torstaina, tammikuuta 20, 2011

Sinä syö liikka pilleri, liikka särkylääke...

Jatkokertomuksen osa 1/2

Onkohan jossain salaisessa kabinettikeskustelussa tehty päätös, jonka mukaan usein arvauskeskuksissa asioivat asiakkaat jätetään hoitamatta tai ainakin hoidetaan väärin, jotta potilasjonot hoituvat luonnollisen poistuman kautta?

Ja nyt sitten tarinaa arvauskeskuksen mielenkiintoista diagnooseista ja suomen kieltä puhumattomista ja ymmärtämättömistä arvauskeskusten arvauslääkäreistä.

Kaikkihan sen tietävät, että Suomessa on talvi kerran vuodessa ja että talvisin jopa kaikkeen karaistuneet suomalaisetkin jäätyvät hankiin ja lentelevät pitkin liukkaita jäitä, lyöden milloin päänsä, persauksensa tai katkaisevat koipensa ja/tai kätensä. Mitäs outoa siinä on? Kyllä siinä vain näinä päivinä on paljon hyvin outoa ja käsittämätöntä arvauskeskusten lääkäreille.

Yhtenä tällaisena talvena liukastui kantaväestöön kuuluva suomalaisnainen hiekoittamattomalla pihamaalla ja seurauksena oli melkoiseksi farssiksi muodostunut sairaalakeikka. Farssiin enemmälti puuttumatta, tehdäänpä pitkä tarina lyhyemmäksi keskittymällä vain seurauksiin, ei syihin. Suomalaisnaisen ranteeseen ruuvattiin metallikehikko, Hoffe, joka sitten tietysti oli asetettu väärään asentoon ja siitäkin oli omat seurauksensa.

Lopputuloksena oli se, että naisemme saa koko loppuikänsä kärsiä särkevästä ranteesta ja tämän vuoksi hän käyttää enemmän ns. tervettä kättään. Tästä on tietysti taas seurauksena se, että terve käsi rasittui ja niin siihen sitten tuli rasitusvamma. Kuten jo arvannettekin, arvauskeskukseen ajan saaminen on työn ja tuskan takana, varsinkin kun kyseessä ei ole henkeä uhkaava sairaus. Tapauksen naisen olisi varmastikin pitänyt puukottaa itseään tai ainakin pahoinpidellä itsensä henkihieveriin, päästäkseen tapaamaan lääkäriä.

Viikkojen odottelun jälkeen naisemme pääsi kuin pääsikin arvauskeskukseen lääkäriajalle. Vastassa oli venäläinen lääkäri, joka ei kuunnellut, katsellut, saati tutkinut. Lääkärimme oli kiinnostunut vain ja ainoastaan puhelimesta, johon vastaaminen oli hänen tärkein tehtävänsä vastaanoton aikana. 15 minuutin varatusta ajasta lääkäri puhui puhelimessa 10 minuuttia. Mitä hemmettiä, luulisi nyt Venäjällä puhelimia olevan, eivät ne niin uusi juttu sielläkään ole, että lääkärimme olisi hullaantunut päästessään käyttämään puhelinta työnantajan laskuun.

Nainen yritti selittää lääkärille, että kädessä on rasitusvamma ja että toinen käsi on murtunut ja väärin korjattu. Lääkäri pudisteli päätään ja tokaisi, että täällä on melkoisen monta Burana-reseptiä, ei tosin näin hyvällä suomella esitettynä. Naisemme pyysi lääkäriltä toimenpidettä, kipupiikkiä, joka näissä tapauksissa pistetään ja useimmiten se jopa riittää hoidoksi. Lääkäri pudisteli päätään ja totesi, että fysikaaliseen aika, ei muuta. Naisemme kysyi sairaslomatodistusta TE-nöyryytystoimistoa varten, sillä sellainen häneltä nöyryytystoimistossa vaadittiin. Ei tullut sairaslomatodistusta, vain päänpudistusta ja lääkärin puhetta puhelimeen.

Ja  eikös tämä lääkäri, Igor Vierasmaalainen, vielä lopuksi loihe lausumahan, että "sinä syö liikka pilleri, liikka särkylääke." Niinpä niin, Burana 400 on liikka pilleri, kun lääkäri ei tee sitä, mitä pitäisi tehdä. Lääkäriin ei pääse ja kun pääsee, lääkäri ei ymmärrä Suomea, ei suomalaista potilastiedostoa tai -järjestelmää, eikä kuuntele potilasta, vaan pulputtaa puhelimeen venäjää sellaisella vauhdilla, että sillä touhulla tulisi hoidettua ainakin 10 potilasta puolessa tunnissa.

Naisemme sai useamman viikon kuluttua ajan fysikaaliseen hoitoon, jossa kyseltiin heti onko hän saanut kipupiikin ja tulehduskipulääkettä. Naisemme totesi siihen, ettei mitään, vain hyytävän paheksunnan Buranan liikakäytöstä. Onneksi fysikaalisessa kädet tutkittiin ja tehtiin selkeä raportti, jonka naisemme sitten kiikutti TE-nöyryytystoimistoon...

Olisikohan rasitusvamma saatu nopeammin hoidettua, jos lääkäriin olisi päässyt ajoissa, kipupiikki olisi annettu heti ja unohdettu Buranan syöttäminen vaivaan, johon siitä ei ollut apua? Niinpä, liikka Burana 400 ja huonolla onnella vatsan limakalvot paskana, maksa- ja munuaisarvot sekaisin, mitä vielä muuta?


Jatkuu...

2 kommenttia:

Zombi kirjoitti...

Tuttua toimintaa. Vanha äitinikin melkein itkua väänsi, kun hänellä on tosi pahat kulumat, eikä säryiltään voi nukkua, sillä verenohennuslääkkeen takia ei saa syödä buranaa, ja venäläinen lääkäri, jota äiti nimittää pushkiniksi ei ummarra mitaan!!!

Horinoita Helvetistä kirjoitti...

Niinpä, mitä enemmän kuuntelen ihmisten tarinoita, sitä varmemmaksi tulen siitä, ettei arvauskeskuksessa ole tarkoituskaan, että ihmiset saisivat apua, hoitoja vaivaansa tai edes lähetettä jonnekin, jossa joku tietäisi jotain.

Kuinkahan moni todellisuudessa on saanut oikeaa hoitoa sairauteensa ja kuinka monelle on "arvattu" oikea diagnoosi. Kyllä hirvittää...