Blogien kooma, korina ja/tai hiljainen kuolema...

Pahus, nyt kyllä potuttaa ja oikein urakalla. Juuri kun löydän blogin, jossa on hyvin kirjoitettua tekstiä, ajateltuja mielipiteitä, vinksahtaneita näkökohtia vallitsevaan aikaan tai jokin muu hyvä syy seurata blogia, niin sitten tapahtuu kummia. Kiinnostuksella seuraamani blogi lakkaa hengittämästä, saattaa korista vielä muutaman tekstin verran kunnes kuolla kupsahtaa ja jää koomassa roikkumaan blogilandiaan.

Että nyppii ja ottaa pattiin. Kynnys perustaa blogi on ilmeisen matala ja siksikö yllättävän moni sitten aloittaakin innostuneena blogikirjoittelun, tarkoituksenaan kirjoittaa säännöllisesti painavaa tai vähemmän painavaa asiaa ja jaksaa kirjoitella kuukauden verran, kunnes huomaa säännöllisen kirjoittelun elämää rajoittavaksi. 

En tarkoita alle parikymppisten muoti- ja life style-blogeja, jotka onkin kohdistettu samalle ikäryhmälle ja pitävät sisällään nimenomaan tätä ikäryhmää kiinnostavaa asiaa. Tarkoitan blogeja, joissa ihmiset kirjoittavat mielipiteitään asioista, seuraavat tarkasti ympäröivää maailmaa ja tarttuvat ajankohtaisiin aiheisiin, päiväkirjanomaisia blogeja, joissa kerrotaan ponnisteluista erilaisissa elämäntilanteissa, matkaa itseen, päämäärään tai luovuuden etsimistä ja kenties sen tekemistä.

Olen usein miettinyt sitä, että lopahtaako osa blogeista siksi, ettei niitä ole kommentoitu ja siksi kirjoittaja olettaa, ettei blogissa ole kävijöitä tai etteivät ihmiset ole kiinnostuneita heidän maailmastaan tai mielipiteistään. Puhdas turhautuneisuusko saa kirjoittajan lopettamaan vai onko hänen elämäntilanteensa muuttunut eikä aikaa ja/tai haluja enää riitä kirjoittamiseen?

Joissakin blogeissa saatetaan mennä todella iholle, ihon läpi sisimpään. Ovatko asiat liian kipeitä, muistuttavatko kirjoitukset blogissa ajatuksista ja kokemuksista, jotka kirjoittaja haluaisi jo unohtaa, vetää viivan niiden yli? Hävettääkö joitakin kirjoittajia kirjoittamansa ajatukset ja kokemukset ja he poistuvat siksi vaivihkaa takavasemmalle toivoen, että blogi kuolee itsestään?

Luen päivittäin kymmeniä eri blogeja enkä aina kommentoi tekstejä, osittain siksi, että kirjoitus on ehkä ehjä kokonaisuus tai siinä ei ehkä ole kommentoitavaa, kysyttävää tai erityisesti kiitettävää. Kuitenkin kirjoitus on usein itsenään hyvä. Joskus kirjoitus vaikuttaa enemmän kirjoittajan sisäiseltä yksinpuhelulta, enkä halua omalla kommentoinnillani sotkea kirjoittajan ajatuksia.

Oma lukunsa sitten ovat ne blogit, joissa "kerjätään" kommentteja. Siitä huolimatta, että tekstit ja blogin sisältö saattavat kiinnostaa, en ole koira, jota maannitellaan tai kevyesti komennellaan tai lahjotaan kauniilla sanoilla kommenttitoosassa. Kommentoijallakin on oma minä. Toki teen poikkeuksia linjasta, mikäli blogin sisältö antaa siihen aihetta.

Vihainen kuitenkin olen, sillä monet mielenkiintoisina alkaneet blogit, jotka piru vie olen vielä merkinnyt omassa blogissani luettavien listaan, ovat kuolla kupsahtaneet ja osin jopa ajan saatossa rupsahtaneet. Annan niiden kuitenkin roikkua listalla, sillä joskus joku korahtelee jälleen eloon, mutta suurin syy listoilla roikkumiseen on se, että niiden sisältö on edelleen mielenkiintoista, vaikka ei enää päivitykään.

Joissakin blogeissa olen käynyt "herättelemässä" kommentilla, joitakin kevyemmällä vasaralla kopautellen joitakin taas kunnon lekalla, mutta useimmiten kuolleet pysyvät kuolleina eikä tekohengitys enää auta. Sääli.

Onko kukaan koskaan tutkinut sitä, että moniko blogi on aktiivinen blogi ja moniko hetken hurmoksessa kasaan pykätty ja sitten hiljaisuudessa kuopattu? Blogejahan on maailmassa miljoonia, mutta montako säännöllisesti päivittyvää, aikuisten oikeasti elossa olevaa blogia on olemassa? Minulle riittäisi tieto suomalaisten blogien elävät ja kuolleet -tilastosta.