Mutu-tunnetta, manipulointia ja propagandaa...

Nykyaikana, kun tietoa tunkee joka tuutista, on vaikea enää tietää mikä on totta ja mikä hyvin sepitettyä satua, tai kenties muka-totuutta, joka on tarpeeksi lähellä totuutta, mutta ei kuitenkaan totta

Maailmamme on kyllästetty tiedolla, kaikenlaisella tiedolla, totuudella ja valheella ja niiden välimuodoilla. Mediat ovat joko riippumattomia tai sitten hyvinkin riippuvaisia, äänenkannattajia, rahoittajistaan riippuvaisia, omistajiensa mielipiteiden ja tarkoitusperien käsikassaroita tai joukko omaneduntavoittelijoita, joiden ainoa päämäärä on saada suuri massa toimimaan omien etujensa mukaan. Eikä unohdeta sosiaalisia medioita, joissa puskaradio toimii tuulen nopeudella. Siellä leviävät yhtä nopeasti totuus ja valhe, tietämättömyys tai asiantuntijuus. Kaikki sulassa subjektiivisessa sovussa.

Itse asiassa, ei ole enää riippumatonta totuutta, jo tiedon valtava ja hallitsematon määrä estää sen. Kukaan ei kykene tarkistamaan kaikkea tuuttiin suollettua tietoa ja ainahan löytyy iso kasa ihmisiä, joille mikä tahansa tieto on totta, jos se vain on netissä, tv:ssä tai lehdissä. Uskovathan monet ihmiset mainoksiakin, ihan vain siksi, että joskus oli aika, jolloin mainokset olivat tuotetiedotteita ja jollakin tasolla uskottavia.

Eihän kukaan tunnusta myyvänsä paskaa, ei niin hullua löydykään. Kyllä  kalakauppiaskin huutelee torilla, että: "Silakkaa, silakkaa, hyvää ja tuoretta silakkaa" sen sijaan, että kiljuisi kurkku suorana: "Silakkaa, silakkaa, viikon vanhaa silakkaa. Tulkaa ostamaan paskaa, ennen kuin se mätänee toosaan."

Elämme valheen ja kähminnän vuosituhatta, jossa mikään totuus ei ole kokonaan totta, tuskin osaksikaan. Ja kun aikamme kuuntelemme kaikkialta korvillemme ja silmillemme kohdennettua potaskaa, tulee potaskasta itsestään selvyys, eikä kukaan enää odotakaan kuulevansa totuutta. Totuus lakkaa olemasta.

Epäilen, että kaikki lukemamme, kuulemamme ja näkemämme on vain mediatalojen luomaa "muka-uutisointia" ja todellisuudessa niin paikalliset kuin globaalit mediatuottamot ovat vain satu- ja tarinapajoja, joissa ammattitaitoiset satu-sedät ja -tädit suoltavat päivittäisen kiintiönsä tarinoita. Mikään ei ole totta, mutta niin hyvin kerrottua, että se voisi ihan hyvin olla totta.

Lähitulevaisuudessa on täysin mahdollista, että joulupukki muuttuu todeksi ja jonkun puolueen puoluejohtajaksi, Grimmin satujen hahmot julkkiksiksi tai talkshow-juontajiksi. Mitä sillä on väliä, pääasia on ainoastaan se, että joku puhuu jotain ja jossain, sisältö ei ole enää oleellista.

Media on jo nyt ryhtynyt manipuloimaan ihmisiä erilaisilla tutkimusennusteilla, uutisoinneilla jonkun puolueen syvästä syöksylaskusta ja toisen järkyttävästä noususta hämmentämään poliittista päätäntävaltaa. Kaikki on vielä mahdollista, vaaleihin on aikaa kolmisen kuukautta ja satusedät ja -tädit teroittelevat jo kyniään, puuharyhmät miettivät sumustrategioita ja seuraavan päivän iltasatuja.

Mitä tahansa voi tosiaan vielä tapahtua, aikaa on ja jokaisella puolueella on omat jätekaivonsa, jota toisten puolueiden paskantonkijat yön hämärissä käyvät kaivelemassa. Syytön ei ole kukaan, mutta kenen jätteentonkijat ovat tehokkaimmat, kuka joutuu seuraavaksi grillattavaksi ja kenet nostetaan Suomen pelastajaksi?

Kärsin tietolihavuudesta, tarttis varmaan ryhtyä tietodieetille tai jotain. Pari retriittiä voisi olla poikaa, tai sitten ei...