KKK2

Jatkoa...

Kävin tiistaina, 1.2., Kuka Kuuntelee Köyhää K-talk-tilaisuudessa, joka pidettiin Eduskunnan lisärakennuksessa. KKK-tilaisuuksia on järjestetty jo vuoden 2008 joulukuusta lähtien Eduskunnan lisärakennuksessa sekä ympäri Suomea. Vuodesta 2010 lähtien eduskuntaryhmät ovat kukin vuorollaan isännöineet tilaisuuksia ja viimeisin oli tiistaina, ja sitä isännöivät Perussuomalaiset.

Se, että tilaisuus oli lähellä vaaleja, itse asiassa pahimman vaalitohinan alkumetreillä, jolloin irtopisteiden keräily on pahimmillaan, saattoi antaa virheellisen kuvan siitä, että KKK-tilaisuus oli Perussuomalaisten järjestämä ja kuuluisi siten osaksi heidän vaalikampanjaansa. Näin ei todellakaan ollut, Persut tarjosivat kahvit ja kuulemma jotain purtavaakin, mutta meikäläinen ei ehtinyt siihen jakoon, jossa purtavaa olisi ollut vielä jäljellä.

Kaikista muista eduskuntaryhmistä poiketen, Persujen eduskuntaryhmä oli kustantanut Helsingin Sanomissa ilmoituksen tilaisuudesta ja joko sen takia, että kansa luuli tilaisuuden kuuluvan Persujen vaalityöhön, tai siksi että asiasta aikuisten oikeasti kiinnostuneet ihmiset löysivät tiensä Eduskunnan lisärakennukseen, tila pullisteli kattoaan myöten täyteen sullottua porukkaa. Näin ainakin haluan uskoa, sillä toivottavasti porukka ei ollut ahtautunut lisärakennuksen kuumuuteen ja ilmattomuuteen kuunnellakseen vain ja ainoastaan Persujen vaalilupauksia, sillä niitä siellä ei kuultu, ihme ja kumma...

Alla linkki, jossa lisää tietoa Kuka Kuuntelee Köyhää? -ryhmästä:
http://www.kukakuunteleekoyhaa.fi/

Tästä linkistä taas avautuvat köyhyyskirjoitukset, joissa on asiaa sekä henkilökohtaisia tarinoita.
http://www.koyhyyskirjoitukset.org/

Osallistuin vuonna 2008 silloisen Stakesin, nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL,  järjestämään "Numeron voima, sanan valta - kuka kuuntelee köyhää? -seminaariin. Tässä seminaarissa KKK-ryhmä sai alkunsa. Itse olen lähinnä ulkojäsen, tarvittaessa käytettävissä oleva, mutta seuraan kuitenkin toimintaa kaikki aistit herkkinä.

Pääosin vapaaehtoisvoimin toimiva ryhmä ei saa avustuksia, vaan taustalla toimivat organisaatiot avustavat mahdollisuuksiensa mukaan postituskuluissa, kirjekuorissa yms., jotta soihdunkantajat kykenevät pitämään soihdun palamassa, vielä ei voida puhua roihusta, mutta ehkä joskus...

Eduskunnan lisärakennuksessa pidetyssä tilaisuudessa ihmisten kertomukset saivat jalansijaa ja harvoin missään tilaisuudessa on niin paljon pyydettyjä puheenvuoroja, että piti jo laskea, kuka ei ole saanut aikaisemmin olla äänessä.

Ja ne yksittäiset, nopeat tarinat, kunpa muistaisin niitä tarkemmin. Ainakin mieleeni muistuu melko epätarkka tarina siitä, miten joku naispoliitikko jossain haastattelussa oli kertonut tuntevansa pariskunnan, joka elää 500 eurolla kuukaudessa, ja hyvin kuulemma elääkin. Naispoliitikon kertoman mukaan he tukevat siinä sivussa vielä kotoa pois muuttaneita lapsiaan. Olikohan nyt kyse brutosta vai netosta ja kummassa tapauksessa tahansa, summat eivät voi pitää paikkaansa. En pystynyt tarkentamaan tarinan todenmukaisuutta, mutta jos näin on, niin helvetti on valloillaan, mikäli poliitikkojen tuntemus perusturvasta, eläkkeistä ja toimeentulotuesta on tällä tasolla. Poliitikko vaihtoon ja sassiin, vähemmästäkin valehtelusta hermostuu.

Laupeudentyö ry:stä Heikki Hursti taas kertoi, miten Pohjanmaalta häneen oli ottanut yhteyttä sosiaalityöntekijä, joka pyysi heiltä avustusta paikallisen perheen auttamiseksi. Jollakin karmaisevalla tavalla tuli mieleen se, että onko Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ajanut karille ja uppoamassa, romuttumassa tai ainakin vetämässä viimeisiä henkäyksiään, kun itsekin lahjoitusvaroilla toimivalta yhdistykseltä sosiaalityöntekijä pyytää apua asiakkailleen.

Koordinaattori Sinikka Backman, Myllypuron yllätysten torilta, eli Myllypuron ruokajakelusta kertoi tositarinoita torilta. Joku kuulijoista kysyi hänen arviotaan siitä, kuinka monta prosenttia yllätysten torin asiakkaista oli maahanmuuttajia. Vastaus oli hiuksia nostattava, noin 40 %!

Joku totesikin sattuvan satuttavasti, että nämä samat ihmiset ovat paenneet nälkää, sortoa ja sotia omista maistaan, päätyäkseen Myllypuron ruokajakeluun jonottamaan ruokaa. He ovat tulleet oman maansa nälkäjonoista Suomalaisten nälkäisten ruokajonoon. Näin nälkä vaihtaa maisemaa, yhdestä nälästä toiseen nälkään...

Alla Yle Areenan tallenne Eduskunnan kyselytunnista 3.2.2011, jossa kohdassa 0.36,54 Kristillisdemokraattien edustaja Tarja Tallqvist kertoi olleensa erittäin, erittäin vaikuttavassa tilaisuudessa...
http://areena.yle.fi/ohjelma/3534

YLE Radio Suomen Taustapeili-ohjelmassa käsitellään myös köyhyys-teemaa ja yhtenä puhujista on kolmen lapsen yksinhuoltaja Piia Helander, joka kertoo omista kokemuksistaan köyhyydestä.
http://areena.yle.fi/audio/1478270 

Köyhyys kypsyttää, väsyttää ja tekee välinpitämättömäksi siihen asti, kunnes se koskettaa itseä tai lähipiiriä. Se itse asiassa koskee jokaisen lähipiiriä, kuten Kirkuva Zombi kirjoitti osuvasti kommentissaan KKK1-kirjoitukseeni. Köyhyys hävettää ja niin kauan se pysyy tabuna, häpeän polttomerkkinä otsalla, kunnes köyhät päättävät murtaa läpinäkymättömyyden panssarin. Käsittääkseni se on ainoa keino, sillä poliitikkojen on helppo käsitellä aihetta ja tehdä päätöksiä silloin, kun kohteet ovat vain puheen tasolla, tilastoissa ja näkymättöminä taustalla.

Muutaman vapaaehtoisen aktiivisen joukko ei saa asioita näkyviksi, heidän mahdollisuutensa jäävät päättäjien hammastikuilla tökkimiseen. Hyvä niinkin, mutta vapaaehtoisia tarvitaan enemmän, paljon enemmän, samoin asiasta kiinnostuneita tulevia päättäjiä. Köyhyys on vain osa kokonaisuutta, ei koko kokonaisuus, ja tarvitaan monia eri päätöksiä eri rintamilla, jotta päästään käsiksi köyhyyteen, sen vähentämiseen ja jos oikein optimistisia ollaan, poistamiseen joskus hamassa tulevaisuudessa.

Kun kysymys kuului, että Kuka Kuuntelee Köyhää, niin heräsi heti myös kysymys siitä, että Kuka Kuuntelee Kuuntelijaa...?