tiistaina, tammikuuta 25, 2011

100.000 työttömän tilastoihme...

Johan tässä on vuositolkulla kuultu ja nähty TE-nöyryytystoimiston erilaisia versioita asiakkaittensa kurssittamiseksi. Ei siinä mitään, että näillä kursseilla on todella mielikuvitusta kutittelevia nimiä, mutta kun ne sisällöltään kuuluvat enemmänkin passivoivaan toimintaan kuin, että ne aidosti vaikuttaisivat asiakkaiden työnhaun ja työllistymisen edistymiseen.

Aivan kuin TE-nöyryytystoimiston kurssisuunnittelijat olisivat poteneet jo useamman vuoden ajan pahemman laatuista ideapulaa. Tietysti, voihan olla niinkin, että kurssien todellinen tarkoitus on vain siivota tilastoja ja säilöä työttömiä paremmin valvottaviin tiloihin. Ilman valvottuja kokoontumisia, joita työvoimapoliittisiksi kursseiksi kutsutaan, ne penteleet saattaisivat syrjäytyä, juopotella, keitellä kotipolttoista ja myyskennellä sitä lähikulmilla, ja/tai pahimmassa tapauksessa kaupitella kotimaista lihaa kulmakuppiloissa.

Työnhakukursseja on moneen junaan, osa on jäänyt junasta ja osa kolisuttelee resiinalla perässä. Tosiasia kuitenkin on se, että osassa kursseja kouluttajat eivät ole koskaan työskennelleet tiskin toisella puolella, siis toimineet rekrytoijina ja siksi heidän oppinsa perustuvat teoriaan ja mutu-tunteeseen, joilla kummallakaan ei ole mitään todellisuuspohjaa. Annetut ohjeet ja teetettävät ansioluettelot/CV:t ovat suoraan sieltä itsestään.

Jotta työttömille saataisiin uudenlaista aivojumppaa kursseilla, joita nyt joka tapauksessa järjestetään, ovat ne sitten järkeviä ja työllistymistä edistäviä tai eivät, voitaisiin kursseilla opiskella jotain innovatiivisempaa ja tarkastella eri aiheita lähestyen niitä hieman erilaisemmasta näkökulmasta.

Tässä heti yksi ehdotus, joka on vapaasti käytettävissä seuraavaa, uutta kurssikokonaisuutta suunniteltaessa:

Kaikille osallistujille jaetaan opiskelumateriaaliksi tyhjä paperipussi ja sen jälkeen jaetaan kurssiohjelma, joka on seuraavanlainen kokonaisuus:

1. viikko käsitellään aihetta onko paperipussi tyhjä ja jos se on tyhjä, niin miksi se on tyhjä
2. viikko mietitään, mitä paperipussissa on ollut, vai onko siinä koskaan ollut mitään
3. viikko kehitellään ideoita siitä, millä paperipussi voitaisiin täyttää, mikäli se täytetään jollakin
4. viikko kerrataan käsiteltyjä aiheita ja yhdistetään edellisillä viikoilla opittua, lopuksi koostetaan edellisten viikkojen anti ja päätetään mitä tyhjille paperipusseille tehdään

Neljän viikon aivoriihen jälkeen kurssin läpäisseille jaetaan diplomit ja heidät ohjataan jatkokurssille, jossa aiheen käsittelyä jatketaan suuremmalla kokonaisuudella, nimittäin tyhjällä kaupan paperikassilla.

Kun kurssitettavat ovat käyneet kaksi, yhteensä  kaksi kuukautta kestänyttä kurssia, heidät ohjataan työkokeiluun, -harjoitteluun tai työelämävalmennukseen paperipussitehtaalle, josta he muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen siirtyvät 6 kuukauden palkkatukijaksolle pussifirmaan.

Palkkatukijakson jälkeen onkin taas aika kurssittautua uudelleen, vaikkapa kertauskurssilla tai sitten erikoistua jätesäkkien valmistukseen, kierrätykseen ja hyötykäyttöön tai hävittämiseen.

Työttömät ovat jatkuvassa koulutusputkessa, valvonnan alla kaunistamassa työttömyystilastoja. Poliitikot voivat rauhassa tehdä vaalilupauksia, joilla Suomesta poistetaan ainakin 100.000 työtöntä seuraavan neljän vuoden aikana. Koko työtön kurjalisto marssii koulutuksesta toiseen, harjoittelusta toiseen ja päätyvät lopuksi palkkatukikaakeiksi 6 kuukauden ajaksi. Koko tämän ajan he ovat olleet toimenpiteessä, eivät siis työttömiä ja vaalilupaukset täyttyvät, jopa ylittyvät.

Kouluttajilla on työtä, yritykset saavat suomea puhuvaa halpatyövoimaa ja tilastot kaunistuvat. Ei ole ongelmia, vai vikkelästi liikehtivää porukkaa, joka pysyy samalla pois pahanteosta...

2 kommenttia:

Zombi kirjoitti...

Kokemusta on. Eräällä viikon pituisella pakollisella työllistämiskurssilla vetäjä kysyi, että mitäs tänään tehtäisiin? Päädyimme leikkimään ja pelaamaan pelejä. Olisikin pitänyt ryhtyä kouluttajaksi.

Horinoita Helvetistä kirjoitti...

Niinpä, todella tuttua touhua. Tätä tarinaa olen kuullut ja paljon, viimeksi keskiviikkona, kun eräs mies kertoi suupielet alaspäin kääntyneenä "joutuneensa" työnhakukoulutukseen.

Miten olisi, jos kaikki entiset TE-toimiston eri kursseille pakotetut tarjoaisivat TE-toimistolle työnhakukoulutuksia, kokemusta varmasti löytyisi. Ainakin olisi asiantuntevaa ja kokemusperäistä tietoa tyhjien tuntien täyttämisestä vielä tyhjemmällä puuhastelulla. Voi hyvä tavaton sentään...