Arkadianmäen pesulasta kuuluu hurja mäiske...

Kun valta tai kusi nousee poliittisen päättäjän päähän, syntyy rumaa jälkeä, mutta kun molemmat alkuaineet nousevat samaan päähän, on tuloksena silkkaa dynamiittia. Seurauksia vatvotaan niin oman puolueen sisällä kuin iltapäivälehtien lööpeissä, suomalaistunutta tanskalaista viemärijulkaisua unohtamatta.

Kahdeksan kuukautta eduskuntavaaleihin ja, voi pojat, mikä pyrstöjen läiske käy tällä hetkellä suljettujen ovien takana. Kabineteissa kähmitään, tehdään sotasuunnitelmia ja pistetään ruotuun niin nykyisten kuin tulevien kansanedustajien ja ehdokkaiden taustat ja perheet, lemmikkieläimiä myöten. Puolisot alkavat tervehtiä kauppojen myyjiä ja jälkikasvu raahaa korikaupalla korruptio-omenoita opettajille. Lemmikit puleerataan, rauhoitetaan ja sovitetaan somalle kerälle karvalankamattoa koristamaan ja perhepotreteissa lemmikkikobrakin hymyilee kieli rullaksi jähmettyneenä. Tässä tehdään nyt kuuluisaa suomalaista perhedraamaa, neljän vuoden välein, jonka jälkipyykkiä vatvotaan vaalien jälkeen, niin politiikan suljetuissa kurinpitolautakunnissa kuin perheoikeuksissakin.

Nousuhumalaa muistuttavassa euforisessa tilassa luvataan ja valehdellaan mitä sylki suuhun tuo, ajattelematta jälkiseuraamuksia. Euroopan nopeimpia alastuloja, politiikan jännittävääkin jännittävämmässä kentässä, on ennenkin nähty, samoin pupupöksyisten poliitikkojen amok-juoksuja kesämökeille julkisuutta karkuun, hännät koipien väleissä lepattaen.

Valtaa pitävät hallituspuolueet kokoavat rivejään, tiivistävät verkostojaan ja tekevät jo etukäteen sopivia lehmänkauppoja keskenään. Näin nautakarjattomaksi maaksi, kauppoja tehdään enemmän kuin on myytävää. Mitähän siitä pitäisi ajatella?

Kansa voi olla tietämätöntä ja sen muisti voi olla yhtä lyhyt kuin samoalaisen oopperan libretto, mutta missään tapauksessa kansa ei ole tyhmä. Paitsi tietysti ne Aku Ankkojen ja ripsipiirakoiden piirtelijät, jotka vaivautuvat raahautumaan vaalihuoneistojen vaneripömpeleihin toteuttamaan sarjakuvataidettaan. Ja sitten tietysti myös ne, jotka vääntävät julkimoiden numeroita äänestyslippuihin. Tosin, on täysin mahdollista, että siinä toteutuu huomaamatta jäänyt kapinaliike, joka yrittää veretöntä vallankaappausta. Onnettomuudeksi vain liian moni kapinoi äänestämällä samaa julkimoa ja lopputulos on tänä päivänä yleensä lööppihistoriaa.

Jos et äänestä, olet tyhmä ja kuulut kuuluisaan äänettömien kuoroon, jolla tunnetusti ei ole oikeutta avata kitusiaan vaalituloksen tultua julki. Jos äänestät ja valinnat menevät metsään, olet tyhmä ja politiikasta tietämätön hölmöläinen. Suurimmalle osalle kansaa ehdokkaat ovat tuntematonta massaa, pyrkyreitä ja sellaisinaan pelottavia puhemoottoreita, joiden ainoa tarkoitus on puhua äänestäjät nurin, ja manipuloida porukka hortoilemaan jonossa äänestämään hysteerisesti puheissa höpötettyä ehdokasnumeroa. Kukapa ehdokkaiden taustoista tarkkaan tietäisi, ammatillista kokemusta ja soveltuvuutta, puhumattakaan poliittisten lupausten todenmukaisuutta. On aikamoista lottoarvontaa valita yksi numero ja odottaa jättipottia.

Perätön lausuma on Suomen lain mukaan rangaistava teko. Sitä noudattaen koko Arkadianmäen lehmäkaupustelijajoukko pitää kärrätä Mustiin Maijoihin ja heittää linnaan lusimaan. Nämä vallan markkinointisuunnittelijat ja poliittisissa naamiohuveissa kekkaloivat paroni von Münchhausenit toimivat toinen toistensa syyttäjinä, puolustusasianajajina ja lopuksi tuomareina. Rangaistuksena on säällisen ajan kuluttua sopiva ja hyväpalkkainen "hyvä veli"-virka, johon koko poliittinen pyrkyryys on koko ajan tähdännytkin.

Päähallituspuolueilla ja oppositiolla on perhananmoinen likapyykki pestävänä ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja ja siksi Eduskunnan pesulassa käy jo nyt perkeleenmoinen petkeleiden mäiske, kun pikimustasta pestään väkisin vitivalkoista.

Maalaisserkkupuolue on heittänyt, suuren suunnitelman mukaan, naispääministerinsä sirkusareenalle hoitamaan likaiset työt ja ottamaan vastaan kansan ja kollegoiden raivon. Taustalla maalaisserkkupuolue väsää ehdokaspulmusensa myyntikuntoon ja kirjoittaa uutta kansalliseepposta vaalilupausten muodossa.

Elitistisen suurpääomapuolueen itseoikeutetut perintöprinssit, valtiovarainministeri ja ulkoasiainministeri sekä perälautaa pitelemässä puolustusministeri, ovat omituisilla lausunnoillaan ja yhteisillä tukiesiintymisillään herättäneet puolueensa systeemisuunnittelijat horroksestaan. Nappulat on pistettävä ojennukseen Lapin kelohonkadatshalla, vaikka viinan voimalla, mutta suurelta yleisöltä salassa.

Sossujen jaarli Essex ja pirpsakka prinsessa lyövät päänsä yhteen ja saattaapa olla, että jaarli nappaa vallan prinsessan peesatessa taustalla, juoniessaan samalla omaa julkisuus-imagoaan. Sossuilla on kyse elämästä ja kuolemasta. Toista kautta ei enää kabinettien eteisissä suostuta arvailemaan, mitä valtaa pitävät juonivat. Pakko päästä pippaloimaan samoihin kähmintäpippaloihin isoisten seuraan, mielummin takaisin emännäksi tai isännäksi. Edellisissä vaaleissa tuli turpaan ja tuhdisti, mutta onneksi valtaa pitävät sotkivat takkinsa, joita nyt innolla kääntelevät puhdas puoli päälle päin. Eiköhän sitä samaa kuraa vielä löydy uudessa paketissa, jota oppositiopuolue pääse riemulla paiskimaan vaalitohinassa kilpailijoiden silmille.

Persut toimivat kansan vitutuksen mittarina ja keräävät todennäköisesti kauhakuormaajalla ääniä kansalta. Kauanko riemua kestää, se on jo toinen tarina, mutta kansa haluaa pullistelijat polvilleen ja siihen persujen agendat kolahtavat jetsulleen. Kansa kaipaa Vennamoa...

Viherpipertäjät ja kuusenneulasteen lipittäjät kaatavat vaalitappiot lauleskelevan työministerinsä niskaan ja tämän jälkeen työministeri voikin sitten vetäytyä Koijärven liepeille kirjailemaan uusia itkuvirsiä. Oraanpureskelijoille voi tulla totiset paikat, sillä äänestäjät ovat tukka pystyssä seuranneet puolueen nykyistä linjaa, jossa ei ole päätä eikä häntää, vain selittelyn verinen maku.

Vasurit mennä muljahtavat persujen vanavedessä ylöspäin, kunhan viherpipertäjien kannattajat pahimmasta paniikista selviydyttyään kykenevät ajattelemaan olemassa olevia vaihtoehtoja. Kahdesta pahasta kun on valittava toinen.

Kaikissa puolueissa lajitellaan par'aikaa hysteerisellä vimmalla likapyykkejä, ja Arkadianmäen pesulassa petkeleiden rytmikäs rummutus jatkuu yli yöistuntojen, aina aamunkoittoon...