Tekstit
Kun sekä rikkaan että köyhän veroprosentti on sama, kumpi mahtaa kärvistellä enemmän? Sekö, joka maksaa paljostaan vai sekö, joka maksaa vähästään? Tähän meitä ollaan viemässä kuin pässiä lieassa.
Tuotteiden ja palvelujen verotuksella vaikutetaan suoraan kansalaisten ostokäyttäytymiseen. Köyhälistö ja kurjalisto siirtyvät ostamaan epäterveellistä mössöä ja vihannekset jäävät mätänemään kauppiaiden laareihin. Tuskinpa äveriäämpi porukka lisää omaa rehujen kulutustaan moninkertaiseksi, ihminen ei ainakaan vielä ole todistetusti kani tai joku sen sukulainen.
Alla oleva linkki johtaa todella lyhyeen artikkeliin, jossa kerrotaan tasaveron vaikutuksista ja siitä tilanteesta, jossa kansa juuri nyt kärvistelee:
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2010/12/05/hs-suomi-liukuu-kohti-tasaveroa/201016957/12
Toinen tasaveroa käsittelevä artikkeli on sekin melkoista tekstiä:
http://www.talouselama.fi/uutiset/article165133.ece
Poliitikot ja talousgurut kärvistelevät progressiivisen verotuksen sudenkuopassa, kun vaurauden pitäisi lisääntyä ja köyhyyden vähentyä. Kuka uskaltaa sanoa suoraan, että veroprogressio on tasapuolisempaa kuin tasavero? Vielä hullumpi täytyy olla jos vielä kajoaa pääomaverotukseen, sitä lisäävästi. Samalla voi sanoa adios koko uralle ja painua eläkkeelle.
On siinä pään raapimiseen aihetta. Lopputuloksena kun kuitenkin on se, että HK:n blöö maksaa äveriäälle saman verran kuin köyhälistökurjalistolle, mutta kurjalisto sitä käyttää. Vauraampi porukka voi joskus kuriositeetin vuoksi ostaa kurjalistomurkinaa, köyhäilläkseen... Köyhällä ei ole kuriositeetteihin varaa.
Kun verotuksen painotus siirtyy tuotteisiin ja palveluihin, ei köyhä uskalla mennä kauppareissulle enää kassin kanssa. Kyllä ne tuotteet mahtuvat taskuun, jos hinnat vielä tästä nousevat. Makaroniakin sitten ostetaan 50 g kerrallaan, ei koko pussia, lisätään vain vettä ja makaronit lilluvat sopivan väljästi liemessään. Vesimakaronikeitto on valmis ja siitä riittää pitkään isommallekin porukalle.
Pähkäillessäni asiaa tarkemmin, niin tottahan toki ajatukseni pääsivät vinksahtamaan todella oudoille poluille. Alla vinksahtelun tulosta.
Kun kerran tasataan, niin tasataan sitten hemmetti soikoon kunnolla.
Tasataan:
- köyhyys ja rikkaus.
Siitä vain kaikki omaisuus yhteen pussiin ja velat toiseen, sitten vain jakamaan asukasmäärän mukaan, jokaiselle osuus omaisuudesta ja veloista.
- palkkatulot kaikkien kesken, jotta kaikki saisivat yhtä paljon rahaa käyttöönsä
- työpaikat ja työttömyys
- omaisuus ja omistamattomuus
- lapset ja lapsettomuus
Vähän kiinalaisempi tasaus sitten suoritetaankin alla olevissa
Tasataan:
- viisaus ja tyhmyys
- terveys ja sairaus
- alkoholismi ja raittius
- työnarkomania ja laiskuus
- onni ja epäonni
Entä vanha sanonta "tasan eivät käy onnen lahjat"? Sehän tietysti pistetään uusiksi. Totta perhanassa onnikin menee tasajakoon...
Ja miten suu sitten pannaan, mikä on lopputuloksena? No sellainen järjestelmä, jossa kaikki saavat saman verran rahaa elämiseen, kävivät sitten työssä tai eivät. Ne, jotka todella haluavat tehdä työtä, tekevät ja saavat saman kuukausirahan käteensä kuin työtä tekemättömät.
Jos joku synnyttää lapsen, mietitään mitä lapselle tehdään, jos vaikka jollakulla ei olisi lasta ja synnyttäneellä olisi entuudestaan jälkeläisiä.
Lopetetaan lotto- ja muu arvonta...., sillä eihän koko touhussa olisi enää päätä eikä häntää. Mitä kukaan tekisi voitolla, joka kuitenkin jaettaisiin kaikkien kesken tasan?
Olen edelleen naiivi ja haluan uskoa siihen, että jokaisella on mahdollisuus ja oikeus rikastua omalla työllään, samoin säästää omilla kulutusvalinnoillaan. Vinksahtaneissa aivoissani nyt kuitenkin pahasti hahmotan tilanteen niin, että poliitikot pyörittelevät päässään jonkinlaista kapitalistista-kommunistista hybridiä, jonka tarkoituksena on saada ainakin osa kansasta osittain onnelliseksi. Paikkaa paikan päälle-politiikka saa aikaan mielenkiintoisia tuloksia, jos kohta ei niin mielenkiintoista elämän laatua.
Alla oleva artikkeli oli lisänä sopassa, kun pyörittelin aihetta päässäni, jossa kävi joltisenkinmoinen kihinä ja kuhina, kuin kymmenentuhatta kirppua ja täitä yhden hiustupen kimpussa.
http://www.taloussanomat.fi/raha/2010/12/06/nain-suomi-jakautuu-kahtia/201016851/139
Kiukutteluni oletuksena on se, että verotuksen tasaaminen ei toteudu, mutta verotus painottuu siitä huolimatta tuotteisiin ja palveluihin, hintaa lisäävästi. Näin siksi, että suuret veroremontit harvemmin toteutuvat, paikkaa paikan päälle-politiikka jatkuu ja koko suuri verokeskustelu muuttuu vain poliitikkojen vaalipuheiden päämagneetiksi, jolla kalastellaan köyhälistön ja kurjaliston ääniä.
Niinpä niin, keskustelu tasaverosta yltyy ja on syytäkin. Kauniisti sanottuna, verot tasan ja kansalaiset sitten tekevät suuria kulutusvalintoja kukkaronsa mukaan. Verotus painottuu tuotteisiin ja palveluihin, joten kansa maksaa sitten tasa-arvoisesti saman, niin köyhistä köyhin kuin rikkaista rikkainkin. Kärjistetysti yksinkertaistaen, satasen budjetilla kärvistelevä maksaa saman kuin tonnin budjetilla shoppaileva kansalainen.
Miten tämä tällaiseksi pääsi menemään...?
lauantaina, tammikuuta 29, 2011
Tasataan sitten kaikki, tuhkatkin pesästä...
Lähettänyt Horinoita Helvetistä klo 7:04 ip.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Köyhät saavat vatsan täytteen ruokajonosta. Niin kauan, kun meillä on tämä politiikka, ei parannuksia tarvita. Ihan sama, mitä makarooni maksaa. Rikkaat asioi kaupoissa, köyhät ruokajonoissa. Kauppias on niin pihi, että laittoi roskalaatikkoonkin lukon, ettei sieltäkään vaan kukaan voi 'varastaa'. Sekin, joka jää yltäkylläiseltä yli ei saa päätyä kiertoon vaan kaatopaikalle. Ruokapula?
Tämä oli hienosti hokattu, tämä "osa kansasta osittain onnelliseksi". Joku puolue sen kähveltää kohta iskulauseekseen ja unohtaa muut hienot ajatukset.
Tsemppiä ja kipunoita äkäiselle Blogille!
Näinhän se on, että kenellä paljon on, se ei siitä vapaaehtoisesti luovu. Ja sitten meillä hurskastellaan, ettei hyvinvointi-Suomessa mitään leipä- ja/tai ruokajonoja tarvita. Tuli mieleen, että ei niin tarvita, mikäli tarkoitus on tapaa köyhät nälkään.
Kuulin "luotettavalta" taholta, että kauppiaat ovat vähentäneet lahjoisruoan antamista, kauppiaatkin seuraavat mediakeskusteluja ja tilastouutisointia.
Tosin, eihän tarkoitus olekaan, että Suomen kauppiaat pitäisivät köyhät hengissä, kyllä se tehtävä kuuluu yhteiskunnalle tavalla tai toisella.
Heikki Lappalainen:
Kiitos, kiitos! Mikä etteivät ota iskulauseeksi, kyllähän poliitikoille aina kaikki ilmainen ja käyttökelpoinen on kelvannut.
Kirjoittelut jatkuvat, välillä piikikkäinä välillä vähemmän purevina, aiheista ei nimittäin tule olemaan pulaa, joten siis kirjoittelut jatkuvat...
Tähän aiheeseen liittyen, tässä yksi päivä oli Studio55:ssa puhumassa yksi näistä rakkaista naisministereistämme siitä kuinka kansa on pahaa ja hirveää ja kuinka ruokaostoksiamme ohjaa ihan likaa halpuus. Kuulema on ruoka Suomessa halpaa verrattuna muuhun maailmaan, 13% kuulema keskimäärin menee kuukaudessa porukalla ruokaan. (Suostui sentään myöntämään, että tuo ei ehkä koske kaikkein pienituloisimpia.) Meinasi minulla opiskelijalla revetä verisuoni päästä. Tässä maassa ruoka ei tosiaankaan ole halpaa ja sen lisäksi, että sen kanssa pitää oikeasti temppuilla niin aivan mahtavaa, että sitten vielä päälle syylistetään kun ei tule ihan kaikessa valittua sitä suomalaista joka on tuplasti kalliimpaa. Tahtoisin nähdä tämän maan ministereiden elävän sillä opintotuella edes sen kuukauden.
Tosiaan, haluaisinpa minäkin nähdä moisen ihmeen toteutuvan. Siis päättäjien ja raha-arkulla istujien elävän vaikkapa 6 kuukautta samalla "taloudellisella tuella" ja rahalla kuin maamme köyhät joutuvat kärvistelemään.
Tässä maassa tehdään jokapäiväisiä ihmeitä 900.000 ihmisen voimalla, eikä niihin ihmeisiin kuulu hanhenmaksapalleroiden valmistus tai mädin mättäminen kitusiin.
Aina välillä ihmettelen poliitikkojen lausahduksia julkisesti, sillä ne kertovat vain siitä ettei heillä ole minkään valtakunnan käsitystä siitä, minkälaista elämää ja millaisissa olosuhteissa osa kansasta joutuu elämään.
Eiköhän verotuksessa se jolle jää nettona enemmän käteen ole lopulta se voittaja oli veroprosentti sitten määrätty miten tahansa.
Kaikkea ei voi jakaa tasan. Se johtaisi epätasa-arvoon. Pelkkä ajatuskin siitä, että tasajako kaikessa pitäisi tehdä pohjautuu siihen että ne joilla on enemmän eivät jotenkin muka ole ansainneet hyvää osaansa.
Ovatko ihmiset saman arvoisia? Eivät ole. Onko olemassa hyväosaisuutensa ansaitsevia ihmisiä ja ihmisiä jotka eivät sitä ansaitse? Kyllä varmaan. Itse toivoisin ettei kenenkään vähäosaisuutta pistettäisi hänen omaksi viakseen, mutta totuus on se ettei täällä ilmaiseksi mitään saa.
Tasajaon sijaan pitäisi keskittyä siihen, että vähäosaisilla on edes se minimi, mikä taitaa Suomessa ainakin lähestulkoon täyttyä. Jos ei se kelpaa jollekin niin enemmän saamiseksi on tehtävä töitä. Valitettavasti valtio ei pysty takaaman oikeutta työhön ja koulutukseen kaikille. Siitä lähtee hyvin suuri osa Suomen ongelmista. Lisäksi valtion pitäisi pystyä jakamaan turvallisuutta tasaisesti (kodeissa, kouluissa) mikä edesauttaisi tasa-arvoa ja antaisi yhtäläiset lähtökohdat ihmisille lähteä elämäänsä rakentamaan.
Lähetä kommentti