Valelääkärit takaisin arvauskeskuksiin...

On se nyt yhtä perkelettä, että asiakkaita kunnioittava, ystävällinen ja pillerireseptejä ansiokkaasti kirjaileva valeläälärinplanttu joutui tuomiolle. Ok, onhan se niin hemmetin väärin, että ihmisten hengillä pelleillään, mutta tietääkseni tämä tuomittu tapaus ei saanut ketään hengiltä, päin vastoin. Potilaat olivat jopa erittäin tyytyväisiä tohtorimme toimintaan. Kerrankin löytyi ystävällinen tohtori, joka kuunteli asiakastaan.

Tästäpä tuli mieleen, että ammattitaito on suhteellinen käsite, jos ammattilainen unohtaa käyttää tärkeimpiä instrumenttejaan ja lääkärien kohdalla ne ovat hyvä kuulo ja kuuntelemisen taito.

Kuulopuheiden mukaan eläinlääketieteen opiskelijat joutuvat jossain vaiheessa psykologisiin testeihin, mutta arvatkaapas vain käyvätkö ihmislääkäreiksi opiskelevat psykologisissa testeissä. Eivät todellakaan ja siksi kaiken valtakunnan narsistit, yli-ihmiset ja ammattitaidottomat paskat tohtoroivat tyhmää kansaa Pharmaca Fennican avustuksella siihen malliin, että puolet kansasta vaeltaa pilleihumalassa ja toista puolta eivät lääkärit ole vielä saaneet kiinni.

On tähän kiukutteluun oikea syykin ja se onkin vallan perhanan hyvä syy.

Palatkaamme äärimmäisen pahan lähteille, joissa nuo jumalten kaltaiset olennot valkoisissa takeissaan määräävät siitä kuka saa elää, kuka menettää henkensä ja kuka vain vaeltaa täydessä pillerihuppelissa pitkin kaupunkien kylmiä katuja.

Tapasin taas pitkästä aikaa tutun ihmisen, jolla oli kerrassaan merkillinen tarina kerrottavanaan. Ja se tarinahan kertoo arvatenkin kaikkien tuntemasta arvauskeskuksesta, jossa oikea diagnoosi on vahinko ja väärä taas lääketehtaiden korruptoimien valkotakkien tylsistynyt havainto.

Ja ei kun asiaan. Miehen vasemmassa jalassa oli paha vääntymä, jonka lääkäri totesi ja kertoi laittavansa lähetteen korjausleikkausta varten. Tähän asti kaikki meni jopa asiakkaan kannalta niin kuin sen pitikin, mutta sitten asia muuttuukin mystiseksi. Tämän jälkeen jenkkien salaliittoteoria alue 66:sta vaikuttaa hyvin todenmukaiselta, jos kerran suomalainen arvauskeskuslääkärikin kykenee kirjoittamaan lähetteeseen jotain täysin kaistapäistä tekstiä.

Mies sai aikanaan kirjeen, jossa pyydettiin ottamaan yhteyttä leikkaavaan sairaalaan. Ja kas, meinasi mies nielaista kännykän kitusiinsa ja hän alkoi täristä vallan holtittomasti. Kylmän asiallinen nainen ilmoitti, että leikkausaika oli varattu ja asiakas on tervetullut oikean käden leikkaukseen. Mies selittämään, että ei hemmetissä kädessä mitään vikaa ole, vasen jalka on leikkauksen kohde. Kylmä ääni totesi, että leikkausaika on varattu oikean käden leikkaukseen ja jos kyseessä on jalka, siitä pitää saada lääkärin lähete. Aika on varattu käsileikkaukseen, ei jalkaleikkaukseen. Tähän oli miehen tyytyminen.

Eivätkö lääkärinplantut opiskele ainakin jossain vaiheessa ihmisen anatomiaa? Vai onko jossain instanssissa yht'äkkiä päätetty, että tästä päivästä lähtien käsiä kutsutaan jaloiksi ja toisin päin, vasen onkin tästä lähtien oikea ja potilas taas kerran väärässä?

Kunpa tämä olisikin ainutkertainen tapaus, mutta kun ei. Ja eikös joltain silmäätekevältäkin leikattu turhaan toinen munuainen pois? Ties vaikka se olisi Suomessa toimivien, elinkauppaa käyvien rikollisten tilaus ja kadonnut munuainen pönöttää nyt jonkun raharikkaan sisuksissa. Kaikkihan on nykyisin mahdollista, mahdotonkin.

Ei helvetti, siinä vaiheessa kun tulee kutsu lääkäriin tai edes jonkinlainen vaiva, jonka vuoksi pitäisi käydä lääkärissä, täytynee käydä kirjoittamassa testamentti valmiiksi, hoitaa kaikki asiat kuntoon, hyvästellä ystävät ja sukulaiset ja vielä lopuksi huolehtia ja suunnitella  omien hautajaistensa menot toiveiden mukaisiksi.

Voi perhanan perhana, on suorastaan hengenvaarallista mennä "ammatti-ihmisten" puheille. Montako turhaa raatoa maatuu tälläkin hetkellä hautausmailla, ammattitaitoisten tohtorien puoskarointien jäljiltä?

Käsittääkseni jossain on vielä olemassa kunnollisia, hyviä ja ammattitaitoisia lääkäreitä, kun vain tietäisi missä.

Edellä kerrottuun tarinaan perustuen vaadin valelääkärit takaisin arvauskeskuksiin, sillä heidän hoidossaan vanhuskin nuortuu ja miten paljon raajoja saadaankaan pelastettua vääriltä leikkauksilta.

Niin, se vasen jalka ja oikea käsi-tapaus on vielä pahasti kesken. Toivottavasti mies ei ole muuttunut torsoksi sinä aikana kun seuraavan kerran tapaamme.

Että sellaista täällä hyvinvointi-Suomessa tällä kertaa...

Persoonallisuusnudismia kaikelle kansalle...

Olemmeko mitään ja tuleeko meistä mitään, jos meitä ei löydy googlaamalla? Eikö meillä onnettomilla ole nettipresenssiä, jolla viuhtoa liinat lepattaen ja palttoot avoinna tiedon valtateillä kaikkien nähtävillä, tunnistettavissa ja arvosteltavissa. Olenko kukaan tai mitään, mikäli en ole luonut uskottavaa avatarta persoonaani julkistamaan? Kaikki on kaupan, yksityisyys, julkisuus, kaverit ja perheenjäsenet, jopa kulahtanut kultakala kurkkupurkissa kelpaa silloin, kun ollaan koko maailman edessä näytillä. 

Ei ole mikään ihme, että mielen sairauksien määrä on lisääntynyt. Kun yrittää olla jotain mitä ei ole ja on jotain mitä ei saisi olla, hajoaa mieli ja katoaa persoonallisuus. Tyhjiä avataria tyhjille ihmisille.

Mitäpä, jos joku ei haluakaan olla kaikkien nähtävillä, online, mukana julkisuuspelissä. Onko hänellä oikeus olla olematta jotakin kaikille, edes hetken aikaa, vaikkapa vain 15 minuuttia?

Mitäpä jos joku haluaa säilyttää yksityisyytensä? Onko hän uhka nyky-yhteiskunnalle, vaarallinen vihollinen, joka tulee pakottaa, rangaistuksen uhalla, paljastamaan itsensä julkisesti? Onko tällainen vastaanhangoitteleva henkilö kytkettävä aivopesuautomaattiin, jossa hänelle pestään kivipesuohjelmalla trendikäs ja seksikäs, avoin persoonallisuus, jonka jokainen salainen ajatus on jaettavissa globaalissa nettiyhteisössä. Yhteiskuntarauhan nimissä näin on tehtävä. Persoonallisuusnudismi on nykyihmisen kastimerkki yhteiskunnissa, joissa kastijako on lailla kielletty.

Puhutaan ihmisen brändäämisestä, miksi? Työnhakija on persoonabrändi, jota eri kursseilla tuunataan yhä yksipuolisempaan suuntaan. Todellinen persoonallisuus on kasvojen takana häilyvä vaarallinen varjo, jota työnantaja saattaa kavahtaa. Kun kaikki työnhakijat brändätään, heille luodaan epäaito nettipresenssi ja heidät löytää joka pahuksen portaalista, onko kyseessä varteen otettava työnhakija vai nettimaailman hirviö, jota viisaan työnantajan tulee kavahtaa.

Miten brändätään sairaat, köyhät ja työttömät? Tehdäänkö heistä kaikista iloisia, onnellisia ja yltiöpositiivisia ihmisiä, joiden sisällä odottaa uskomaton potentiaali kurjassa ympäristössä? Eikö surulla, pettymyksellä tai epäonnistumisella saa olla kasvoja?

Naamakirjassa ja erilaisilla foorumeilla ihmiset ovat naamioineet kasvonsa feikki-persoonien taakse. Kuka enää tunnistaa aidon ihmisen kun sellaisen kohtaa?

Kaikki ihmiset eivät ole sanallisesti yhtä lahjakkaita, saati yhtä markkinointihenkisiä tai valmiita luovuttamaan itsensä persoonallisuusbrändääjän käsiin. Miksi aitous on niin pelottavaa tai kuvottavaa, ettei ihminen enää kelpaa omana itsenään?

MITÄ IHMETTÄ IHMISILLE ON TAPAHTUNUT, eikö ihminen ole hyvä omana itsenään oman elämänsä kulkijana? Ja miksi ihmeessä ihminen vapaaehtoisesti luopuu tärkeimmästä, itsestään?

Aidattakoon persoonallisuusnudistit suljetuille rannoille, kaukaisille saarille, joihin ei jaeta kuin menolippuja.

Haluan kohdata aidon ihmisen!!!!

Lapamadosta on moneksi, aurinkopaneeliksi ja kaulahuiviksi...

Uutisointipäivityksen tuottamaa kauhukrapulaa ja älyähkyä potiessani, päästin aivoni hetkeksi vapaalle.

Tänä jumalattomana aikakautena, jona kaikkien tulee pyrkiä Cosmopolitan-kauneuteen ja Sportti-lehtien kurkusta alas tunkemaan terveyteen, voisimme ottaa oppia eilisestä. Ei eilinen ole vielä niin mahdottoman kaukana, etteikö sieltä voisi napata muutaman toimivan idean ja jalostaa ne tätä päivää palveleviksi ekologisiksi multituotteiksi.

Puhutaanpa itse asiasta, siis lapamadosta. Menneinä vuosikymmeninä, kun rikkaita ja kuuluisia oli vähemmän ja jolloin rikkaus ja kuuluisuus oli kestävämpää, saattoi törmätä kerrassaan tyrmäävään, luonnonmukaiseen, biologiseen ja ekologiseen laihdutusmenetelmään, jonka voisi ottaa taas uudelleen käyttöön.

Julkisuuteen tämä oudonkammottava menetelmä tuli oopperadiiva Maria Callaksen lanseeraamana. Tämä diiva isolla D:llä tuli maailmalla tunnetuksi, ei ainoastaan uskomattoman upean lauluäänensä ansiosta, vaan heilasteluistaan aikansa rikkaimpiin kuuluvan Aristoteles Onassiksen kanssa. Samainen laivanvarustaja meni naimisiin presidentin lesken, Jacqueline Bouvier Kennedyn kanssa. Naimisiin meno ei tuolloinkaan ollut este heilastelulle entisen heilan kanssa, kun rikas ja kuuluisa silloinen frouva pelkällä imagollaan nostatti ryysyistä rikkauteen ruosteisilla öljytankkereillaan nousseen kooltaan mitättömän, mutta egoltaan ylittämättömän kreikkalaisen maailmanmaineeseen.

No, Diiva oli pullukka muodoltaan ja huolimatta jumalaisesta äänestään, ulkomuotoaan ruodittiin peräti pisteliäästi ja loukkaavasti maailman lehdistössä ja ilmeisesti myös lähipiirissä. Onassis rakastui pullukkaan, mutta heilasteli samanaikaisesti myös laihuliinien kanssa. Tästä kimpaantuneena Diiva otti käyttöönsä jo ammoisina aikoina tehokkaan tepsiväksi osoittautuneen, sisua ja herra ties mitä vaatineen dieettinsä, joka toden totta laihdutti Diivan mallimittoihin.

Diiva otti ja nielaisi lapamadonpätkän kitusistaan alas, muutti ruokavalionsa shamppanja- ja kaviaari-painotteiseksi ja laihtui, laihtui mallin mittoihin ja kaunistui. Lapamato lillui kaviaaripallomeressä täydessä huppelissa ja siinä sivussa veteli Diivan ruokatorvesta alas luiskahtaneen kaiken ylimääräisen sapuskan koko suolistonsa pituudelta, kasvaen ja pullistuen hyvässä hoidossa, täysin alkoholisoituneena, mutta hyvin säilyneenä kauniin valkoisena, tulevana multiekomateriaalina.

Aikanaan sitten pitkäksi ja leveäksi kasvanut, täysin alkoholisoitunut, kaviaaripallomeressä leikkimään kyllästynyt lapamadonrääpäle houkuteltiin suklaapatukalla suun kautta ulos Diivan mahalaukusta. Kaksin käsin sitä vedeltiin ja hanttiin pisti kovasti tämä ympäripäissään örveltävä lapamato-juntti.

Otettiinhan iilimadotkin sairaaloihin takaisin, kun huomattiin niiden haavoja parantava vaikutus. Siispä vaadimme lapamadot takaisin ja siinä samalla maailma pelastuu.

Lyhykäisyydessään luonnonmukainen lapamatodieetti jälkihyötykäyttöineen on seuraavanlainen:

Vaihe 1:

Laihdutuskäyttö

Kaikille pullukoille painonpudotuksen avuksi ikioma lapamato Maria Callaksen dieettin mukaisesti

Vaihe 2:

Lapamato loukutetaan suklaapatukalla tai viinalla ulkoilmoihin, pistetään pyykkipojalla roikkumaan ilmavaan paikkaan ja siirrytään seuraavaan vaiheeseen.

Vaihe 3:

Hyvin kuivatettu lapamadonnahka käsitellään luonnonmukaisilla aineilla pehmeäksi ja kestäväksi. Kuivatuksessa ja pehmityksessä vaurioituneita nahkoja voidaan käyttää vaikkapa:

- pitkinä sukkina

- yläosastaan yhteen liitetyistä lapamadonnahoista saadaan muodikkaita sukkahousuja

- lapamadonnahkapalalaukuista tuotetaan kolmansien maiden nyrkkipajoissa kalliita trendikasseja

- ultrapehmeiksi käsitellyt ja trendiväreillä värjätyt lapamadonnahkakaulahuivit saavat teinit suorastaan villeiksi

- suurinta hottia taas tulevat olemaan lapamatonahkatakit

- oikein käsitellyillä lapamadonnahoilla voidaan verhoilla kokonaisia sohvakalustoja

- lapamatonahkavarjostimet taas antavat pehmeän kelmeää valoaan mökeistä linnoihin

Ideoita voi kehitellä määrättömästi, vain taivas on rajana eikä sekään riitä. Nahkoja sopivasti höyrystämällä luodaan lapamadonnahkapilviä, joihin harppukansa voi istahtaa mukavasti heläyttelemään harppujaan.

Vaihe 4:

Vain parhaat lapamadonnahat käyvät tähän tarkoitukseen.

Taas kerran nahankäsittelyvaihe on tärkein ja mitä suurinta varovaisuutta noudattaen, nahat käsitellään erilaisilla kemikaaleilla, joilla nahkoihin saadaan pinnoitettua valoa heijastavia pintoja. Jossain käsittelyn vaiheessa nahkoihin upotetaan mikropiirejä ja muuta tarvittavaa rekvisiittaa, jotta valmis lopputuote on ultrakestävä ja -kevyt aurinkopaneeli.

Yhteenommelluista nahoista saadaan neliömetreittäin aurinkopaneelipeitettä, jolla on helppo vuorata kattoja ja jopa ulkoseiniä. Kasvimailla sama aurinkopaneelikangas toimii kasvien suojana ja kerää samalla aurinkoenergiaa talteen.

Suomi voisi toimia edelläkävijänä tämän keksinnön kehittämisessä.

Lapamadosta Suomen uusi Nokia!

Suomi nousuun lapamadolla!

Ja nyt ei muuta kun Keksintösäätiö myöntämään apurahoja idean kehittelijöille, autotalliverstaat täyteen lapamadonnahkoja tuotekehittelykokeiluja varten ja Suomen valtio anomaan rahaa EU:lta idean jatkojalostamiseen.

Lapamadosta on todella moneksi.

Saatana saapui Suomeen ja repi porsaiden kivekset käsipelillä

Voi herran pieksut sentään, mitä tässä maassa on oikein tapahtunut muutaman kuukauden sisällä? Ei tarvitse olla kuin hetki poissa kuvioista ja kun palaa takaisin ihmisten ilmoille, joutuu päivittämään itsensä kuin vanhan, parikymmentä vuotta vanhan tietokoneen. Asiat ovat niin saamarin suloisesti sekaisin, ettei paremmasta, tai ehkä tässä tapauksessa pahemmasta, ole väliä.

Porsailta revitään sukukalleudet käsipelillä, Kristilliset ovat heittäytyneet vallan hulvattomaksi populistipuolueeksi Persujen kanssa samaan sapluunaan, työläisiä ajetaan kilometritehtaalle kuutiokaupalla ja rekkalastit vievät vanhat tuotantovälineet käytettyjä tehtaita arvostaviin kolmansiin maihin. Tämä oli vain uutispäivitysten alkua, mutta tässä vaiheessa olin jäykistynyt kauhusta kuin ruosteisen ruuvin ja kiroilevan siilin hybridi, enkä voinut muuta kuin jatkaa Halloween-reality shown lukemista.

Miten kukaan voi väittää, että Suomi on hiljaisen veden maa ja täällä ei tapahdu yhtikäs mitään, sehän ei ole totta. Tällä hetkellä Suomi on kuin hemmetinmoisen tsunamin jäljiltä, romua ja rompetta levällään jokaisella rannalla. Ja Kristillisetkin vielä, kaikkea muuta olisin voinut kuvitella villeissä päiväunissani, mutta että Kristilliset vetävät varsinaisen vaalikortin raamattujensa välistä. Tästä en toivu vähään aikaan.

Hemmetin homokeskustelut saivat aikaan joukkopaon ja kirkosta nettieroajat hyppivät kuin vikkelät rotat kirkkoveneestä karkuun. Persut pönöttivät samaisessa keskustelussa taustalla lautalla ja loihivat lausumahan saman suuntaista höpötystä kuin Kristillisten topakka edustaja kirkkoveneestä käsin, mutta Persujen kotkotuksiin tämä maa on jo niin tottunut, etteivät ihmiset enää reagoineet Persupropagandaan.

Mutta että Kristilliset ja sitten vielä topakka kirkko-täti päästi suustaan niin hilipatin hävyttömän ehdotuksen, että mamuja maahan roudattaessa voitaisiin ehkä jossain määrin suosia kristittyjä mamuja. Mitäs väärää siinä on? Onko mitään laitaa siinä, että kaikki toisuskovaiset kuskataan Suomeen ja pakolaisleireillä lojuvat kristityt sitten siirretään siististi vaikkapa johonkin islaminuskoiseen maahan? Ei tätä voi yksinkertaisesti käsittää edes sika, jolta on sukukalleudet revitty koneettoman manuaalisesti.

Haluaisinpa tietää vielä senkin, että mitä ihmettä nuo virkamiehenretaleet oikein päässään miettivät, kun määrittelivät Helsingin kaupungilla toteutettavaksi "positiivisen erityiskohtelu"-pykälän. Heitetään nyt sitten lisää tulta ja tulikiveä valmiiksi roihuavaan keitokseen. Positiivinen erityiskohtelu se vasta rasistinen suhtautumistapa onkin, siis kantaväestöä ajatellen.

Mikä tässä mamu-keskustelussa on niin vaikeaa? Kaikki haluavat olla vain hyviä jätkiä ja pelkäävät, että heitä kutsutaan rasisteiksi. Itse olen törmännyt rasisteihin niin kantaväestöön kuin mamuihin kuuluvien joukossa. Kun päättäjät eivät tiedä miten pitää toimia, säädetään heti ylisuopea määräys, laki tai asetus, jolla kantaväestön asemaa horjutetaan ja luodaan entistä tulenarempia tilanteita.

Tässä toteutuu se vanha sanonta, että jos yrität miellyttää kaikkia, et loppupelissä miellytä ketään. Mamut itsekin toivovat asiallista, vähemmän yliherkkää suhtautumista sekä ennen kaikkea aitoa, ei siis ylinäyteltyä suopeutta heidän tilanteeseensa.

Suopeudella, väärällä sellaisella, voi saada paljon vahinkoa aikaan ja kun suomalainen saa silmät ja korvat täyteen positiivista erityiskohtelu-suopeutta, järisevät maat, nousevat kalliot ja vedet peittävät koko kansan. Siinä sitä sitten lilluvat kaikki samassa vedessä ja pelastukoot ketkä kykenevät, oli erityiskohtelu tai ei. Leikkimällä kansainvälistä hyvää jätkää, poliitikot unohtavat oman kansansa, jonka syvistä riveistä heidät on nostettu joko rahalla tai ilman, rötöksellä tai rehellisyydellä, aivan sama. Kun puree kättä, joka ruokkii, tulee taatusti turpiin.

Ja lisää herran pieksuja, Malmön pidätetty onkin sitten suomalaisesta perheestä. Mikä tätä mediahumppaa oikein vaivaa? Murhamiehellä on suomalainen isä ja ruotsalainen äiti ja ukkeli tuskin puhuu suomen sanaakaan. Mikä tästä tyypistä tekee suomalaisen? Hemmetti sentään, ruottalaisethan sen hepun ovat kasvattaneet. Syytettäköön vaihteen vuoksi ruottalaista koulujärjestelmää ja paikallista fattaa, siinäkin olisi enemmän uutuusarvoa kuin tässä mekkaloinnissa.

Vaikka Hindustanissa, joku sata sukupolvea sitten sinne muuttaneen suomalaisen jälkeläinen varastaa ruukun paikalliselta torikauppiaalta, niin eivätkös mediarotat kiru kurkut suorina ja posket punaisina, että taas suomalainen meni ja varasti köyhässä Hindustanissa. Parempi olisi, jos tämä historia-suomalainen vaikka ottaisi ja tökkäisi pari kertaa tikarilla kookospähkinää, siitäkin saisi vallan vallattomat uutiset.

Uutisointi Suomessa on todella astunut valitettavan ison askeleen skandaaliuutisoinnin suuntaan. Toki mätäpaiseet pitää julkistaa, mutta tämä ylenpalttinen mässäily suoraan sanottuna hermostuttaa. Brittien ja Jenkkien skandaalilehdistö, Keltainen lehdistö on juuri tällä tasolla kuin suomalainen, riippumaton media tänään.

Tässä vaiheessa olisi järkevintä palata poteroonsa ja rakentaa päänsä suojaksi kaiken läpäisemätön kypärä, herätys voisikin olla vaikka 20 vuoden kuluttua, jolloin tämän hetken suuret uutiset ovat vajoneet historian unholaan ja saaneet niille kuuluvan arvon, siis ei mitään.