Kaupunkikanaloita ja tupajääriä...

Kenenkähän idiootin idea oli se, että ohjataan kansainvaellukset kaupunkeihin, tyhjennetään tilat ja asutetaan väki kerrostalokanaloihin?

Joskus 60-luvulla oli massamuutto Ruotsiin työn ja paremman elämän perään. Suomalaiset vaelsivat kuin villiityneet sopulilaumat Volvon ja Maraboun tehtaille, sairaaloihin ja ravintoloihin tiskailemaan. Kaikki tiesivät Slussenin sissit, mutta kukaan ei tunnustautunut sellaiseksi. Ok, silloin porukka olisi kuollut nälkään armaassa kotimaassa, elleivät olisi keksineet uida Suomenlahden yli vauraimmille mestoille. Oli siinä ruottalaisilla suomalaisissa metsäsisseissä kestämistä.

Nyt ei enää eletä 60-lukua, mutta massamuutto kaupunkeihin jatkuu. Maaseutu tyhjenee ja poliitikot kirkuvat kuorossa, että palvelujen tuottaminen autiolle maaseudulle on kuvottavan kallista. Verorasitus nousee ja mummot ja vaarit kuluttavat kalliita veroroposia istumalla jääräpäisesti suvun perintötilalla, tuvassa mätänemässä. Eihän se käy! Mummot ja vaarit on kärrättävä lähimmälle hautuumaalle, sillä muuttotappioista kärsivien, autioituvien kuntien on mahdoton kustantaa asukeilleen terveyspalveluja. Ja ne penteleen iäkkäät kääkät vielä sairastavatkin, niin maan perusteellisesti. Kalliita hoitoja ja uskomattomia makuutuksia terveyskeskusten käytävillä. Eihän niitä voi julkisesti tappaakaan, mutta jotain niille pitäisi tehdä.

Miten olisi jos iskettäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Jokainen tietää, että Suomessa riittää tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa. Meillä on vanhenevan ja sairastelevan sekä maalla viihtyvän eläkeläisporukan lisäksi toinenkin ongelma, nimittäin yli rajojen pinkovat ja pakolaiskeskukset täyttävät mamut, jotka lisääntyvätkin sellaista tahtia, ettei kaupungeissa ole tarpeeksi isoja asuntoja sen lauman asuttamiseksi.

Miten olisi, jos rahdattaisiin mamut ja muut viherpipertäjät Suomen autioituneille maatiloille viljelemään lähiruokaa nälkäisille vanhuksille ja köyhille kunnille? Maaseutu nousisi uuteen kunniaan, Suomi muuttuisi omavaraisemmaksi ja samalla hoituisivat jääräpäiset vanhuksetkin siinä sivussa. Veromarkat liikkuisivat ja pyörisivät takaisin kuntiin.

Sen sijaan, että kaupungeissa luodaan uusia ammattikuntia salassa kärräämään muumioituneita vanhuksia kodeistaan hautuumaille, vanhukset voitaisiin hoitaa kodeissaan maalla ja tällä tavoin mahdollistettaisiin inhimillinen vanhuus. Kotouttamistoimenpiteiden aikana mamut koulutettaisiin intensiivisillä suomenkielen kursseilla eri murrealueiden taitajiksi ja koulutuksen päätyttyä heidät sijoitettaisiin kieliopintojen määrittämälle alueelle viljelemään tiloja ja hoitamaan vanhuksia. Palvelut lisääntyisivät, verotulot kunnissa lisääntyisivät ja maaseutu muuttuisi eläväksi osaksi kansalaisten arkea.

Tätä nykyä ja tällä maahanmuuttopolitiikalla kaikki mamut ahdetaan kaupunkeihin, pieniin asuntoihin ja suljetaan suomenkielisestä yhteisöstä, sillä suomalainenhan ei ystävysty helpolla. Maaseutu eloon-kampanjalla olisi puolensa, myös ystävyyssuhteiden luomisessa eri kieli- ja kulttuuriryhmien välillä.

Nykyisen työllisyys- ja maahanmuuttopolitiikan mukaisesti kaikki kynnelle kykenevät mamut, kielitaitoisia tai ei, koulutetaan lähihoitajiksi hoitamaan sairaaloissa lojuvia ja hiljaa paikalleen mätäneviä sairaita ja vanhuksia, joille päivän tähtihetki on se, kun ystävällisesti hymyilevä mamu yrittää auttaa petipotilasta parhaan kykynsä mukaan. On enemmän kuin suuri häpeä, että maahanmuuttajia tarvitaan sairaittemme ja vanhuksiemme hoitajiksi. Suuri häpeä on myös se, että vanhuksemme joutuvat vielä henkitolreissaan opettelemaan ehkä uuden kielen, voidakseen keskustella hoitajansa kanssa.

Hemmettiin poliitikkojen horinat työllisyydestä, maahanmuuttopolitiikasta ja uudistuvasta energian tuotannosta. Nykyajan poliitikot eivät ole muuta kuin uudestisyntyneitä wannabe-C.H. Andersseneita, jotka yrittävät kirjoittaa uusiksi Pieni merenneito-satua.

Tupajäärille mummoille ja vaareille oikeus lojua kotonaan, kallista tai ei.