maanantaina, helmikuuta 21, 2011

Pikajunalla Helvettiin, mahtavaa palvelua...

Tästä tapauksesta olen kirjoitellut aikaisemminkin, tammikuussa, ja tapaus tuntuu sen kuin jatkuvan ja pulskistuvan suorastaan uskomattomiin mittasuhteisiin:

http://horinoitahelvetista.blogspot.com/2011/01/noyryytys-helvettia-te.html
http://horinoitahelvetista.blogspot.com/2011/01/sina-syo-liikka-pilleri-liikka.html

Arvauskeskuksen venäläislääkärin käsissä melkeinpä invalisoitunut ja arkkuliikkeen jonoon tuupattu naisemme pääsi kokemaan lisää yhteiskuntamme ammattilaisten ammattitaitoa. TE-nöyryytystoimiston virkailijan lähetteellä hän pääsi fysiatrian erikoislääkärin juttusille, jossa alkututkimusten jälkeen selvisi asiakkaan jo itse vuosia sitten toteama migreeni. Tämä migreeni oli arvauskeskuksessa diagnosoitu jäykän niskan ja olkapäiden aiheuttamaksi oireiluksi. Erikoislääkäri totesi, että kyseessä ei ole aivan vaaraton vaiva...

Asiakas käväisi magneettikuvauksissa, joiden tuloksena varmistui erikoislääkärin tutkimuksessa jo selvinneet lukuisat murtumat, joiden takia naisen liikeradat olivat todella pahasti rajoittuneet. Arviona tuli, että vielä muutama kuukausi, ja nainen olisi passitettu suoraan leikkaukseen.

Arvauskeskuslääkärin lähete fysikaaliseen hoitoon todettiin nyt vääräksi hoito-ohjeeksi ja nainen kertoi lääkärille ihmetelleensä sitä, että hän oli hirvittävän paljon kipeämpi hoitojen jälkeen kuin sinne mennessään. Lääkäri totesi, että väärä hoito todella pahensi vaivaa ei parantanut sitä.

Kun nyt kyseessä oli TE-nöyryytystoimiston lähete erikoislääkärille kuntokartoituksen osana, TE-nöyryytystoimisto maksoi kustannukset. Se, mitä TE-nöyryytystoimisto ei maksanut oli taas asiakkaan saama nippu lääkereseptejä, jotka olisi pitänyt noutaa apteekista. En varmasti vielä maininnut, että naisemme oli sosiaaliaseman asiakas ja siksi oikeutettu maksusitoumukseen, jolla apteekista saa noudettua hengissä pysymiseen tarvittavat nappiset. No, sossun asiakkailla ei ole oikeutta saada yksityislääkärin määräämiä lääkkeitä maksusitoumuksella, ainoastaan arvauskeskuslääkärin määräämät arvauslääkkeet.

Matka suuntautui ensin arvauskeskukseen, jossa ensimmäiseksi yritettiin saada arvauskeskuslääkäri kirjoittamaan erikoislääkärin antamat reseptit uudelleen arvauskeskusresepteiksi, jotta maksusitoumus kattaisi lääkkeiden oston. Luukulla oli toteamus, että yritetään, mutta viisainta olisi mennä suoraan sossulaan ja pyytää sieltä merkintä maksusitoumukseen, jotta se kattaisi myös tässä tapauksessa yksityisen erikoislääkärin määräämät lääkkeet.

Siispä marssimme sossulan luukulle, jossa syvästi pöllämystynyt esihistoriallinen reliikki-vahtimestari katseli silmät tapillaan reseptejä ja kuunteli sisäänrakennetulla kuulolaitteellaan selitystä. Suora toteamus oli, ettei sellaista voi tehdä ja kun sossulan päätös on maaliskuun loppuun asti, niin ei se nyt vain käy. Naisen edelleen vaatiessa, että reliikki ottaisi yhteyttä hänen sosiaalivirkailijaansa, reliikki soitti päivystäjälle, joka selitti reliikille, että naisen pitää mennä takaisin arvauskeskukseen ja pyytää sieltä paperi, jossa todetaan, ettei arvauskeskus pysty hoitamaan asiakkaan vaivaa ja siksi tarvitaan erikoislääkäriä.

Kuuntelimme silmät pystyssä pyyntöä ja mietimme ankarasti, että mitenkäs moinen asia selitetään arvauskeskukseen, vaiva, jota siellä ei kyetä hoitamaan. Huh, huh... Minun roolini tässä leikissä oli toimia naisen todistajana, sillä niin hulluksi touhu oli mennyt, että nainen tarvitsi jonkun todistamaan niitä hullutuksia, joihin hän päivittäin törmäsi. Ilman todistajaa, hänet olisi leimattu hulluksi ja tunnettu tosiasiahan on se, ettei hulluja tarvitse uskoa...

Mikäli TE-nöyryytystoimiston virkailija olisi älynnyt kirjoittaa jonkinlaisen vapaamuotoisen selvityksen syystä, miksi asiakas on joutunut lääkärirumbaan, asia olisi ehkä, mutta vain ehkä mennyt helpommin sossulan jakeluun.

Ennen TE-nöyryytystoimistoon menemistä nainen päätti vielä soittaa asiakasajalla sossulan virkailijalle, ohittaen täydellisen ammattitaidottoman vahtimestarin, ja varmistaa, että onko asia todellakin näin kummallinen kuin miksi se on nyt osoittautunut.

Onneksi puhelimen toisessa päässä oli kohtuullisen järkevä ihminen, joka ihmetteli naisen luukulla saamaa palvelua. Kyseessä oli rutiininomainen toimenpide, jonka varmistamiseksi virkailija tarvitsi ainoastaan naista hoitaneen fysiatrian erikoislääkärin yhteystiedot sekä TE-nöyryytystoimistovirkailijan nimen. Puhelun lopuksi sosiaalivirkailija kyseli, miten paljon asiakkaalle arviolta vielä tulee lääkäri-ja tutkimuskeikkoja ympäri kaupunkia, johon ainoa oikea vastaus oli se, että mahdoton tietää tällä hetkellä, mutta melkoisesti todennäköisesti. Virkailija myönsi asiakkaalle vielä muutaman kuukauden maksusitoumuksen bussilippua varten, joka on todellista säästöä matkakustannuksissa. Tähän saakka naisemme on kävellyt ja laskenut senttejä päästäkseen vaadittuihin tutkimuksiin.

Arvauskeskuslääkärin, jonka olisi pitänyt tehdä edes jonkin tasoisia, vaikka vain yksinkertaisia tutkimuksia, ainoa tutkimus oli se, kun hän kehotti asiakasta sulkemaan silmänsä ja viemään molemmat etusormet kohti nenäänsä. Siis hetkinen, aivan oikein, poliisien kännitestiähän arvaustohtori teki täysin selvälle potilaalle. Kumpi oikein oli epäillyttävässä humalatilassa, arvelisin että arvauslääkäri.

Samainen lääkäri muuten useammalla tapaamiskerralla tiuskaisi naiselle, että tämän tulee lopettaa tupakanpoltto. Naisellamme eivät sanat jäädy suuhun ja hän käskyyn vastauksena loihe lausumahan, jotta pitääkö hänen nyt, perhana soikoon, ruveta polttamaan voidakseen sen sitten käskystä lopettaa. Ei tykännyt arvauslääkäri vastauksesta, ei.

Mielessä pyörähti muutama ihmettely entistä oudommaksi muuttuneesta virastokäytännöstä. Jos kerran TE-nöyryytyskeskus tekee lähetteitä tutkimuksiin ja lääkäreille, niin pitääkö asiakkaiden sitten älytä mennä arvauskeskukseen hakemaan leimaa työnhaun uusimisesta?

Miten ja missä vaiheessa tämä tällaiseksi oikein meni ja mistä tämä muuttunut tieto on saatavissa, vai onko kyseessä vain kokemusperäinen tieto, jota ei kaikille jaeta...?

6 kommenttia:

Salattu Minä kirjoitti...

Ja sitten kun mietitään, että jos nuo hommat oikeasti hoidettaisiin järkevästi niin kuinka paljon vähemmän jonoja paikoissa olisi kun siihen asiaan jota nyt hoidetaan monen ihmisen ja vielä useamman käytinkerran riittäisi se yksi tai kaksi käyntiä...

Horinoita Helvetistä kirjoitti...

Sanoitpa sattuvasti. Samaa olemme kaveripiirissä mietiskelleet. Turhia käyntejä, vääriä diagnoseja, virkamiesten tietämättömyyttä ja tavallinen pulliainen juoksentelemassa ristiin rastiin kaikkien välissä. Joenkin vaikuttaa siltä kuin julkisen sektorin ihmisten kaikki aika kuluisi kaatuvien kulissien pystyssä pidossa.

Olemme miettineet myös usein, miten paljon ihmisiä hoidetaan väärin, heille annetaan väärää informaatiota ja jokainen viranomainen antaa toisistaan poikkeavaa tietoa.

On ihme, että ihmiset yleensä selviävät hengissä ja mieleltään toimintakykyisinä.:)

Tuire K. kirjoitti...

Äitini kuoli leukemiaan nopeasti ja tehokkaasti, koska arvauskeskuksen lääkäri totesi että paratabsilla tämä vaiva hoituu ja äiti uskoi lääkäriä kuin jumalaa. Olen äärimmäisen haavoittunut ja sydämeni on murtunut, liekö koskaan paraneekaan. Tuo leukemiamuoto olisi ollut parannettavissa jos se olisi hoidettu ajoissa. Mutta kaikki vaivat, tulehdukset ja kovatkin kivut olivat kaiketi vain lihaskipuja ja huonoa vastustuskykyä. "Ota Paratabsia ja vitamiineja ja leppäile, kyllä se siitä". Joo, viikon päästä vainaana oli vaivat ainaki pois. Tehokas oli paratabs-kuuri.:((

Horinoita Helvetistä kirjoitti...

Hei Tuitsuli!
Tuo kokemus jättää ikuiset, syvät haavat, myös luottamus arvauskeskuksiin särkyy.

Ympärilläni on useita ihmisiä, joiden ei enää pitäisi olla elossa, arvauskeskuslääkäreiden jäljiltä. Usein heillä itsellään on ollut jonkinlainen näppituntuma, joskus jopa aavistus, siitä mikä heidän terveydentilassaan on epätasapainossa.

Eniten ihmettelen holtitonta lääkemääräysten kirjoittamista ja sellaisten lääkkeiden määräämistä, joilla ei tosiaan ole mitään tekemistä kuvattujen oireiden kanssa. Muutaman kerran arvauskeskuslääkäri on määrännyt lääkkeitä, joita ei saisi käyttää yhdessä, ja molemmat lääkkeet on määrännyt sama lääkäri.

Kaveripiirissäni on nykyisin tapana tarkistaa jokaisen lääkkeen kohdalla kaikki saatavissa oleva virallinen tieto, sillä arvauskeskuslääkäreihin ei ole enää varaa luottaa, valitettavasti.

Zombi kirjoitti...

Arvauskeskuslääkäri tietää vähemmän kuin Internet. Netistä saat ohjeet kaikkeen. Pitäisi vielä saada reseptinkirjoitusoikeus.

Pitsit sekaisin kirjoitti...

Wautsi, tuo oli yksi herkullisimmista ehdotuksista, joihin olen törmännyt. Totta totisesti, iotsehoito ja vastuu omasta terveydestä on aina asiakkaalla, joten miksi ei reseptinkirjoitusoikeutta...????