muutamaa ylintä askelmaa? Mitä hyötyä on siitä, että ylimmät askelmat kiiltävät ja kimaltelevat kuin jenkkien hiphop-artistit musiikkivideoissa, kun samaan aikaan alimmat askelmat ovat joko lahoamassa tai puuttuvat kokonaan? Kenelle nämä blinbling-tikkaat on tarkoitettu, ei ainakaan tavalliselle suomalaiselle työmuurahaiselle, joka hädin tuskin ylettyy edes alimmalle askelmalle isojen herrojen itseään varten rakentamissa  tikapuissa. Tavallinen kansa on nyljetty ja nahat on kaltattu niin moneen kertaan, että kohta on selkänahoista huutava pula valtakunnassa. Tarttis varmasti tehrä jotain...

Suurimmalla osalla lapsista ja nuorista ovat asiat hyvin, kun heidän vanhemmillaan ovat asiat hyvin. Vanhemmilla ovat asiat hyvin kun yritykset, jotka heitä palkkaavat, voivat hyvin. Yritykset voivat hyvin, kun hallitus tekee järkeviä päätöksiä yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamisesta. Suomen valtio voi hyvin, kun se huomioi päätöksissään ja ulkomaisissa huippukokouksissa tekemänsä napinpainallukset oman maan kansalaisia huomioiviksi, eikä siis tuhoa kansalaistensa terveyttä "hyvä jätkä, mutta vähän tyhmä"-päätöksillä maailmanparannuskokouksissa ympäri Tellusta.

Mikä hallitus uskaltaa olla "paska jätkä, mutta jämäkkä" ja päättää vihdoinkin, että muutamaan vuoteen ei törsätä veromarkkoja ulkomaille, tuetaan kotimaista työllisyyttä aidosti ja lempataan kilpaillutuslistoilta kaikki ne urakoitsijat, jotka käyttävät vierasmaalaista työvoimaa. Tässä vain muutama esimerkki.

Pahaa pelkään, että eri ministeriöissä ja virastoissa virkaansa ammattitaidottomat puuhastelijat tarttuvat Hollannin malliin innolla, sehän turvaa ministeriön työpaikat ja luo lisää turhaketyöpaikkoja, tässä viranomaisten luvatussa maassa. 

Suomalainen pahoinvointi alkaa ja päättyy pieniin päätöksiin suuressa kokonaisuudessa...

keskiviikkona, syyskuuta 15, 2010

Puolen litran silikoneista niskalaukaukseen...

Voi taivahan talikynttilät sentään, jo ovat maailmankirjat pahasti sekaisin. Törmäsinpä tässä viikonvaihteessa sellaiseen hömppäuutiseen, josta en hevillä taida toipuakaan. Salarakas Väärälehti kollegoineen on järjestänyt kerrassaan järisyttävät "kauneuskisat". Osallistujien piti todistaa kilpailuun ilmoittautuessaan, että heille on tehty ainakin yksi kauneusleikkaus ja vasta sen jälkeen aukenivat ovet silikonimaailman tukkuostajakisaan.

Huh huh, siis rintarustingit ja kaiken muunkin mahdollisen uusiksi tuunanneille supersilikoni-naikkosille ihan ikioma "kauneus"-kilpailu. Kilpailun, Miss Plastic sellaisen, lopulta voittanut viiden lapsen äitee, oli paria viikkoa ennen loppukilpailua piipahtanut Tallinnassa ja vetäissyt aikaisempien 3 desin silikonien tilalle kunnon 0,5 litran Mansikki-utareet. Toivottavasti silikoni-Mansikki sai klinikalta kottikärryt mukaansa, sillä muuten uudenuutukaisen rintarustingin raahaaminen takaisin Helsingin lautalle olisi voinut muuttua tuskien taipaleeksi.

Miten voi kolmekymppinen, viiden lapsen äiti, sortua johonkin noin kammottavaan tekotuunaukseen? Mahtavat lapsoset olla äiteestään ylpeitä kun törmäävät jossain elämänsä vaiheessa vanhoihin lehtiin, joissa äitee ylpeänä esittelee uusia meijereitään. Voi Pyhä Sylvi sentään. Ketähän tässä kävisi eniten sääliksi?

Iloisena tämä kaikkien äitien ihannekuva kertoili vielä loppukisatrimmaukseen kuuluvasta muustakin rekvisiitasta: " Tietysti otan myös ripsienpidennykset, rakennekynnet ja rusketuksen. Vakkarikampaaja on myös varattu." Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että näin vain pahaa painajaisunta, eihän tätä oikeasti tapahtunut, eihän? Alkaa hivenen epäillyttää tuo maininta viidestä lapsesta. Arvelen, että kisan voittajaa on huijattu sillä, että hänellä on lapsia, vaikka kyseessä on pelkästään viisi  nahankiristysleikkauksista yli jäänyttä ihomyttyä.

Tuntuu jo nyt häijyltä ajatella lähitulevaisuutta, jossa ehkä tullaan pitämään täysin normaalina sitä, että vauvat lennätetään suoraan synnytyslaitokselta ihmismuokkauskirurgin leikkauspöydälle, jossa tapahtuu standardimuovailu sen hetkisten trendien mukaiseksi tekoihmiseksi. Saman ajattelumallin mukaan kaikki muokkaamattomat, siis ehdottomasti rumat ja esteettistä silmää loukkaavat, tavalliset pulliaiset tungetaan autioille saarille yhtä rumien seuraan, pois täydellisiksi (?) muovailtujen muoviaivojen näkösältä.

Eipä tosiaan taida olla kaukana se aika, kun jokaisessa kylpyhuoneessa pyörii aamuisin tuskasta hikoilevia kansalaisia, jotka mikroskoopit tutisten kyttäävät ryppyjä, karvoja ja luomia. Porukka sohii hysteerisesti erilaisia ruiskeita sinne ja tänne ja kun sekään ei enää auta, otetaan sairaslomaa ja käydään leikkauttamassa kaikki ylimääräinen paikallisella kauneuskioskilla, jossa on päivittäisiä erikoistarjouksia ja huonommat leikkaukset siirtyvät alennuksella suoritettaviksi köyhälistön tarpeisiin.

Laupias taivas kun tuo pöyristysten päivä joskus koittaa, siirryn suosiolla ladon taakse ja ammun itse itseäni niskalaukauksella niskaan...

tiistaina, syyskuuta 14, 2010

Vallatonta vallanhimoa ja syntien anteeksianontaa...

Kyllä suomalainen poliitikko on sitkeää tekoa, hän ei lähde kulumallakaan vallan kabineteista, ei vaikka olisi syyttäjänvirasto niskassa ja ulosottomiehet vainolaisina ulko-oven takana. Kansahan antaa ylimääräisiä sympatiapisteitä näille hurmaaville tekstari-casanoville sekä oikeudessa milloin mistäkin syystä vieraileville simasuisille oman edun tavoittelijoille. Kyllä kansa ymmärtää, antaa anteeksi ja äänestää.

Olemmeko me äänestäjät todella niin aivotonta ja lammasmaista porukkaa, että äänestämme samat sikailijat, vaalirahasotkuissa ryvettyneet ketkuilijat ja kaikessa loassa pyöriskelleet porsastelijat, vaalikaudesta toiseen ajamaan omia ja kavereittensa etuja eduskunnan kivilinnaan, jonka pilareiden takana on koko ajan meneillään sellainen BB-show, että mediallakin on tekemistä pysyäkseen perässä.

Kyllä heikkopäistä hirvittää. Vielä ei ole selvitelty aikaisempiakaan sotkuja ja rikoksia, kun jo uusi porukkaa on rynnimässä eduskunnan käytäville esittämään omaa soolotanssiaan täysistunnoissa. Uudet edustajat, uudet kujeet. Valtakunnansyyttäjän toimistossa käy kohta vilinä ja vilske, kun tämä kähmijäpoliitikkojen ja suurpääoman puoleen kumartajien retkue vilistää rahan perässä vaikka pyrstöllään.

Kohta osa kansasta joutuu muuttamaan vanerikoijiin metsiin, kun energia- ja kiinteistöverot nousevat yli tulojen. Revi siitä sitten huumoria, kun mummojen ja pappojen sekä lapsiperheiden kolonna käy paikallisen K-Raudan kautta hakemassa vanerilevyjä kainaloonsa ja muuttaa metsiin verorasitusta pakoon.

Arvonlisävero on tasavero ja se kohdistuu todella tasa-arvoisesti niin köyhään kuin suurpääoman edustajaan. Miksi päättäjät koko ajan varovat koskemasta pienen, rahassa uiskentelevan Roope Ankka -porukan pääomatuloihin ja pelkää kuollakseen progressiivisesta verotuksesta keskustelua? Mikä hemmetin idea on siinä, että niiltä revitään suhteessa eniten, joilla on todellakin vähiten?

Kukaan ei uskalla ottaa esille Suomen kaistapäisesti hoidettua maahanmuuttopolitiikkaa, ehei. Kunnat kitisevät, ettei heillä ole varaa ottaa lisää maahanmuuttajia mätänemään pakolaiskeskuksiin, kun ei niistä saa kuin noin 2.100 € kuukaudessa per mamu. Siis mitä? Tuolla rahalla voisi monikin toimeentulotuella kärvistelevä kunnan köyhä ottaa vaikka pari mamua olohuoneeseensa asumaan muutamiksi kuukausiksi.

Eihän suomalainen köyhä maksa yhteiskunnalle tuollaista rahamäärää kuukaudessa, herra jestas sentään. Oikein yksinkertaisella matematiikalla laskettuna, suomalainen köyhä saa toimeentulotukea/peruspäivärahaa ja asumistukea enimmillään noin 1100 € kuukaudessa ja se ei todellakaan ole lähelläkään tuota kuntien vähänä pitämää n. 2100 € kuukaudessa. Kaikki köyhät eivät ole sairaita ja kuluta yhä vaikeammin saatavissa olevia terveyspalveluja. Missä tässä on oikeus ja kohtuus?

Ja miksi ihmeessä terveitä maahanmuuttajia mädätetään paikoillaan pakolaiskeskusten yhteishuoneissa, kun tekemistä olisi vaikka millä mitalla? Eikö terveitä ihmisiä voisi auttaa pysymään järjissään antamalla heidän kunnostella pakolaiskeskusten tiloja, lähiympäristön köyhien ja vanhusten pystyyn homehtuvia asuntoja ja taloja? Miksi heitä ei käytetä apuvoimana maatiloilla?

Terve ihminen tarvitsee tekemistä ja kummallista kyllä, suhtautuminen maahanmuuttajiin saattaisi muuttua kummasti, kun nähtäisiin heidän tekevän työtä ylläpitonsa korvaukseksi. Kotouttaminen kävisi luontevasti suomalaisessa arjessa ja kielikin tarttuisi paremmin päähän, kun sitä pääsisi oppimaan ja käyttämään elävässä vuorovaikutuksessa paikkakuntalaisten kanssa.

On hemmetillinen häpeä mädättää terveitä ihmisiä pakolaiskeskusten tiloissa ja estää heitä sopeutumasta nopeasti suomalaiseen yhteiskuntaan. Päätösten odottelu ei ole hyvä syy olla käyttämättä maahanmuuttajien työpanosta oman ympäristön parantamiseksi. Sitä paitsi, Suomessa tuet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta enemmän tai vähemmän vastikkeellisia, saman vastikkeellisuuden pitää koskea kaikkia.

Viherpipertäjien ja havunneulasteen lipittäjien ikioma Anni-armoton vie köyhiltä tuhkatkin pesästä veroratkaisuillaan. Onko Anni-armottoman vuoro joutua giljotiinille ja tehdä tilaa pipertäjien salassa vehnänorailla kasvattamalle pääomavihreälle? Joku täytyy uhrata ja yleensä uhrattava on vähävaltaisin, näinkö myös pipertäjillä?

Voi tätä vallatonta vallanhimoa ja kohta vauhtiin pyörähtävää syntien anteeksi anelua. Maan parhaimmat käsikirjoittajat on kutsuttu runoilemaan vaalilupauksia ja puolueiden linjauksia. Miksi lopputuloksena on kuitenkin samaa huttua eri paketeissa, jopa värit muistutavat erehdyttävästi toisiaan. Viime kerralla värinä oli toivon vihreä, onko tällä kerralla värikartalla tuskanpunainen?

Jos tämä näytelmä ei olisi niin totta, ei tätä uskoisi kukaan...

maanantaina, syyskuuta 13, 2010

Suomesta ulkomaalaisrikollisten Helvetti...

Tällä kertaa asialistalla ovat Suomessa rötöstelevät, täällä kiinni jäävät ja tuomitut ulkomaalaiset rikolliset, joiden neitseelliseksi temmellyskentäksi Suomi on muuttunut.

Suomen vankilat pullistelevat erilaisista, kotimaista tekoa olevista taparikollisista, huumehörhöistä ja diilereistä, historian alkuhämärissä maahan muuttaneen etnisen ryhmän jäsenistä, viinan vaikutuksen alaisena tehdyistä rikoksista katumustaan istuvista ja muista ensikertalaisista, jotka kauhulla opiskelevat vankiloiden peruskouluissa rikollistutkintoon päättyvää koulutustaan.

Sakkojen maksamatta jättämisestä ei suomalainen enää pääse lusimaan ja syömään täyshoitolan ilmaista huttua. Ehhei, suomalaisen suljetun täyshoitolaverkoston vierassellit on täytetty kattoaan myöten ulkomaalaisilla tuontipiruilla, jotka tietävät, että kiinni jäädessään heillä on mahdollisuus jäädä suorittamaan vankeusrangaistuksensa Suomeen.

Matkailunedistämiskeskus tekee omaa propagandaansa ulkolaisten turistien saamiseksi Suomeen ja alamaailman ikioma matkailunedistämiskeskus kertoo ympäri rikollismaailmaa omaa ilosanomaansa suomalaisesta vankilajärjestelmästä ja pienistä tuomioista. Niinpä niin, mikä on ulkomaalaisen rikollisen ollessa, kun kiinni jäädessään hän saa lyhyemmän tuomion kuin vastaavasta rikoksesta omassa maassaan. Suomalaisessa vankilassa, pahimmillaankin, lusimisolosuhteet vastaavat viiden tähden hotellia ja kämppäkavereilta saa sisäpiirin mentorointia maan tavoista ja pääsee verkostoihin käsiksi.

Riippuen siitä, minkä laskutavan valitsee, jokainen vankilavuorokausi maksaa 139 - 300 € suomalaiselle veronmaksajalle. Kallista majoitusta ja vielä kalliimmaksi se muuttuu, kun kotimaisten täyshoitola-asukkien tilalle tungetaan ulkomaalaisrikolliset, jotka hyvällä sapuskalla lihovat ja hoidetaan terveeksi veronmaksajien kustannuksella. Niiden samojen, joita nämä rötöstelijät ovat käyneet ryöstämässä ja nirhaamassa. Ja kaiken huipuksi, ilman mitään kotouttamistoimenpiteitä, nämä eri maiden mafiosot ja kulit oppivat suomen kielen ja näin integroituvat suomalaiseen alamaailmaan alta aikayksikön.

Mitä hemmettiä, nyt pitää ottaa järki kauniiseen käteen ja suomalainen yhteiskunta osallistumaan ihmiskauppaan bisneksen kiilto silmissä. Kun ulkomaalainen rikollinen on jäänyt kiinni rysän päältä, otettu kiinni ja tuomittu mahdollisimman koviin rangaistuksiin, kovempiin kuin kotimaisten pikkurikollisten rangaistukset samoista rikoksista, tehdään Suomen rajalla vangin myynti kotimaansa viranomaisille. Joka kerta, kun suomalainen tuomioistuin on tuominnut ulkomaalaisen rikollisen todella tuntuviin vankeusrangaistuksiin, ilmoitettakoon rikollisen kotimaahan kaupantekomahdollisuudesta.

Suomen valtio velvoitettakoon tekemään vankikauppasopimuksia kaikkien maiden vankeinhoitoviranomaisten kanssa. Sopimuksissa sovittakoon, että Suomessa tuomitut rikolliset suorittavat rangaistuksensa oman maansa vankiloissa ja Suomen valtio maksaa vastaanottaville vankeinhoitoviranomaisille vankeuspäivistä koostuvan kulun vasta sen jälkeen, kun rikollinen on lusinut tuomionsa täysimääräisenä. Mikäli rikollinen vapautetaan ennen tuomion loppuun kulumista, vastaanottavan maan vankeinhoidon viranomaiset eivät saa euroakaan. Vankilapäivien hinta määräytyy vastaanottavan maan vankilavuorokausihinnan mukaan.

Tällä tavalla toimien ulkomaalaiset rikolliset istuvat tuomionsa omassa maassaan, eivät opi suomen kieltä eivätkä pääse lihomaan tai hoitamaan terveyttään suomalaisten veronmaksajien rahoilla, saati integroitumaan suomalaiseen alamaailmaan. Joka tapauksessa vankilavuorokaudesta koituva kulu on Suomen valtiolle vähemmän kuin Suomessa suoritetun lusimisen hinta suomalaisille veronmaksajille.

Muissa maissa on ulkomaalaisille rikollisille kovemmat rangaistukset, sillä he ovat rikollisessa tarkoituksessa tulleet maahan, ja kunnioittamatta maan lakeja rötöstelleet ja nirhoneet maan kansalaisia. Jenkkilässä maahantulijoille, jotka tekevät Jenkkilässä rikoksia, mätkäistään melkeinpä tuplasti kovemmat rangaistukset.

Jalkapallohuligaanitkin pysyivät kuosissa, kun vuoden 2008 olympialaisten isäntämaan, Kiinan viranomaiset ilmoittivat heti kättelyssä, että jos jäät huliganismista kiinni, minimirangaistus on parikymmentä vuotta lusimista paikallisessa rotankolossa. Ei ollut huliganismia, ei niin yhtään. Rangaistuksista huligaaneille tiedotettiin melkeinpä samassa lauseessa kun mainostettiin Pekingiä ja sen turistiystävällistä palvelua. Näin se pitää tehdä, jos rikot maan lakia, rangaistus on kovempi kuin oman maan kansalaisille.

Onhan meillä jo nyt eduskunnassa ja hallituksessa oivallista ja asiantuntevaa porukkaa neuvottelemaan kauppasopimuksista eri maan vankeinhoitoviranomaisten kanssa. Yhdellä sun toisella kansakunnan edustajalla on ryskyvä kasa luurankoja kaapeissa, jotka ovat repeämäisillään luista.

Tehdään Suomesta ulkomaalaisille rikollisille suorastaan helvetillinen paikka ja keskitytää omien rikollisten täysipäiväiseen ja laadukkaaseen, kunniallisiksi kansalaisiksi kasvattamiseen...

sunnuntaina, syyskuuta 12, 2010

Kansan kallonkutistajat kaatopaikalle...

Nyt se sitten myrkyn lykkäsi! Pirullinen ja kansan syvimpiä tuntoja raapiva suunnitelma supistaa kansallispuistojen palveluja. Alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus se, että vuosittaisessa budjettisodassa lennätetään pöytään ehdotus, jossa nimenomaan kansallispuistojen sekä suojelu- ja retkeilyalueiden kunnosta vastaava väki tungetaan kairaan kaivelemaan lisäapetta työttömyyskorvausten lisukkeeksi.

Kyllä, taas kerran hallitusherrat ja -frouvat suunnittelevat Metsähallituksen porukan ajoa kilometritehtaalle ja Lapissa ne kilometrit ovat tunnetusti helevetin paljon pitempiä kuin kaupunkien asfalttisotureiden tallustamat kilometrit. Jep, pistetään Metsähallituksen väki yt-neuvottelemaan, ajetaan metsäläiskansan sielunmaisemat ja ainakin sataa kallonkutistajatuntia korvaavaa aluetta romukoppaan ja tehdään niistä turistien kaatopaikkoja.

Vuosikaudet Lapin erämaita kulkukoiran lailla kuljeskelleet eräketut selviävät kaukana kaikista palveluista. Eivät he välttämättä tarvitse autiotupia ja niiden antamaa suojaa, eivät tuvissa yöpyjiä odottelevia kaasuliesiä tai tervetulleita kaminoita lämmityspuineen. Tosin, jääräpäisinkin jängänkiertäjä arvostaa mitä tahansa suojaa silloin, kun kylmä ja ilkeän pureva tuuli puhaltaa tunturilaaksoissa ja vaakatasossa piiskaava sade suomii silmät sokeiksi.

Se osa kansaa, jota Metsähallituksen palveluiden supistaminen koskee eniten on se poppoo, joka ensikertalaisena tarpoo ylipakatut rinkat selässään eräoppaan avustamana Suomen sieluun, erämaahan. Ensimmäistä kertaa jalassa olevat vaelluskengät hiertävät rakot kantapäihin, jääkaapeista ei ole tietoakaan ja kännyköiden kuuluvuuskin on sitä sun tätä. Ja voi hyvä tavaton, paikallinen R-kioski on monenkymmenen kilometrin päässä. Uuden uutukaisuudessaan, parinkymmenen muun yhtä vaellusnoviisin kanssa, kokematon vaeltaja nauttii rauhasta ja hiljaisuudesta, puhtaasta ilmasta ja vedestä, kokemuksesta, joka on vertaansa vailla metelin ja roskan täyttämässä maailmassa.

Yöpymiset autiotuvissa kruunaavat kokemuksen, sillä hyvässä kunnossa pidetyt pitkospuut turvaavat vaelluksen ja jätteidenhuollosta on helppo pitää huolta, kun Metsähallituksen väki käy tyhjentämässä roska-astioiden lisäksi tuiki tärkeät paska-astiat. Kuivaa puuta löytyy tuvista noviisien iltasella poltella, hikiset ja sateesta märät vaellusrätit kuivuvat somasti tulisijan ylle viritetyillä naruilla. Hmm, myönnetään, osissa kansallispuistojen autiotuvissa on jo se meininki, että minkä tuot mukanasi, sen myös viet mukanasi. Reilu peli, sillä jos vaellat, vaellat luonnon ehdoilla ja jätät kaupunkilaiset roskatapasi etelään.

Erämaat, kansallispuistot, suojelu- ja retkeilyalueet ovat metsäläiskansan kirkko ja kallonkutistaja. Niihin ei kosketa ja viimeistään tässä vaiheessa on tarkkaan mietittävä, josko olisi aika syöksyä barrikadeille pelastamaan suomalaisen metsäsissin ja sissittären henkinen hyvinvointi.

Paras tapa olisi, taas kerran, heittää hallituksen heittiöt keskelle ei mitään. Alueelle, josta Metsähallituksen palvelut on jo vuosia sitten karsittu ja jossa autiotuvat maatuvat alinta tukihirttään myöten kivisessä maassa. Kärrätään hallituksen huithapelit selviämisreissulle Lappiin, hiertävissä vaelluskengissä, ylipakattu rinkka selkään ja armottomien säiden ja vielä armottomimpien lentävien ja verta imevien inisijöiden riepoteltaviksi. Reitti voisi käsittää ne alueet, joissa soiden pitkospuut ovat mädäntyneet aikoja sitten, kalliopolkujen tukikaiteet ovat ruostuneet puhki ja riippusillat ovat rojahtamispisteessä.

Olisiko mahdollista, että tällaisen vaelluksen aikana tunturituulet tunkisivat hallituksen heittiöiden päihin tietoisuuden siitä, mikä on todella tärkeää ja mikä todella turhaa? Ymmärtäisivätkö nämä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät kansakunnan luottomiehet ja -naiset vihdoinkin sen, minkä tavallinen kansa on tiennyt aina? Luonto ja hiljaisuus parantaa.

Kuinka monta tonnia erilaisia masennus- ja rauhoittavaa pilleriä jää käyttämättä, kun kansa käy kallonkutistamisvaelluksillaan metsissä ja tuntureilla? Vai siitäkö tässä kaikessa onkin kysymys? Lääketeollisuus menettää euroja ja pillerit vanhenevat ja sulavat kolmansien maiden halpatyövoiman teollisuushalleissa. Suomen kehitysapu laskee nollaan ja hallitus joutuu tosissaan kaivamaan kansan kuvetta, jotta raha jatkaisi valumistaan kehitysmaihin, nyt tosin ilman työllistävää vaikutusta.

Metsähallituksen väki toimii suomalaisten kallonkutistajien, metsien ja erämaiden, apureina ja heidän työnsä on turvattava. Mitä tehdään sitten kun erämaat ovat kaatopaikkoina, vaeltamista yrittävät noviisit kelottuvat kuolleiksi kairaan ja kaupungit ja taajamat pullottavat mielensä sairauksiin uppoavista ihmisistä? Todennäköisesti ei mitään, taas kerran...

tiistaina, syyskuuta 07, 2010

Nokialandiasta kerjäläisten valtakuntaan...

Nyt kun suomalaista sosiaaliturvaa ja terveyspalveluja ollaan innolla ajamassa kuutamolle, ei kansalaisille jää montaakaan vaihtoehtoa hengissä selviämisensä turvaamiseksi. Kansainvälisiä kun olemme ja varsinkin kun mielellämme apinoimme muiden, mielestämme kehittyneempien kyldyyrien tapoja, niin alla muutama ehdotus, joita kukin voi soveltaa oman tyylinsä ja tarpeensa mukaisesti.

Masinoidaan "Koko kansa kerjuulle" -kampanja starttaamaan maanlaajuisesti Helsingistä Utsjoelle ja takaisin. Ja nyt kun Kela on riekkumassa kansalaisten hammashoidon kalleudesta kaupungeissa, kytketään kerjuumarssiin myös Kela-ystävällinen aspekti. Marssijat velvoitettakoon kilpailuttamaan matkan aikana eri pysähdys- tai taukopaikoilla kohdattujen hammaslääkäreiden hinnat. Paluumatkalla, ne innokkaat, jotka jaksavat tepastella muki kourassa koko maan päästä päähän, velvoitetaan hoidattamaan hammasraatonsa halvimmassa hammaskorjaamossa, jonka vain selville saavat.

Kelan tutkimusosaston tutkijanpenteleet ovat tosiaan vaivautuneet selvittämään yksityisten terveys- ja hammashoitopalveluiden hintoja laajalla nettikyselyllä ja saaneet selville sen yllättävän tosiasian, että yksityisissä hammasromukorjaamoissa korjaushinnoissa on todella huomattavia eroja eri kuntien välillä. Miten ne keksivätkin tutkia näin yksinkertaisen selvää, ihan silkalla maatiaisjärjellä tajuttavaa asiaa?

Olisi tullut halvemmaksi palkata muutama huonohampainen työtön tai muuten vaivainen pähkäilemään asiaa Kelan tiloissa päivän verran, kahvi- ja sämpyläpalkalla. Tämä on taas näitä samoja tutkimuksia, joita pääkaupunkiseudulla on vuosia hartaasti harrastettu eri tahojen toimesta. Eikö joku näistä hölmöistä tutkimuksista antanut tulokseksi sen omituisen johtopäätöksen, että ruuhka-aikoina julkisissa liikennevälineissä on huomattavasti enemmän matkustajia kuin muina aikoina. Voi hyvä tavaton sentään, eikä tuokaan tutkimus ollut ihan halvimmasta päästä.

Mitä tästä Kelan hammastutkimuksesta jäi käteen? No hemmetti sentään, se pelottava tieto, että vastaisuudessa kaikki isojen kaupunkien romuhampaat patistetaan maaseudulle hoidattamaan kalustonsa kuntoon. Ja matkustaminen Taka-hamppilaan ei maksa mitään, eihän? Kohta käy sellainen kansainvaellus pikku-kyliin ja kaupunkeihin, että oksat pois, kun Kelan hintakilpailu-marssille pakottamat hammasvaivaiset etsivät hädissään halvinta poramaakaria. Matkarahojen tienaamiseksi tietysti otetaan käyttöön passiivikansalaisia aktivoiva toimintamalli.

Suomessa on tunnetusti nyt vieraillut yli vuoden ajan kerjäämisalan asiantuntijoita, joiden kokemusta ja ammattitaitoa on saatu ihmetellä ihan maan korkeinta johtoa myöten. Ovat ne penteleet tehokkaita, järjestäytyneitä ja paneutuvat työhönsä harvinaisella hartaudella, siis nämä romanialaiskerjäläiset, joiden erilaisia ammattikikkoja on päästy seuraamaan todella läheltä.

Katinkullat ja kulahtaneet kukkapuskat houkuttimina, nämä paikallaan liikkumattomina tuntikausia seisovat, istuvat tai kainalosauvaan nojaavat, pahvimukeja työvälineinään ojentelevat asiantuntijat ovat pikku hiljaa tuoneet kerjäläiskulttuurin kotimaisemiimme. Siinä ne onnettomat notkuvat kauppakeskusten ja R-kioskien etuovien edessä sitkeästi hiljaisessa työssään.

Ammattiaan pitemmälle kehittäneet ammatinharjoittajat kolkuttelevat lähiöissä asuntojen oville ja tunkevat päin naamaria huonolla suomella kirjoitettuja kerjuulappuja. Kyllä kyllä, ammattiopetusta on suomalaisille ollut tarjolla kiitettävästi. Opintopisteiden määrä vastaa varmasti jotain alan perustutkinnon osatutkintoa ja kävisi vallan mainiosti työttömien ja humputtelevien huithapeleiden jatko- ja työllistämiskoulutuksesta.

Eipä muuta kuin koko kansa kerjuulle, siis rahapulaa poteva kansan osa, siis se kohtuullisen suuri osa porukasta ja/tai siis ne jotka vain hengailevat ostos-helveteissä parhaimpaan työaikaan, siis yksinkertaisesti kaikki ne, joilla ei ole mitään muutakaan tekemistä.

Kansalle mukit kouraan ja alkakoon tappelu parhaista paikoista. Mikäpä sen somempi näky hienostokaupunginosissa, matkustajaterminaaleissa ja turistirysissä, ei niin mikään. Ehtaa suomalaista kansanperinnettä ja kun vielä laitetaan näkyville tyhjä Koskenkorva-pullo paikallisväriä antamaan, niin taatusti turistien kolikot virtaavat kolisevaan mukiin. Miksi ei koulun ammatinvalinnan tunneilla ehdotettu kenellekään kerjuu-uraa? Tuottava ura kuin mikä, eikä tarvitse käydä turhan usein pesulla, pisulla tai pontikalla. Kerjäläisillä on oiva mahdollisuus päivät pitkät notkua kulttuuripaikoilla, ylläpitää sosiaalista verkostoa ja esitellä turisteille suomalaisuutta parhaimmillaan.

Kuten kaikkien hyvien ja toimivien ideoiden kohdalla aina väistämättä käy, varsinkin kun ne osoittautuvat tuottaviksi, yhteiskunnan ahnas haukankatse osuu siihen. Kontrolloimatonta ja pimeää duunia, ei se käy. Virkamiehet valjastetaan välittömästi väsäämään, jonkun kallistakin kalliimman komitean varjolla, kaikkia kerjuukansalaisia koskevat sitovat yhteiskuntasopimukset. Loppui sitten kontrolloimattoman kerjäämisen ilo lyhyeen.

Jatkossa kansalaisten kerjuutalkoot hoidetaan virkamiesjohtoisesti, ja TE-toimistoissa tullaan jakamaan kerjuulupia työttömille työnhakijoille. Laiskimmille ja niille, joilla on todistus ja lupa syrjäytyä yksin kotinurkissaan, lähetetään kirjeitse suoraan kotiin kerjuuosoituksia, joiden täyttämättä jättäminen aiheuttaa pitkäkestoisen karenssin ja kovennettuna, kerjuuleirikomennuksen Romaniaan.

Sossussa osoitetaan työttömälle toimeentulotuen hakijalle kerjuupaikka, johon ei voi hakea muutosta, eikä päätöksestä voi valittaa. Kela hallinnoi koko rumbaa ja palkkaa palkkalistoilleen kerjuu-poliisit, joiden tehtävänä on käydä päivittäin laskemassa kupposiin kolahtaneet roposet ja rapisevat setelit sekä tarkistaa, että kerjäläinen on asianmukaisesti pukeutunut ja oleskelee kerjuupaikassaan vaaditut 8 tuntia, satoi tai paistoi.

Kun koko työttömien kerjäläisten kolonna notkuu heille osoitetuilla kerjuupaikoilla, kaikkien nähtävillä ja laskettavissa, työttömien määrä konkretisoituisi käytännössä. Nykykäytäntö on se, että tilastomaakarit tuhertelevat numeroita kammioissaan ja valmistelevat yhteenvetoja, joilla eri virkamiehet mätkivät toisiaan tapellessaan oman ministeriönsä rahoista. Kun kerjäläiset ovat hyvin edustettuina kaikilla julkisilla paikoilla, heitä ei enää voikaan käsitellä helposti unohdettavina numeroina, he ovat ihmisiä. Romanialaiskerjäläisten ohittaminen ei tuota tuskaa, mutta oman maan kansalaisen ohittaminen tekee häijyä, varsinkin jos hän osaa kolisuttaa mukia sopivissa kohdin ja kohdistaa nälkäisen mustin ilmeensä ohikulkijaan.

Kyllä, uskon tämän mallin tuottavan melkoisia muutoksia monellakin taholla. Tehdään työttömän köyhyys näkyväksi, tuodaan köyhät kaduille ja toreille, kupit kolisemaan päättäjien työpaikkojen edustoille. Kaikki kynnelle kykenevät köyhät työttömät, sairaat, orvot ja vanhukset sekä kotonaan hiljaista kuolemaa tekevät ja mielenterveysongelmista kärsivät, alkoholistit, nistit ja liimanhaistelijat, kaikki vain samalle aukiolle kolisuttelemaan mukeja. Kainalosauvat ja rollaattorit vain asetellaan taiteellisen osoittavasti kerjuupaikalle ja taas peltimuki kolisee surullista soulia.

TV:ssä esitetään viikoittain tietoiskuja ja reportaaseja, joissa näytetään kerjäläislaumojen taistelua almujen jakajista, kerjuumarsseista tehdään jokavuotinen kansainvaellustapahtuma ja poliitikoilta edellytetään, että he muutaman kerran vuodessa kokeilevat pari päivää kerjäämistä paukkupakkasissa.

Periferiassa on tunnetusti enemmän työttömiä kuin almujen jakajia, joten kerjuukeikat maalta kaupunkiin sallitaan, niitä jopa suositaan. Tämä terästää myös tervettä kilpailua kaupunkilaisten ja maalaisten välillä.

Kun näkymättömäksi häivytetty ongelma ja epäkohta tuodaan näkyväksi, pystyy itse kukin näkemään käytännössä työttömien kolossaalisen määrän, epätoivon ja tuskan. Häpeä on kerjäämistä harjoittavan työttömän, saidan ohikävelijän sekä myötähäpeää tuntevan köyhänrovon antajan.

Päämäärä on saavutettu, kun koko kansa häpeää ja romanialaiset asiantuntijat voivat poistua muihin maihin jakamaan kerjäämisen ilosanomaa. Numeroiden läpi näkeminen on taitolaji, mutta ihmisen kohtaaminen vaatii vielä suurempaa osaamista ja lahjakkuutta, varsinkin itseä huonommassa asemassa olevan ihmisen kohtaaminen.

Tehdään Suomesta kerjäläisten valtakunta, paratiisi kaikkensa menettäneille.

sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010

Arkadianmäen pesulasta kuuluu hurja mäiske...

Kun valta tai kusi nousee poliittisen päättäjän päähän, syntyy rumaa jälkeä, mutta kun molemmat alkuaineet nousevat samaan päähän, on tuloksena silkkaa dynamiittia. Seurauksia vatvotaan niin oman puolueen sisällä kuin iltapäivälehtien lööpeissä, suomalaistunutta tanskalaista viemärijulkaisua unohtamatta.

Kahdeksan kuukautta eduskuntavaaleihin ja, voi pojat, mikä pyrstöjen läiske käy tällä hetkellä suljettujen ovien takana. Kabineteissa kähmitään, tehdään sotasuunnitelmia ja pistetään ruotuun niin nykyisten kuin tulevien kansanedustajien ja ehdokkaiden taustat ja perheet, lemmikkieläimiä myöten. Puolisot alkavat tervehtiä kauppojen myyjiä ja jälkikasvu raahaa korikaupalla korruptio-omenoita opettajille. Lemmikit puleerataan, rauhoitetaan ja sovitetaan somalle kerälle karvalankamattoa koristamaan ja perhepotreteissa lemmikkikobrakin hymyilee kieli rullaksi jähmettyneenä. Tässä tehdään nyt kuuluisaa suomalaista perhedraamaa, neljän vuoden välein, jonka jälkipyykkiä vatvotaan vaalien jälkeen, niin politiikan suljetuissa kurinpitolautakunnissa kuin perheoikeuksissakin.

Nousuhumalaa muistuttavassa euforisessa tilassa luvataan ja valehdellaan mitä sylki suuhun tuo, ajattelematta jälkiseuraamuksia. Euroopan nopeimpia alastuloja, politiikan jännittävääkin jännittävämmässä kentässä, on ennenkin nähty, samoin pupupöksyisten poliitikkojen amok-juoksuja kesämökeille julkisuutta karkuun, hännät koipien väleissä lepattaen.

Valtaa pitävät hallituspuolueet kokoavat rivejään, tiivistävät verkostojaan ja tekevät jo etukäteen sopivia lehmänkauppoja keskenään. Näin nautakarjattomaksi maaksi, kauppoja tehdään enemmän kuin on myytävää. Mitähän siitä pitäisi ajatella?

Kansa voi olla tietämätöntä ja sen muisti voi olla yhtä lyhyt kuin samoalaisen oopperan libretto, mutta missään tapauksessa kansa ei ole tyhmä. Paitsi tietysti ne Aku Ankkojen ja ripsipiirakoiden piirtelijät, jotka vaivautuvat raahautumaan vaalihuoneistojen vaneripömpeleihin toteuttamaan sarjakuvataidettaan. Ja sitten tietysti myös ne, jotka vääntävät julkimoiden numeroita äänestyslippuihin. Tosin, on täysin mahdollista, että siinä toteutuu huomaamatta jäänyt kapinaliike, joka yrittää veretöntä vallankaappausta. Onnettomuudeksi vain liian moni kapinoi äänestämällä samaa julkimoa ja lopputulos on tänä päivänä yleensä lööppihistoriaa.

Jos et äänestä, olet tyhmä ja kuulut kuuluisaan äänettömien kuoroon, jolla tunnetusti ei ole oikeutta avata kitusiaan vaalituloksen tultua julki. Jos äänestät ja valinnat menevät metsään, olet tyhmä ja politiikasta tietämätön hölmöläinen. Suurimmalle osalle kansaa ehdokkaat ovat tuntematonta massaa, pyrkyreitä ja sellaisinaan pelottavia puhemoottoreita, joiden ainoa tarkoitus on puhua äänestäjät nurin, ja manipuloida porukka hortoilemaan jonossa äänestämään hysteerisesti puheissa höpötettyä ehdokasnumeroa. Kukapa ehdokkaiden taustoista tarkkaan tietäisi, ammatillista kokemusta ja soveltuvuutta, puhumattakaan poliittisten lupausten todenmukaisuutta. On aikamoista lottoarvontaa valita yksi numero ja odottaa jättipottia.

Perätön lausuma on Suomen lain mukaan rangaistava teko. Sitä noudattaen koko Arkadianmäen lehmäkaupustelijajoukko pitää kärrätä Mustiin Maijoihin ja heittää linnaan lusimaan. Nämä vallan markkinointisuunnittelijat ja poliittisissa naamiohuveissa kekkaloivat paroni von Münchhausenit toimivat toinen toistensa syyttäjinä, puolustusasianajajina ja lopuksi tuomareina. Rangaistuksena on säällisen ajan kuluttua sopiva ja hyväpalkkainen "hyvä veli"-virka, johon koko poliittinen pyrkyryys on koko ajan tähdännytkin.

Päähallituspuolueilla ja oppositiolla on perhananmoinen likapyykki pestävänä ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja ja siksi Eduskunnan pesulassa käy jo nyt perkeleenmoinen petkeleiden mäiske, kun pikimustasta pestään väkisin vitivalkoista.

Maalaisserkkupuolue on heittänyt, suuren suunnitelman mukaan, naispääministerinsä sirkusareenalle hoitamaan likaiset työt ja ottamaan vastaan kansan ja kollegoiden raivon. Taustalla maalaisserkkupuolue väsää ehdokaspulmusensa myyntikuntoon ja kirjoittaa uutta kansalliseepposta vaalilupausten muodossa.

Elitistisen suurpääomapuolueen itseoikeutetut perintöprinssit, valtiovarainministeri ja ulkoasiainministeri sekä perälautaa pitelemässä puolustusministeri, ovat omituisilla lausunnoillaan ja yhteisillä tukiesiintymisillään herättäneet puolueensa systeemisuunnittelijat horroksestaan. Nappulat on pistettävä ojennukseen Lapin kelohonkadatshalla, vaikka viinan voimalla, mutta suurelta yleisöltä salassa.

Sossujen jaarli Essex ja pirpsakka prinsessa lyövät päänsä yhteen ja saattaapa olla, että jaarli nappaa vallan prinsessan peesatessa taustalla, juoniessaan samalla omaa julkisuus-imagoaan. Sossuilla on kyse elämästä ja kuolemasta. Toista kautta ei enää kabinettien eteisissä suostuta arvailemaan, mitä valtaa pitävät juonivat. Pakko päästä pippaloimaan samoihin kähmintäpippaloihin isoisten seuraan, mielummin takaisin emännäksi tai isännäksi. Edellisissä vaaleissa tuli turpaan ja tuhdisti, mutta onneksi valtaa pitävät sotkivat takkinsa, joita nyt innolla kääntelevät puhdas puoli päälle päin. Eiköhän sitä samaa kuraa vielä löydy uudessa paketissa, jota oppositiopuolue pääse riemulla paiskimaan vaalitohinassa kilpailijoiden silmille.

Persut toimivat kansan vitutuksen mittarina ja keräävät todennäköisesti kauhakuormaajalla ääniä kansalta. Kauanko riemua kestää, se on jo toinen tarina, mutta kansa haluaa pullistelijat polvilleen ja siihen persujen agendat kolahtavat jetsulleen. Kansa kaipaa Vennamoa...

Viherpipertäjät ja kuusenneulasteen lipittäjät kaatavat vaalitappiot lauleskelevan työministerinsä niskaan ja tämän jälkeen työministeri voikin sitten vetäytyä Koijärven liepeille kirjailemaan uusia itkuvirsiä. Oraanpureskelijoille voi tulla totiset paikat, sillä äänestäjät ovat tukka pystyssä seuranneet puolueen nykyistä linjaa, jossa ei ole päätä eikä häntää, vain selittelyn verinen maku.

Vasurit mennä muljahtavat persujen vanavedessä ylöspäin, kunhan viherpipertäjien kannattajat pahimmasta paniikista selviydyttyään kykenevät ajattelemaan olemassa olevia vaihtoehtoja. Kahdesta pahasta kun on valittava toinen.

Kaikissa puolueissa lajitellaan par'aikaa hysteerisellä vimmalla likapyykkejä, ja Arkadianmäen pesulassa petkeleiden rytmikäs rummutus jatkuu yli yöistuntojen, aina aamunkoittoon...

perjantaina, syyskuuta 03, 2010

Kaupunkilaisfrettejä ja sossulan ruvelle raastettuja asiakkaita...

Ei hemmetti, mitä helvetin hölmöhuttua porukka aamuisin oikein kiskoo kitusiinsa? Siis se osa porukasta, jolla vielä on jotain suuhun lapattavaa aamiaispöydässä. Jos se hölmöys on maitopohjaisissa tuotteissa, niin sitten ne on taatusti valmistettu hullun lehmän maidosta. Jos joku popsii vain jotain hedelmänretaleita, niin kaipa niissäkin muhii joku apinarutto. Eihän tässä uskalla imuroida enää mitään suuhunsa, kun lautasella tuntuu tikittävän aina jonkin sortin tautipommi.

Tämän päivän hölmöhuttua ovat sitten ahnehtineet, oikein kaksin käsin, armaan sossuvirastomme työllistämisasioita suunnittelevat ja nykyistä tietotekniikkaa tuntemattomat, tietosuojaa ja ihmisoikeuksia noudattamattomat työllistämisamatöörit, jotka innosta hehkuen tuovat työllistymisen ilosanomaa jo kaiken kokeneelle asiakaskunnalleen.

Ja asiakashan alistuu ja ottaa osaa kaikkeen, sillä piilorangaistukset ja tietojärjestelmiin kirjattavat maininnat "flegmaattisesta passiivisuudesta" saattavat myöhemmässä vaiheessa tarkoittaa sitä, että asiakas tipahtaa lopullisesti alimpaan luokkaan. Ja se ei ole edes 0-luokka, vaan suoraan kompostoriin lykättävää ihmisbiojätettä, joka pääsee pyörimään, yhdessä matojen kanssa, johonkin vanhaan teollisuushalliin perustettavaan jätelaitokseen. Näin työkkärin ja sossulan likvidoitu asiakas vihdoin tuottaa yhteiskunnalle jotakin, luujauhoa ja mustaa multaa, jota puisto-osasto sitten avokätisesti paiskoo Esplanadin nurmikoille ja kukkaistutuksille.

Että ottaa pattiin ja ohimoita kuumottaa, kun kuuntelee kanssaihmisten ihmeellisiä seikkailuja viranomaisten pyörityksessä.

Te-toimistojen ja Kelan raastamat asiakkaat astelevat vaivaiset polvet vapisten sossulan ovesta sisään, tapaamaan itse rahamaharajaa, jolla on kaikki oikeus ja valta kyykyttää lisää ruvelle revittyä asiakas-parkaa.

Silmät innosta kiiluen, nämä asiakkaan loppusijoituspaikkaa määrittävät virkailijat, mylläävät asiakkaansa ylösalaisin. Siinä sitten kuulusteluhuoneen paperintuoksuisessa hämärässä asiakas lopottaa kauhusta kankeana itsestään kaiken, kalsareiden koosta aina viimeiseen kaljapulloon asti, koko elämänsä. Shokissa ja paniikissa asiakkaanrääpäle pälpättää sitten viimeisenkin toivonsa, eli netti- ja roolipelipelaamisen sekä hätäiset pikavipit ennen toimeentulotuen napsahtamista tilille. Sitä asiakas ei kerro, että tulipa tongittua lähikaupan biojäteastiaa viime yönä, kiivettyä kuin kaupunkilaisfretti yli porttien tai limboamista harrastaen, reikäinen maha littanana, porttien ali.

Virkailija kihisee innosta ja miettii pää pöristen, että tässäpä oiva tappaus johonkin sossulan juuri toimintansa aloittaneeseen huuhaa-projektiin, jossa leipomalla leivotaan asiakkaasta nopealla aikataululla työmarkkinoiden supermies tai -nainen. Ei muuta kuin ensiksi elämänhallintaryhmään sinisilmäisten new age-paholaisten myllytykseen ja siitä sitten muutaman viikon ryhmähyminän ja elokuvissakäynnin jälkeen muusiksi myllätty asiakas viskataan seuraavalle asteelle.

Vastaan porhaltaa oikea juppien juppi, joka suoltaa puhetta siihen malliin, että asiakas on yhtä sekaisin kuin pyykki teollisuuspesukoneessa linkouksen jälkeen. Rypyistä viis, asiakas tungetaan työvalmennusmankelin telojen väliin ja alkaa asteittainen silitys kohti työmarkkinoita. Jos tämä ei tuota tulosta ja siirrä asiakasta kunniallisten ja työtä tekevien veronmaksajien kastiin, vika on ehdottomasti asiakkaassa.

Jos asiakas ehtii jossain välissä keskeyttämään sossuvirkailijan myyntipuheen kertoakseen, että olisi polvileikkaus tulossa ja pitäisi tapella pentujen huoltajuudesta ja vielä juosta entistä ukkoa tai akkaa karkuun turvataloon, niin ja sitten kun ei ole tuota kattoakaan pään päällä. Eikös niille pitäisi tehdä ensin jotain? On helvetillisen hankalaa ryömiä työhaastatteluihin jostain metrotunnelista tai autiotalon kellarista, eikä tuo habituskaan ole sellaisen aamun jälkeen, suoraan sanottuna kohdallaan.

Tuon kun asiakas rääkäisee suustaan, pyörähtää sossuvirkailijan pää salamaakin nopeammin. Jaha, tässä on siis tällainen tappaus, selvästi työtä vieroksuva huithapeli, joka vain lusmuilee ja käyttää toimeentulotukea väärin. Muka asunnoton, höh, on sillä jotain yhtä kammottavia kavereita, joiden luona se makoilee päivät pitkät halpaa viiniä tai jotain muuta moskaa lipittäen. Turha selittää. No, pistetään tyyppi sitten kovennetulle jaksolle, pistetäänpä lähetteellä paikalliseen työvoiman palvelukeskukseen, johon tapaamisaikaa saa odotella luut lahoten ainakin kaksi ellei kolme kuukautta. Siellä on meno ja meininki toinen.

Pari tyyppiä tiirailee tiukasti vastapäätä heitettyä lusmuilijaa ja kovistelemallahan siitä sitten irtoaa sekin tieto, että laiskurimme olisi kiinnostunut ulkotöistä. Selvä, kiinteistönhoitajakurssille ja sassiin. Mitä sillä on väliä, että kyseinen henkilö on kärpäsen kokoinen naisihminen, jolla on sydänvika ja pahoinpitelyistä haljennut pää. Kurssille ja sassiin. Ai, että keskeytti kurssin sen fyysisen raskauden takia, mitä hemmettiä, saatiinpa lusmuilija oikein rysän päältä kiinni. Ei kun karenssia ja oikein tukevalla kädellä. Ja palvelukeskuksen asiakkuus jatkuu hamaan hautaan. Asiakas notkuu palvelukeskuksen TE-virkailijan listoilla, eikä pääse ilmoittautumaan ns. normaaleille työnhakijoille tarkoitettuun TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi ja lopuksi vielä lähettänyt sossukin lätkäisee oman rangaistuksensa päälle, 20 % toimeentulotuen alennusta.

Luulisi sitä lusmuilijan tokenevan ihmisten tavoille. Virkakoneisto yritti kaikkensa ja tuo syntinen paska otti ja pullikoi vastaan. Sydänvikako ja pää haljennut, olisi nyt yrittänyt keksiä paremman tarinan. Ja löytyyhän noita lääkäreitä, jotka kirjoittelevat mennen tullen sydänvioista ja kallovammoista lausuntoja. Sitä varten ne Kelan lääkärit ovat, pistävät moiset hampuusilääkärit ojennukseen. Kyllä potilaan vaivat nyt ilman potilastakin pystyy määrittämään. Virkamiehet ovat eri miehiä, ja Kelan lääkärit suorastaan erinomaisia luulosairaiden käräyttäjiä.

Se torvelo, joka kuvittelee, että suuri osa työttömistä olisi lusmuilijoita, kokeilkoot itse puoli vuotta kivireen vetämistä, kyllä sinä aikana silmät avautuvat, jos ovat avautuakseen...

Kaupunkikanaloita ja tupajääriä...

Kenenkähän idiootin idea oli se, että ohjataan kansainvaellukset kaupunkeihin, tyhjennetään tilat ja asutetaan väki kerrostalokanaloihin?

Joskus 60-luvulla oli massamuutto Ruotsiin työn ja paremman elämän perään. Suomalaiset vaelsivat kuin villiityneet sopulilaumat Volvon ja Maraboun tehtaille, sairaaloihin ja ravintoloihin tiskailemaan. Kaikki tiesivät Slussenin sissit, mutta kukaan ei tunnustautunut sellaiseksi. Ok, silloin porukka olisi kuollut nälkään armaassa kotimaassa, elleivät olisi keksineet uida Suomenlahden yli vauraimmille mestoille. Oli siinä ruottalaisilla suomalaisissa metsäsisseissä kestämistä.

Nyt ei enää eletä 60-lukua, mutta massamuutto kaupunkeihin jatkuu. Maaseutu tyhjenee ja poliitikot kirkuvat kuorossa, että palvelujen tuottaminen autiolle maaseudulle on kuvottavan kallista. Verorasitus nousee ja mummot ja vaarit kuluttavat kalliita veroroposia istumalla jääräpäisesti suvun perintötilalla, tuvassa mätänemässä. Eihän se käy! Mummot ja vaarit on kärrättävä lähimmälle hautuumaalle, sillä muuttotappioista kärsivien, autioituvien kuntien on mahdoton kustantaa asukeilleen terveyspalveluja. Ja ne penteleen iäkkäät kääkät vielä sairastavatkin, niin maan perusteellisesti. Kalliita hoitoja ja uskomattomia makuutuksia terveyskeskusten käytävillä. Eihän niitä voi julkisesti tappaakaan, mutta jotain niille pitäisi tehdä.

Miten olisi jos iskettäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Jokainen tietää, että Suomessa riittää tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa. Meillä on vanhenevan ja sairastelevan sekä maalla viihtyvän eläkeläisporukan lisäksi toinenkin ongelma, nimittäin yli rajojen pinkovat ja pakolaiskeskukset täyttävät mamut, jotka lisääntyvätkin sellaista tahtia, ettei kaupungeissa ole tarpeeksi isoja asuntoja sen lauman asuttamiseksi.

Miten olisi, jos rahdattaisiin mamut ja muut viherpipertäjät Suomen autioituneille maatiloille viljelemään lähiruokaa nälkäisille vanhuksille ja köyhille kunnille? Maaseutu nousisi uuteen kunniaan, Suomi muuttuisi omavaraisemmaksi ja samalla hoituisivat jääräpäiset vanhuksetkin siinä sivussa. Veromarkat liikkuisivat ja pyörisivät takaisin kuntiin.

Sen sijaan, että kaupungeissa luodaan uusia ammattikuntia salassa kärräämään muumioituneita vanhuksia kodeistaan hautuumaille, vanhukset voitaisiin hoitaa kodeissaan maalla ja tällä tavoin mahdollistettaisiin inhimillinen vanhuus. Kotouttamistoimenpiteiden aikana mamut koulutettaisiin intensiivisillä suomenkielen kursseilla eri murrealueiden taitajiksi ja koulutuksen päätyttyä heidät sijoitettaisiin kieliopintojen määrittämälle alueelle viljelemään tiloja ja hoitamaan vanhuksia. Palvelut lisääntyisivät, verotulot kunnissa lisääntyisivät ja maaseutu muuttuisi eläväksi osaksi kansalaisten arkea.

Tätä nykyä ja tällä maahanmuuttopolitiikalla kaikki mamut ahdetaan kaupunkeihin, pieniin asuntoihin ja suljetaan suomenkielisestä yhteisöstä, sillä suomalainenhan ei ystävysty helpolla. Maaseutu eloon-kampanjalla olisi puolensa, myös ystävyyssuhteiden luomisessa eri kieli- ja kulttuuriryhmien välillä.

Nykyisen työllisyys- ja maahanmuuttopolitiikan mukaisesti kaikki kynnelle kykenevät mamut, kielitaitoisia tai ei, koulutetaan lähihoitajiksi hoitamaan sairaaloissa lojuvia ja hiljaa paikalleen mätäneviä sairaita ja vanhuksia, joille päivän tähtihetki on se, kun ystävällisesti hymyilevä mamu yrittää auttaa petipotilasta parhaan kykynsä mukaan. On enemmän kuin suuri häpeä, että maahanmuuttajia tarvitaan sairaittemme ja vanhuksiemme hoitajiksi. Suuri häpeä on myös se, että vanhuksemme joutuvat vielä henkitolreissaan opettelemaan ehkä uuden kielen, voidakseen keskustella hoitajansa kanssa.

Hemmettiin poliitikkojen horinat työllisyydestä, maahanmuuttopolitiikasta ja uudistuvasta energian tuotannosta. Nykyajan poliitikot eivät ole muuta kuin uudestisyntyneitä wannabe-C.H. Andersseneita, jotka yrittävät kirjoittaa uusiksi Pieni merenneito-satua.

Tupajäärille mummoille ja vaareille oikeus lojua kotonaan, kallista tai ei.

Paskalla töihin, ruottalaisetkin tekee niin...

Millä hemmetillä nuo jästipäät, joita mediassa kohteliaasti nimitetään poliitikoiksi, saadaan käsittämään asioiden oikea tola ja samalla käännetyksi keskustelu uusiutuvasta energiasta lähemmäksi omaa pyrstöä?

Kun nyt kuitenkin tosiasia on se, että poliitikot puhuvat koko ajan paskaa, niin miksi ihmeessä tuo Eduskunnassa kekkaloiva potaskanpuhujaklaani ei ole missään vaiheessa huomannut hyödyntää kykyään uusiutuvan energian tuottamisessa?

Totta toinen puoli, tosiasia on kuitenkin se, että miksi katsella kauas kun järkevimmät, sekä maapallon todella pelastavat, energiapoliittiset keinot ovat silmiemme edessä? Mikä on uusiutuvampaa kuin paska, eläinten ja ihmisten jokapäiväinen tuotos, joka todistettavasti on muutettavissa melko yksinkertaisin keinoin energiaksi? Ilmeisesti ainoa todellinen este on se, että kyseessä on todellakin paska, joka koetaan enemmän tai vähemmän välttämättömäksi ruumiintoiminnoksi ja josta ei sivistyneemmissä porukoissa voi edes puhua. Engelsmannit ja jenkit menevät puuterointihuoneisiin, eivät siis suomalaisittain sanottuna vessaan.

Kyseessä on jotain niin likaista ja epämiellyttävää, haisevaa ja häpeiltävää, että asia vaiennetaan lähimpään vessanpyttyyn tai puuceehen. Jokainen sitä kuitenkin tekee, niin Paris Hilton kuin romanian kerjäläiset. Ja jos ei tee, niin apteekeista löytyy hyllytolkulla tukkeutuneita viemäreitä avaavia Rööri-Roopeja, paikallisia karhupumppuja ja jos ei muu auta, niin vanha kunnon risiiniöljy viimeistään pelastaa ahdistuneen päivän.

Ja ei kun takaisin jästipäisiin poliitikkoihin. Viimeisin energiapoliittinen suunnitelma on ihan, sanonko mistä? Jos nyt kuitenkin lopetetaan paskan jauhaminen ja ajatellaan asioita suunnitelmallisesti ja kiihkottomasti, päätyy jokainen vähänkin järkeään käyttävä ihminen siihen lopputulokseen, että paskasta paras maapallon pelastaja.

Mietitäänpä asiaa tarkemmin. Suunnitelman toteuttaminen saattaa ensivaiheessa maksaa enemmän kuin uuden ydinvoimalan rakentaminen, mutta etuna on se, että jos paskavoimalanperkele sattuisi jostain luonnonoikusta tai terroristien iskusta lentämään taivaan tuuliin, siitä syntyvä laskeuma ei tappaisi ja tekisi laskeuma-aluetta asuinkelvottomaksi sadoiksi vuosiksi. Puolitekoista lannoitetta saattaisi sataa porukan päälle paskatalvena, mutta se ruokkii maata eikä aiheuta ydinlaskeuman kaltaista ydintalvea, joka on enemmän kuin kuolema.

Ja miten tämä käytännössä järjestettäisiin? Meillähän on jo valmiina viemärijärjestelmä, jossa pyttyjen tuotteet ohjautuvat likavedenpuhdistamoihin. Vähän viilaamalla ja parannuksia tekemällä ohjataan vessojen tuotokset eri putkea myöten paskaenergian tuotantolaitoksiin, jossa sitä käsiteltäisiin jollain sentrifuugilla siten, että kaikki vetinen kuljetusneste erotellaan pois ja jäljelle jäävä massa käsitellään energiaksi. Tästä saisi todellisen innovaation tekniikan puolella. Suomi saisi Nokiaan verrattavan yrityksen, joka nostaisi Suomen tekniikan kehityksen takaisin maailman huipulle.

Tekniikkaa kehittämällä ja jalostamalla Suomi pysyisi maailman huipulla seuraavat 200 vuotta. Sopivasti patentoimalla ja tekniikkaa salaamalla myyntiä löytyisi seuraavalle kymmenelle sukupolvelle. Sitä paitsi paska ei lopu koskaan, ei ainakaan niin kauan kuin joku jossain syö jotain. Työllisyystilanne paranisi humahduksessa ja niin tuotantolaitosten rakentamisiin, käyttämisiin, myyntiin ja markkinointiin sekä muuhun ylläpito- ja toimistohenkilökuntaan livahtaisivat kaikki kynnelle kykenevät työttömyyskortistosta.

Paskalaitosten tuottama hiilijalanjälki olisi aivan toista luokkaa kuin ydinvoimaloiden, aurinkopaneeleiden ja turvevoimaloiden, puun poltosta puhumattakaan. Raaka-ainepulasta ei olisi tietoakaan ja paska pääsisi vihdoinkin ansaitsemaansa arvoon, se on muutakin kuin ruumiin jäte, se on kultaakin arvokkaampaa, ja jokainen ihminen ja eläin on kävelevä paskantuotantolaitos, timanttikaivos suorastaan.

Nyt kun pellot ja muu viljelyala on kaluttu tyhjäksi mineraaleista ja ravinteista, keinotekoisia lannoitteita paiskitaan tonnikaupalla jo valmiiksi kuihtuvaan maahan siihen tahtiin, että heikkopäistä ihan hirvittää. Eivät kaukana ole ne ajat, jolloin tienvierillä nököttää kuivaakin kuivempia multakasoja kerjuulla, laput kasojen huipuilla anomassa ravinteita ja luonnonmukaisia maanparannusaineita. Pelastetaan kasat, kärrätään paskantuotantolaitosten lopputuotteet pelloille ja annetaan peltojen kukoistaa.

Vesistötkin muuttuvat kirkkaiksi ja rehevöityminen loppuu. Samalla kun laitoksessa jalostetaan paska energiaksi, otetaan urea erilleen käsiteltäväksi siten, että siitä erotetaan kaikki maata happamoittava aines, vesistöön palautuva neste on melkeinpä puhtaampaa kuin lähdevesi ja vedet paranevat entiselleen. Ureaa käytetään nykyisinkin yllättävissä tuotteissa, jopa elintarvikkeissa ja naisten naamarasvoissa, ja ellen väärin muista niin myös hajuvesissä. Ei muuta kuin kehittelemään uusia ureasovelluksia ja taas, maailma pelastuu.

Kiinassa on jo vuosikymmeniä tajuttu paskan hyvät puolet, siellä ainakin yksi iso kaupunki käy paskan voimalla, voi olla että tällä hetkellä jo useampi kaupunki. Olemmeko me huonompia kuin kiinalaiset? Ja hei, Kiinassa kaupunki tarkoittaa monimiljoonaista ihmiskasaumaa, jonka rinnalla Suomen pääkaupunki Helsinki on vain piskuiseen kylään verrattavissa oleva autoilijoiden taukopaikka.

Kun nyt nämä propellipäiset hulivilipipertäjät ovat tätä samaa asiaa käsitelleet vuosikymmeniä, niin eikö olisi jo aika tehdä jotain? Tosin, koko hulivili-pipertäjä taitaa tarkoittaakin sitä, että kyseessä on propellipipoon naamioitunut humanisti-liberaali-vihreän teen lipittäjä-pipertäjä, joka kääntää takkinsa samassa silmänräpäyksessä, kun livahdus päättäjien joukkoon onnistuu.

Millä politiikot on korruptoitu, kun Eduskunnan juntta ajaa vain vahingollisia ja kalliita, maapalloa vahingoittavia energiapäätöksiä? Rahako ratkaisee ja järki ajetaan vaivaistaloon?

Kun kansalle markkinoidaan uutta energiavaihtoehtoa, voidaan mainostoimistot valjastaa tekaisemaan vaikkapa seuraavanlaisia, kansan syviin riveihin uppoavia lauseita:

- paskalla töihin
- suomalainen paska on parempaa kuin ruottalainen paska
- ruottalaiset kulkevat jo paskalla, emmehän me voi olla huonompia
- kanna paskasi kekoon ja maailma pelastuu
- paska päivässä pitää maan kunnossa
- Suomi paskalla nousuun


Miksi paskaa ei vielä käytetä energian tuotantoon Suomessa? Se on taas se raha, joka kummittelee kaiken takana. Miten rahastaa ja kuinka paljon energiasta, jota energian käyttäjät tuottavat itse jatkojalostukseen? Mitäpä jos paskantuottajat menevät lakkoon ja pihtaavat kallista energiaa? Nykyiset tekniikat antavat energiayhtiöille vapaat kädet nostella hintoja, määrittää energian hinnan, jakaa helvetinmoisia optioita ja ennen kaikkea, kusettaa tavallista kansaa linssiin ja maksaa poliitikoille salaisia tukia, jotta köyhät edusmiehemme ja -naisemme eivät nääntyisi nälkään Eduskunnan kuppilassa.

Huh huijaa, yksinkertainen ja suorastaan helvetillisen upean nerokas energiatuotantomalli on silmiemme edessä, odottaen vain päätöksiä ja rahaa aloittaa toiminta laajemmassa mittakaavassa. Ei riitä, että muutamilla maatiloilla, kylähulluiksi leimatut, isännät ja emännät toteuttavat omaa missiotaan aina saatavilla olevan ja edullisen energian käytössä. Ei, koko kansa on valjastettava paskatalkoisiin. Ja sitten ne eduskunnan jästipäät, niille pitää lähettää pesämunaksi 100 säiliöautollista sitä ihteään Eduskunnan portaille levitettäväksi, koristeeksi paskan joukkoon voidaan asettaa muutama kerjuulla oleva multakasa surkeine anomuksineen...

Kansa paskamarssille paskaenergian puolesta ja MAAILMA PELASTUU!!!!!!

torstaina, syyskuuta 02, 2010

Hasta la Vista ja jämät jakoon...

Voi paska, voi paska, voihan paskojen paska... 

Nyt vanerilasitaloon on rahdattu viime- ja edellisten tuotantokausien jämäelukoita, jotka pääsevät toljottamaan pupillit pitkällään nykyisten petikanien mekkalointia. Miksi ihmeessä näitä vanhoja jämiä pitää tuottaa takaisin sotkemaan inhaksi muodostuvaa kuviota? Johan niitä edellisillä kausilla inhottiin pudotushetkeen asti. Täytyy nyt kuitenkin, tasapuolisuuden vuoksi, antaa samalla tunnustus siitä, että kyllä nämä jämäkanit osasivat aikanaan myös mokata. Ja mitä pirua, jo viisi kerran tipahtanutta ja julkisuudessa kulahtanutta läpinäkyvää julkisuus-ameebaa mekkaloi salaisella alueella ja odottaa jälleensyntymää vuoden 2010 BB-perheeseen.

Ja hemmetti soikoon, olisi jo luullut, että BB-konkarijoukko olisi oppinut jotain lasitalon jälkeisestä elämästä ja pistänyt suosiolla päänsä erämaan hiekkaan. Vaan ei, jotkut nyt ilmeisesti jäivät roikkumaan BB-elämään ja eivät sitten löytäneetkään omaa elämää, kun oleskelu ja paneskelu julkisuudessa lopahti ja jäljelle jäi vain muutama tyhjä skumppapullo.  Niin, eipäs unohdeta, että yksi salahuoneessa lymyilevä ex-BB-kisailija on se surullisen kuuluisaksi tullut Niko-lasinheittäjä-kiintiö-homppeli ja entisen BB-lavastetalon talon virallinen pehmo-pelle.

Julkisuutta on saatava, vaikka tekemällä samat virheet uudelleen, jos vaikka nyt ainakin tarjoutuisi uusi tilaisuus tehdä rahaa kvaasi-julkisuudella, jos vaikka joku täysin tärähtänyt työnantaja haluaisi tehdä elämänsä kuprun ja palkata julkisuusruttoon sairastuneen, taas kerran poispotkitun puolijuopon yrityksensä markkinointivastaavaksi tai ainakin nyt myynninedistäjäksi.

Voihan simppu, ei tässä enää muuta voi sanoa. Taloon valitut ovat näitä yhden asian markkinapellejä, joiden uikutuksia ja erilaisia yrityksiä on saatu seurailla kioskien lööpeissä ihan tikahtumiseen asti. Ja eikös mukana ole tämä tummaksi muuttunut silikoni- ja botox-varaosavarastokin, joka kaupusteli tavarakarvojaan ympäri nettiä. Onkos frouva BB-Antti aikonut muiden kanien naiskentelujen aikana ryömiä tarrapaperin kanssa lakanoissa, keräämässä 2010 porukan genitaalikarvoja? Niitähän voisi tyrkyttää huutonettiin, eBayhin ja vaikka paikallisille kirppareille, aina joku hullu löytyy, joka kerää ihmisten alapääkarvoja.

Tässä vaihessa harmittaa vähän se, että kunnon inhokkia ei ole vielä estraadille ilmaantunut. Hyvää vauhtia inhotuslavalle kuitenkin on ryömimässä reteenpunaiseksi värjätyllä kuontalollaan Marika, joka puheripuloi siihen malliin, että hukuttaminen tsiideriin on lähellä. Poreallas tosin voisi olla nopeampi vaihtoehto, mutta eihän känniammetta voi liata yhden tolkuttoman upotuksella.

Olisi pitänyt jo tyllerön profiilia lukiessa arvata, että jotain kammottavaa on tulossa. Neiti mainitsee harrastuksissaan yleisen biletyksen ja chillauksen, joten sitä ohjelmassa saadaan, mitä tuottajat ovat tilanneet. Toista oli ennen, kun porukka kainosti ilmoitti harrastuksekseen lukemisen ja käsityöt, totta tai ei. No BB-talon tyrkyillä ei harrastuslistaan oltu merkitty turhan vaatimattomia juttuja.

Tämän Helsingin lahjan akvaarioelämälle mottona näkyy olevan "parempi katua tekemisiään kuin tekemättömiä asioita". No, Hasta la Vista Baby vaan! Kyllä se Carpe diem tuntuu tältä pullasorsalta onnistuvan, ja vielä niin hyvin, että kohta lääkefirmat pääsevät taloon tekemään julkista tuotepresentaatiota, kun alkaa muun porukan lääkejakelu rullaamaan.

Halvemmaksi tulisi, jos joku olisi älynnyt tuoda mukanaan tehokkaat äänenvaimentimet, jotka sitten olisi voitu jossain BB-tehtävässä modifioifa Carpen diemin naamariin sopiviksi.

Normi-normaalikin on päässyt vauhtiin ja keskustelut hellanrengassilmäisen neiti viattoman kanssa ovat alkaneet, kanisiittolaan soveltuvista aiheista tietysti.

Chillailu, hengailu, nyhväily ja juhliminen, näinhän se oli, siis Mia 19 v:n harrastelista. Neiti viaton leikkii tällä hetkellä porukan neroa ja ilmaisee ns. älykkyyttään joka keskustelussa ylemmyydentuntoisella ja perin närkästyneellä nenä-äänellä. Onko tämä joku tuottajan ja pikku-Einsteinimme välillä etukäteen sovittu jekku, jolla saadaan lisää säpinää aikaan, vai onko tylleröinen todellakin siinä uskossa, että hän on talon älykkäin kanieläin?

Kyllä tästä vielä hyvää tulee... Täytyy vain asettautua tanakkaan asentoon sohvalle ja odottaa myötähäpeämisohjelman alkamista. Vaan on se kyllä niin, että hävettää niin maan perusteellisesti kyttäillä töllöstä lasitalon kaltaista kyldyyriohjelmaa. Pyörähti mielessä niinkin karmaiseva ajatus, että kauankos tätä kestää selvinpäin katsella?

Ei hemmetti, nyt lentää oksennus sen verran pahasti seinille, että on pakko jättää BB-talon toikkaroinnit hetkeksi omaan arvoonsa. Paras palata tärkeämpien asioiden ruodintasessioihin, muuten tuloksena voi olla Helvetin himmeneminen ja putiikin pääjohtajan kuskaaminen älyjaoksen huoltolinjastolle. Huh huh, kaikkea sitä täytyykin katsella pysyäkseen ns. sivistyneesti ajan tasalla...

keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010

Kuin kanit kanisterissa, kakarat Helvetistä...

Kyllä kaivoin taas häpeän kuoppaa sohvaan tänä iltana, kun katselin muutaman minuutin ”Kakarat Helvetistä”-ohjelmaa. Pyrstö rullalla työnsin päätäni sohvatyynyjen alle ja leikin hetken ”en ole olemassa”-leikkiä itseni kanssa. No, masokisti kun olen, katson tietysti taas huomenna muutaman hetken BB-talon kohelluksia ja kaivan sohvakoloa suuremmaksi.

Mitenkähän BB-tuottaja suhtautuisi korvaushakemukseeni, jossa ehdottomasti vaatisin tuotantoyhtiön kustantavan minulle uuden ja tietysti yhtä kololle kaivettavan sohvan vuoden 2011 BB-kisaa varten? Enkä muuten päästäisi tuottajaa vinkumaan päiväkirjahuoneeseen sohvakorvauksista.

Jäi sitten Barbi-Marian luuleikkaukset saamatta, mutta uudet tissit tulivat viikon julki-bimbona esiintymisen jälkeen. Kun tyttö joskus, tietysti toivottavasti sentään pitkän ajan päästä, päätyy patologin tiskiin tutkailtavaksi, yllättyy kyllä herrarouvaneiti-patologi pahemman kerran. Luut on jo valmiiksi katkottu ja poistettu, tisseistä valuu silikonia ja naamasta kaikenvaltakunnan Botoxit ja hyaluronihapot siihen malliin, että viemärit tukkeutuvat ja viemärirotat muuttuvat liukkaiksi ja happomureutetuiksi. Ja totta hemmetissä tämä tapahtuu Las Vegasissa, kaikkien turhimoiden ja pikku-julkimoiden satumaailmassa.

Talon nykyiset asukkaat ovat katsoneet edelliset kaudet tarkkaan ja siksipä tapahtumat etenevätkin suorastaan apinan raivolla kohti kliimaksia. Unohtivatko akvaarioeläjät jotain? Koko hemmetin ohjelman pitäisi kestää kolme kuukautta ja millä porukka aikoo enää sykähdyttää, kauhistuttaa, järkyttää, itkettää, naurattaa tms. kun jo ensimmäisellä viikolla on tehty kaikki se, mihin edellisten kausien taulapäät tarvitsivat kolme kuukautta? Niinhän nuo elävät kuin kanit kanisterissa, yhtä pupuleikkiä koko ohjelma.

Näemmekö vielä kenties senkin ihmeen, kun porukka kuksii puksipuita, harrastaa liukasta ryhmäseksiä mutavellissä ja oksentelee julkkisvieraiden päähän? Vai vietämmekö kenties ensimmäiset BB-hautajaiset, kun porukka juo itsensä formulavauhdilla hengiltä?

Suorastaan häpeän sitä, että sivistykseni on vain folionpaksuinen pintakuori ja löydän itseni salakatselemasta itseltäni, höyhenaivojen tunarointia mainoskatkojen välissä. Voi hyvä tavaton, että hävettää, mutta antaa vaan hävettää, huomenna katselen kuitenkin taas hetkiä lasitalossa ja kaivan koloa sohvaan ja häpeän taas kerran oikein olan takaa.