Perkele pyyhälsi Berliiniin

Nyt lensi tukka pystyyn kuin tärkätyn pupun korvat. Mitä hemmettiä ne tuolla Saksassa oikein hääräävät? No, sen sitä saa, kun tilaa kaikenkarvaisia uutiskirjeitä sähköpostiinsa. Mutta, että vielä tämäkin. Ovat perkeleen Berliiniläiset avaamassa syyskuussa ravintolaa, jossa tarjotaan ehtaa ihmislihaa, eri tavalla valmistettuna, nälkäiselle gourmé-porukalle. Eihän Berliinissä pitänyt olla näitä nälkään nääntyviä ihmispoloja, joista tulee tuutin täydeltä kuvia kaikissa medioissa. Afrikkahan se oikea osoite ainakin ennen oli.

Der Spiegel-lehti on ennenkin kunnostautunut erilaisten kummajaisjippojen uutisoinnissa, tulee nyt ensimmäiseksi mieleen Aatun päiväkirjat viime sodan ajalta. Nekin sitten osoittautuivat väärennöksiksi, mutta lehti uutisoi iloisesti ja maksoi kassansa kipeäksi, joutuakseen myöhemmin oikeuden kuultavaksi. Ja taas löytyi uutisoitavaa.

Tuleva ravintola on jo nyt pyytänyt ihmisiä lahjoittelemaan tarpeettomia ruumiinosiaan, jotta ainakin avajaiset olisi turvattu. Meinaavatkos ravintolayrittäjät pakastaa luovutettua ihmislihaa ja sitten sulatella sitä keittiön täydeltä? Flimé-niminen ravinteli mainostelee itseään ja menyytään ahkerasti Berliiniläisissä paikallislehdissä. Olisiko Berliinin poliisilla aihetta käydä kadonneitten henkilöiden rekisteriä kunnolla läpi? Mistä hemmetistä sitä tietää, minkä massamurhaajan kanssa ravintola on tehnyt hankintasopimuksen, ja mitenkäs on terveystarkastajan lausunnon laita?

Halukkaiden lihantuottajalahjoittajien tulee, kuulema, käydä ensin terveystarkastuksessa, jotta luovutettava liha olisi mahdollisimman terveellistä ihmisravinnoksi. Pakostakin tulee mieleen melkoisen hulvattomia filminpätkiä, joissa kokit hikihatussa vääntävät kauhojaan soppakanuunan kokoisessa kattilassa. Täytyyhän liha ryöpätä kunnolla, niinhän korvasientenkin kohdalla toimitaan. Kaipa nyt yksi käsivarsi täytyy ainakin viisi kertaa ryöpätä kiehuvassa vedessä ennen sormimakkaroiden, rannemedaljonkien ja varsimurekkeen valmistusta. Ruokailijat saattaisivat saada jonkin oudon streptokokkibakteerin, sikainfluensan, klamydian tai vastaavan ilman varotoimenpiteitä.

Ravintola ei ole vielä julkaissut osoitettaan ja ilmassa on melkoisia epäilyjä siitä, että kyseessä on jonkun neropatin julkisuustempaus tai Saksaan muuttaneen kannibaaliheimon elannon ja murkinan hankkimisyritys. Saksan lehdistö on saanut närkästyneiltä kansalaisilta melkoisen määrän sähköposteja, mutta miksi hemmetissä? Eihän tästä nyt niin kovinkaan pitkää aikaa ole, kun Aatu perusti teholihaloita ja jalosti kannibalismin uusiin sfääreihin. Ihan aiheesta kansakunnat nousivat takajaloilleen tiedon tultua julki.

Vitsi tai ei, saksalaisten luulisi olevan viimeinen porukka, joka lähtee pelleilemään näinkin ihmistä lähellä olevassa asiassa. No, ehkä historia toistaa itseään ja perkele tosiaan pääsee pyyhältämään Berliinin, taas kerran.

BB-talo änkeää olohuoneeseen...

Esi-isät muistavat vieläkin, mitä kirjainyhdistelmä BB tarkoitti heidän villissä nuoruudessaan. Ehdottoman märkiä yöunia, vikkeliä sormia ja tuskan parahduksia, kun herätessään huomasi kaiken ollen vain unta, mutta voi pojat mitä unta.

Historian alkuhämärissä BB sekoitti miesten päät, niin natiaisten kuin sotaa käyneiden uroidenkin. BB oli Ranskan lahja naisennälkää potevalle maailmalle. BB:llä suu oli mutrussa jo kauan ennen jenkkilän botox-formaatteja, joissa silikonitähtösten ja elättikotirouvien huulet on täytetty istumalihaksiakin mahtavimmiksi jäykiksi lihaluoliksi. Ja sen ainoan ja oikean BB:n pörröiset ja pitkät hiukset, nehän näyttivät siltä kuin hän olisi juuri ryöminyt jostakin pöpeliköstä viimeisimmän rakastajansa sylistä. Silloin mielikuvitusta sai käyttää siihen tarkoitukseen, joksi se on ihmiselle annettu. Tämä siis historian alkuhämärissä, jolloin naiset olivat naisia ja miehet miehiä.

Entä nyt, olohuoneissa mekastaa eurooppalainen mökämoottorihelvetti, jossa toinen toistaan huonommin kasvanut iki-teini juoksee pallit paljaana, tytön tylleröt vilauttelevat luomu- tai tekotissejään enemmän kameroille kuin kanssakilpailijoilleen. Kokoelma on kuin kauhukabinetin luonnonoikku-osastolta.

Heput tekevät julkisuutta mahdollisimman monella petipainikellistyksellään ja kertovat sitten päiväkirjahuoneessa tilityksiään tasosta. Eukot taas kunnostautuvat hinkkaussessioilla ja nuolentamaratooneilla, joiden ainoa tarkoitus on saada heppujen tapit nousemaan ja sitten hinkkaushyökkäys toisen kilpailijan kimppuun, aivan sama kumpaa sukupuolta kun vain liha tuntuu sormien välissä. Miesten maailmassa näille kullinnostattajille on ihan oma ja hyvin kuvaava sanansa... Tällä kaudella nähdään varmaan sekin, kun hetero peto kellistää lesbonaisparkoja suihkun lattialle yhteisen julkikiiman merkeissä.

Uuden porukan pitää suunnitella helvetisti, miten ylittää edellisten vuosien rikostutkinnat ja raskausjulkistukset, muusta heikommasta formaattikamasta puhumattakaan. BB-tuotantotiimi on kausi kaudelta siirtynyt amerikkalaistyyliseen, yhä enenevässä määrin kiintiö-malliseen osallistujapoimintaan, jossa edustettuina ovat kiintiö-:

- silikoni-Barbi, joka käyttäisi palkintorahat ostamalla lisää silikonia ja vähentämällä luita
- itä-naapurista rahdattu wannabe-malli, joka on toivottavasti käynyt jonkun paikallisen kurssin "miten saada julkisuutta ja rikas mies"
- mamu, jonka uskonnollista suuntautumista seurataan silmät kovina, jos vaikka saisi räjähdyksen aikaan
- pehmo-mies, joka osaa parkua oikeissa kohdissa
- lesbo tai homo, mielellään vielä vähän isokokoinen ja rääväsuinen
- älykkö, josta vain voi arvailla löytyykö pipon alta sittenkään aivotoimintaa
- naapurinpoika tai -tyttö, jonka muuttumista julkipelleksi on mukava seurata
- syntinen Judit, joka yrittää sotkea kaikkien kuviot ja joka kännipäissään ulostaa suustaan formaattiin soveltuvaa sontaa
- gootti, hevari tai bodari, jonka erilaisuus muistuttaa siitä, että joku saattaa ihan oikeasti haluta olla erilainen, siis formaattiin soveltuva sellainen
- nössö, joka loppupelissä saattaa osoittautua kaikkea muuta kuin nössöksi, tai sitten vielä pahemmaksi kuin nössö
- hiljainen ja arka sivustakatsoja, joka tällä profiililla saattaa nousta voittajaluokkaan, viattomuus tai sen esittäminen on kovaa valuuttaa
- normi-normaali, joka kääntää takkinsa ja osoittautuu joksikin aivan muuksi

Ja nyt kun BB-pömpelissä on ns. "koeaika", pistää kännissä koheltava porukka parastaan. Herra jestas sentään, jos nyt joutuu kotiin, joutuu selittelemään liikaa BB-käytöstään. Kauhistelevat ja nolot vanhemmat itkevät ja muu lähiympäristö tuntee syvää myötähäpeää. Jos joku poispotkittavista on vielä työssä, voi olla, ettei enää ole vanerikulisseista palattuaan.

Muutama, ainakin vielä tällä hetkellä, hetero-otus yrittää turvata taloon jäämisensä pikaparisuhteella, jossa suusta valuu rakkautta ja naimista niin, että heikkopäistä alkaa jo hirvittää.

Tälle kaudelle valittu porukka vaikuttaa, muutaman katselukerran valossa, vaunulastilliselta Sumatran viidakosta tuotetulta apinalaumalta, joka sairastaa jotain kammottavaa ja aivoja tuhoavaa tautia.

Mietipä itse, menisitkö nolaamaan itsesi koko kansa edessä kännäämällä, naimalla kaikkea mikä liikkuu tai on paikallaan, höpöttömällä päättömyyksiä maailmanmenosta ja osoittautumalla yleistiedoissa tyhmemmäksi kuin ruottalainen kumisaapas. Tämä porukka kehtaa sinunkin puolestasi, koko rahan edestä ja vielä enemmän. Jos palkintopotti ei osu kohdalle, saapahan ainakin rutkasti julkisuutta, jota voi hetken hyödyntää, jos ei muuten niin mätkimällä BB-talosta löytynyttä, yhtä julkisuuteen kolahtanutta pariaan ja myymällä genitaaliosastonsa karvoja netissä.

Sillä lailla, vanhemmat voivat todella olla ylpeitä perillisistään, jotka tuhoavat esiintymisellään koko suvun maineen. Punastelu ja nurkan taakse juoksentelu periytyy tulevillekin sukupolville, häpeä on tarttuvaa ja leviää kuin kuppa aurinkokuninkaan hovissa.

Missä vaiheessa ihmiskunta luiskahti aikaan, jolloin itsensä paljastelusta ja idiootiksi heittäytymisestä tuli julkista kansanhuvia?

Haikalansyötit ja taantumuksen tankit

Mitähän pahaa suomalaiset ovat tehneet poliitikoilleen, kun ne niin vimmoissaan suunnittelevat koko yhteiskuntajärjestelmän räjäyttämistä atomeiksi? Eivät ne torvelot varmasti tiedä mitä tarkoitetaan sivistysvaltio-sanonnalla, eikä edes se välähdä tyhjissä päissä, että jopa poliitikot vanhenevat joskus ja silloin vääryydellä ansaitut rahat ovat jo saattaneet lentää taivaan tuuliin. Sitä ennen nämä skifi-päätöksiä suoltavat haikalansyötit ehtivät saamaan paljon pahaa aikaan, aivan liian paljon.

Entinen poliitikko on entinen poliitikko, eikä sellaista vanhaa ja korisevaa taantumuksen tankkia enää kannata, tarvitse, saati ole edes mielekästä paapoa hyväosaisten tukiverkostolla. Mitäs meni vanhenemaan, sairastamaan ja jos oikein pahasti kävi, auts, hävitti vielä rahansa ja joutui sukulaisten ja yhteiskunnan elätiksi.

Elämä kuuluu opettavan kovalla kädellä ja mitä ilmeisimmin, poliitikonrääpäleemmekin pääsee loppuvaiheessa elämäänsä kokemaan sen elämän, jota keskiverto tilasto-kansalainen ryömii ja raahusta joka helvetin päivä. Tervemenoa ryömivän jonon jatkeeksi, lykkimään rollaattoria luukulta luukulle, vastaamaan toinen toistaan henkilökohtaisempaan kysymykseen, tappelemaan Kelan kasvottomien paperitohtoreiden kanssa kuntoutus- yms. rahoista, häviten taatusti joka ottelun.

Ja jos ja kun tällä poliittisten päätösten toteutusvauhdilla edetään, niin Kela velvoitetaan lopettamaan eläkkeiden maksu tykkänään, sillä valtakunnassa alin eläkeraja on nostettu 101 vuoteen. Sairaseläkkeistä on luovuttu jo aikoja sitten, sillä kaikki vähänkin sairaat kyyditään makkaratehtaalle, jossa heistä valmistetaan lemmikeille herkkubratwurstia. Makkaran sekaan sitten sotketaan krematorioista rahdattua tuhkaa ja niinpä pikku mussukat saavat nauttia gourmé-aterioista, joissa entisiä poliitikkoja käytetään eksoottisina mausteina pirpsakan mussukkamoussakan tekoon.

Mikäli entistäkin entisempi poliitikonraatomme ei ymmärrä yskää ja siirry elintenluovutusliukuhihnalle ajoissa, hän kohtaa painajaisen, jossa iso osa nyky-yhteiskuntamme vanhuksista tai muuten kehityksen kelkasta pudonnut elää. Tervetuloa Helvettiin!

Ihmisten eriarvoisuus tietotekniikan ja muun härveli-tekniikan käytössä on täysin unohtunut näiden politiikkaa harrastelevien, wannabe-propelipäiden aivoista ja päätöksistä. Millä hemmetin ilveellä voi jollain kaukana kaikesta asuvalla vanhuksella olla mahdollisuus ja, herran pieksut sentään, varaa verkkoon siirtyvien palveluiden hyödyntämisessä? Tai kykyä, ja taas kerran mahdollisuutta, edes oppia tarpeellinen määrä tietotekniikka-hilavitkuttimien ja palveluiden käyttöä selvitäkseen yksinkertaisimpien arjen asioiden hoidosta.

Eikö näillä vallasta ympäripäissään toikkaroivilla outolinnuilla ole lähietäisyydellä minimitoimeentulolla eläviä vanhoja vanhempia tai muita läheisiä, joiden elämään tutustumalla olisi mahdollisuus palauttaa näkö politiikan sokaisemiin silmiin? Missä jonossa poliitikonkutaleet parveilivat silloin, kun jaettiin empatiaa ja ymmärrystä? Eduskunnan kahvilassako, juomassa veronmaksajien verestä tehtyä energiajuomaa?

Sanotaanko jossain kohdassa Suomen perustuslakia, että Suomi on vain Etelä-Suomi ja siitäkin vielä tarkennettuna pääkaupunkiseutu? Ei taatusti sanota, Eduskuntapoppoo paiskattakoon takaisin koulun penkille opettelemaan lukutaitoa. Eikä pelkkä lukutaito riitä, luetun ymmärtäminen pitää erityisesti takoa paksuihin kalloihin, vaikka tatuoimalla jos ei muu riitä.

Sanottakoon vielä kerran vaikka kirkumalla, että Suomi on ja mitä ilmeisimmin pysyy harvaan asuttuna maana, jossa porukka vaeltaa sopulilauman tavoin pääkaupunkiin opettelemaan köyhänä oloa. Vanhukset, sairaat ja muuten peräkylille nalkkiin jääneet ihmiset jäävät ilman mitään turvaa, kun liikelaitokseksi muuttunut posti kerää kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa kasvukeskuksiin, jättäen peräkylien rupuporukan paikallisten R-kioskien tai tappiolla kauppaa tekevien kyläkauppiaiden varaan.

Arvauskeskusten ja arvauslääkäreiden ulkoistaminen taitaa sekin olla lähitulevaisuutta. Liikuntakyvyttömien vanhusten pitää sitten vain sitkeästi raahautua tienposkeen odottelemaan aamuhämärissä päivän ainoaa bussia ihmisten ilmoille, takaisintulo onnistuu vasta iltahämärässä, kun ainoa bussi kyliltä ajaa keräilykierroksensa ympäri autiota maaseutua.

Kaipa tästä on tehtävä se johtopäätös, että kun kaikki kynnelle kykenevät ovat poistuneet mailta ja mannuilta, niin sen jälkeen sinne siirretään, Maon malliin, nuorisoa kylvämään kesannolla oleville pelloille salaperunaa, vanhaan kylvöperinteeseen tukeutuen, jossa joka toiseen kuoppaan tökkäistään pottu ja joka toiseen silakka. Nyky-meiningillä se tulkittaneen siten, että joka toiseen kuoppaan pottu ja joka toiseen isompaan kuoppaan vanhus. Siinä sitä sitten saadaan orgaanista lannoitetta kaikille Suomen pelloille. Salaperuna on hyvä viljelykasvi, nostetaan EU-tukiaiset ja tehdään Kreikat. Sillä se suttaantuu.

Siispä, väki vanhenee, köyhtyy ja yksinäistyy, eikä tämä tieto todellakaan tule yllätyksenä. Laaja- ja mokkulakaistaa vain kaikille, ja siinäpä hyvä syy ryövätä vanhusten viimeisetkin eläkerahat. Eivätpä perkeleet tarvitse enää hammashoitoakaan tai proteesien tekoa, kun ei ole mitään mitä laittaisi niiden väliin. Eikä silläkään ole niin väliä, vaikka jäykät ja kipeät sormet eivät hyppelehdi keveästi tietokoneen näppäimistöllä, sittenhän voidaan taas työllistää lisää porukkaa vanhusten tietotekniikkahoitajiksi.

Toinen yhtä hyvä työllistävä toimenpide on tietysti se, että siirretään köyhät kaupungeista autioituvalle maaseudulle ja tehdään siirtoköyhistä vanhusten verkkoasioiden hoitajia. Siitä vain vanhusten verkkopankkitunnukset uppo-oudolle, pakkosiirretylle ja ylennyksen saaneelle "verkkohuoltajalle", jonka tehtävänä on maksaa laskut, siis omansa, vanhuksen tililtä. Onko väärin olettaa, että tämä tulee olemaan todellisuutta jo muutaman vuoden kuluttua?

Ei muuta kuin maahanmuuttoviranomaiset puuhaamaan vierastyövoimaa maaseudulle, hyvin palkka- ja luontaiseduin. Ensin putsataan vanhus ja sitten viedään tuhkatkin pesästä. Siinäpä lähitulevaisuuden uusin ja kannattavin rikollisuuden laji, eller hur?

Nyt, kun elintenluovutuskin on muuttumassa enemmän tai vähemmän "pakolliseksi", riittäisiköhän yksi rekkalastillinen tehokäytössä olleita aivoja ja sydämiä kuskattavaksi Eduskuntatalon haperoiden käyttöön?

Asiakkaat Helvetistä

Mikähän hemmetti siinäkin on, että nykypäivän asiakkaat psyykkaavat itsensä ensin vesikauhuiseen raivoon ja tallustelevat vasta sitten, koko maailman asiakkaiden antamin valtuuksin, mihin tahansa eteensä tulevaan liikkeeseen riehumaan? Herneet nenässä sambaa tanssien ja pääkopassaan ruostuneet irtopultit kipinää iskien, tämä taivaanlahja lähialueen kauppiaille marssii liikkeeseen kuin liikkeeseen ja vetää sellaisen floor show:n, että oksat pois.

Pupillit hullun lailla silmäkuopissa pyörien tämä Luojan luoma varttikaheli syöksyy kirkumaan kaupan kassalle koko elämänsä helvetillisyyden. Jos käy niin hullusti, ettei kauppaa löydy mailta eikä halmeilta, kuka tahansa asiakaspalveluhenkilö kelpaa, on vain kelvattava. Ja kaikki tämä vain siksi, että tämä katajainen ja pihkasta sitkeä kansa on kasvanut "asiakas on aina oikeassa"-mantran voimalla.

Joku asiakaspalveluhenkilö on löydettävä, aivan sama minkä alan ja missä, raivoisan tornaadon lailla pyörivän irtopulttipään on pakko päästä ulostamaan ja oksentamaan elämänsä vääryydet jonkun niskaan. Ja asiakashan on aina oikeassa, kohtuuttomassa ja väärin suunnatussa vihassaankin. Hupsista huijaa...

Trooppisina helleviikkoina oli jokaisella mahdollisuus päästä todistamaan näitä vesikauhuisia kohtauksia kaupan kuin kaupan kassoilla. Siinä lentelivät erinäisenkin kerran vessapaperit ja riisipaketit pitkin marketin tiskejä taistelulajeja taitamattoman kassahenkilön edessä. Jonossa seuraavat olivat myös vahingoittumisvaarassa, mutta eihän raivoroosna-kansalaisemme siitä kantanut huolta.

Oli vaikea arvata oliko raivon aiheena sillä kertaa toimimaton maksukorttilaite, vierasta kieltä mongertava kaupan kassa vai vain muuten elämäänsä tai rahanmenoon kyllästynyt, alempaan sosiaaliluokkaan kuuluva kansalainen. Fiinit daamit taas eivät raivoa, ehei, he osaavat vittuilun hienostuneemman tyylilajin. Mitä nuorempi kassahenkilö, sitä alentuvampi käytös ja kielenkäyttö. Jos kassalla taas oli keski-iän ylittänyt rautahermoinen, melkeinpä kaikki asiakasvariaatiot kokenut ammattilainen, fiinit fröökynät antoivat ymmärtää, että tässä ollaan parempaakin väkeä kuin joku puotipuksuksi jäänyt melkein eläkeläinen.

Lisääntynyt on sekin mielenkiintoinen tapa, että perheen vanhemmat, niin kantaväestöön kuuluvat kuin tummempaakin tummemmat mamut, tuovat pesueensa piknikille isoihin marketteihin. Siinä sitä sitten hyllyjen välissä rouskutellaan ja napostellaan lihapasteijoita, puraistaan somasti hedelmiä ja pennuille työnnetään jätskit tassuun. Kun mukana on lusikat ja muut tarpeelliset ruokailuvälineet, sapuskointi käy todella kätevästi.

Hunnilauman käynnistä kertovat todisteet potkitaan hyllyjen alle ja kylläinen perhe käy noutamassa pari kurkkua kassalla maksettavaksi. Koivistaan vähemmät ketterät vanhukset ja sairaat eivät kykene moisia piknikkejä harrastamaan. He ovat amnesiaa kärsivien ateriapalvelun toimittajien armoilla. Sapuskaa tulee kun muistetaan ja jos ei muisteta, onpahan yksi vanhus vähemmän kuluttamassa yhteiskunnan palveluita.

Jaa'ah, kun yhdistetään Palvelut Helvetistä ja tämä kirjoitus, niin päästään hyvään käsitykseen siitä, miksi molemmat osapuolet marssivat sotakirveet tanassa median luo parkumaan ja luuhaamaan kuluttaja-asiamiesten odotushuoneissa.

Tarttis varmaan tehrä jotain...!?!

Palvelut Helvetistä

Missä mättää ja missä vaiheessa kauppalopot ja laukkuryssät muuttivat taktiikkaansa asiakaspalvelusta? Meno ja meininki tuntuu nykyisin olevan se, että kunhan saadaan kiinni joku nenästä vedettävä, niin myydään sille kaikki se romu, joka on sillä hetkellä varastoissa homehtumassa. Pitäähän uuden alta saada vanhat paskat pois tilaa viemästä. Massiivinen ympäripuhuminen loppuu vasta siinä vaiheessa, kun kuoliaaksi säikähtänyt asiakas on toipunut sen verran, että kykenee inahtamaan tuskaisen EI:n. Joskus pimeällä keskiajalla vielä arvostettiin hyviä ja kestäviä asiakassuhteita ja paikallinen vallesmanni kiikutti paskaa myyvät simasuiset shemeikat putkaan häpeämään. Ei nyt, ehei. Asiakkaan ainoa toivo on kilauttaa paikalliselle kuluttaja-asiamiehelle, jonka putiikki on sekin repeämäisillään tolkuttomasta apua pyytävien laumasta.

Ennen pystyi luottamaan myyjän sanaan ja siihen, että myytävä tavara oli priimaa. Jos tavarassa oli jotain pielessä, kauppias piti huolen siitä, että asiakkaan tyytyväisyys oli taattu ja teki kaikkensa virheen korjaamiseksi. Entäs nyt, hyvä etteivät myyjät lennä tiskin takaa, valmiiksi pelosta tutisevan, asiakkaan kimppuun ravistelemaan vähän kraiveleista mokomaakin vikisijää. Kyllähän nykyajan asiakkaan pitää se tietää, ettei mikään kestä tai toimi kuin hetken, jos koskaan edes toimiikaan. Turha tulla mussuttamaan liikkeeseen ja vaatia rahoille vastinetta. Mitäs idiootti osti valmiiksi paskaa tavaraa, luulisi nyt jo yleissivistykseenkin kuuluvan sen tiedon, ettei edes rahalla saa hyvää tavaraa saati palvelua. Kertakäyttöyhteiskunnan kirous on se, että kaikki on yhtä instant-kokemusta. Uusi tavara kestä vain päivän, palvelua saa jos uhkailee tai takana on kaapinkokoisia henkivartijoita, ihmissuhteet ovat mitä ovat, yhtä instant- ja julki-elämää niin ihmissuhteissa kuin tavarataivaissa.

Ihmisten velvollisuus on pitää talouden pyörät pyörimässä ja kuluttaa niin maan perkeleesti, jotta pohatat voisivat jatkaa lihomistaan tavallisen taatelintallaajan verellä. Jos uusi ostoromu hajoaa jo matkalla kotiin, on asiakkaan velvollisuus sotia "oikeuksiensa" puolesta. Ei sillä niin väliä, jos ulkoistetuissa palveluissa tapahtuu unohduksia ja asiakkaan tavara viipyy huollossa kaksikin kuukautta. Tilannetta ei pelasta edes asiakkaan aktiivisuus, ehei, aina puuttuu joku saamarin lomake, josta tietystikään ei muisteta ilmoittaa asiakkaalle.

Jotain pitää tapahtua ja pian, ei tätä sekopäistä kaupankäyntiä kestä enää kukaan. Helvettiin takuulappuset, joissa tuntuu olevan takuuta moneen lähtöön ja joka perkeleen ruuville ja mutterille. Mistä saadaan takuu asiakkaalle? Takuun, jossa asiakkaan jymäyttäminen, henkinen pahoinpitely ja solvaaminen aiheuttaa automaattisesti myyvän osapuolen putiikin kiinni sulkemisen useammaksi kuukaudeksi. Tavarataivaan kiinnipitoaika olkoon suoraan verrannollinen asiakkaalle koituneeseen vahinkoon ja henkiseen kärsimykseen, mitä se nyt sitten lieneekään.

Haluan takaisin ajan, jolloin tavarat kestivät isältä pojalle, kaupassa sai asiakaspalvelua ja huijarit joutuivat linnaan. Onko tuo nyt niin paljon vaadittu?

Leipää ja sirkushuveja kansalle...

Mielenkiinnolla odottelen, minkä yhteisen värisävyn puolueet valitsevat ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Edellisissä vaaleissa muotivärinä oli heleä vihreä niin, että puolueita oli todella vaikea erottaa toisistaan. Varsinkin, kun jokainen puhui samaa paatosta samoista asioista, naamat vain vaihtuivat. Torikahvit olivat samaa saamarin Juhla-Mokkaa, soppatykeissä kiehui sama hernerokka ja samoja ilmapalloja eri tekstillä sai jokaisella kojulla. Oli kyllä sellainen manööveri, että se muistutti enemmän harhautusta kuin tosissaan otettavaa vaalityötä. Ja odotettavissa on vielä puolueiden kaistapäisempääkin kaistapäiset tv-spotit, joissa ei ole päätä eikä häntää. Niistä viimeistään huomaa, miten kaukana tavallisesta pulliaisesta puolueet oikeasti ovat. Ensimmäisenä tietysti mieleen tulee sossujen itse-hyllytetty tv-spotti, jossa tavallista taatelintallaajaa pistettiin vahingossa överisti halvalla.



Elitistinen suurpääomapuolue se on sitten viimeaikoina kunnostautunut hiekkalaatikkotasoisilla, uhmaikäisillä edustajillaan. Isottelu ja pullistelu on sitä luokkaa, että tekisi mieli rahdata osa porukasta arvauskeskuksen arvaustohtorin lääkittäväksi. Jotain pilleriä vailla osa porukasta on, ihan varmasti. Kun puolue kerrankin pääsi nokittamaan sossu-puoluetta, lensi kusi niin pahasti käyttämättömiin päihin, että onnettomat tunarit kuvittelivat yksin navigoivansa valtiolaivaa.


Ei siinä maalaisserkkupuolue kykene pitämään aisapariaan kurissa, kun rahaa edustavien puolueella on vaikuttavimmat ministeripallit, lienevätkö ainoat pallit, jotka puolueesta on löydettävissä. Partiopoikien teini-juntta vaikuttaa suorastaan uskonnollisen hurmosliikkeen ympäripyöräyttämältä laumalta, joka tyhmyyksissään lisää kaasua hölmöilyissään sen sijaan, että jarruttaisivat mutkissa ja antaisivat taitavamman kuskin astua rattiin. Pelastajaa puolue tarvitsee, mutta onko se "kaikkien yli 5000 e/kk ansaitsevien työläisten presidentti" Sale vai kenties joku toinen, yhtä lupsakkasanainen uusi tai vanha kyky, jota on piiloteltu puolueen kassakaapissa kaikki nämä vuodet ja nyt nostetaan naftaliinista puolueen keulakuvaksi.


Rahapuolueella voi olla jonkinlaisia mahdollisuuksia, mikäli kauhukakarat pistetään ruotuun ja arestiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Tämän puolueen yksi suuri etu on se, että puolueen jäsenyys tuntuu periytyvän sukupolvelta toiselle ja siksi muutama uhmaikäinen poliitikonplanttu tuskin saa niin pahaa jälkeä aikaan, että puolueesta alkaisi joukkopako. Mihin hemmettiin ne oikein pakenisivat?


Maalaisserkkupuolueella on mielenkiintoinen kanossan matka tiedossa, mikäli mieli saada puoluekantaansa häpeilevät äänestäjät uudelleen taakseen. Tosin myönnettäköön, että vaikka puolue edellisissä vaaleissa väittikin kiven kovaan olevansa kaupunkilainen puolue, kasvaa puolueen edustajien varpaiden välissä nippu tuhteja perunanvarsia.


Maalaisserkun vierailu kaupungissa päättyi odotetusti, mutta maalla on kaikki toisin. Siellä ymmärretään kaupungin vilinään ja houkutuksiin langennutta poliitikkoa, anteeksianto tulee äänien muodossa ja sama meno ja melske voi jatkua paremmalla onnella tutulla areenalla.


Mutta täytyy myöntää, etten ole aikoihin saanut niin hykerryttäviä naurukohtauksia kuin silloin kun tämä "hajuton, mauton ja näkymätön" hongankolistaja pistikin puolueensa soppaan häkellyttävän määrän Tabaskoa. Jo alkoi tapahtumaketju, jolle nauraa puoli valtakuntaa ja suuri osa Eurooppaa, vieläkin. Sen sijaan, että "hajuton ja mauton" koppailisi tietotekniikkataidoillaan, siis hän osaa käyttää seuranhakuoperaattoreita, tämä viaton maalaispoika kertoo tavanneensa kohumorsiammeksi osoittautuneen naisensa Ikeassa. Siis Ikeassa, paikassa jossa keskiluokkainen design lemuaa kehä 3:lle asti. Herran loput tempaukset sitten ovatkin jo historiaa, ja loppupyykkejä pestään varmasti vielä useampia vuosia, riippuen siitä mistä kaikesta syyttäjä saa aihetta syyttää. Hongankolistajan hölmöilyt aloittivat lumipalloefektin, jonka seurauksena puolue lemahtelee epäilyttävästi sikalalta.


Kyllä tämä puolue pärjää, sillä äänestäjien jalat on työnnetty tiukasti suomalaiseen saveen ja multaan. Kyllä he ymmärtävät pienet lipsumiset ja hörähdyttävät seikkailut naisten ihmeellisessä maailmassa. Niinhän tuo käyttäytyy kuin tavallinen suomalainen mies, joka ei totisesti saa sanaa suustaan oikeassa paikassa, vaan katoaa tapahtumapaikalta jälkiä jättämättä. Kyllä puolue yhden kohu-miehen kestää, rojahtihan siinä samassa paljon muutakin syntiä esiin, joten on vain hyvä, että pomo pitää yllä julkisuuskuvaansa 7 päivää -lehdessä, niin kansa ei välttämättä huomaa kun isommat asiat lakaistaan tunkioon.


Sirpakka hongankolistajan seuraaja ehtii lyhyen virkakautensa aikana tehdä äärettömän vähän pahaa ja kiltin tytön profiilillaan puleeraa unohduksen vahaa puolueen kolareissa kärsineen keikkabussin konepellille.


Sossuilla taas on prinsessa pirteä, joka pyörii ja häärää keräämässä puolueelle pisteitä tulevia eduskuntavaaleja varten. Irtopisteiden keräily vastaa sienestäjän poukkoilevaa pongailua metsässä.


Mikäs siinä, kovasti vain tuntuvat puolueen eturintamassa tanakasti seisovat kansanedustajat sekä puoluetta kannattavat uskolliset kansan syvät rivit räksyttelevän juuri niistä päätöksistä, joita olivat itse päättämässä ja siirtämässä seuraavan hallituksen päänsäryksi.


Ok, opposition tehtävä on räksyttää ja pitää helvetillistä mekkalaa, sillä mikäli näin ei olisi, valtapuolueet tekisivät vieläkin kammottavampia päätöksiä ilman järjen hiventäkään. Jos nyt kuitenkin käy niin, että seuraavissa vaaleissa sossut saavat tarvitsemansa irtopisteet, rahapuolueen juippien huonon ja käsittämättömän käytöksen takia, alkaa toisenlainen räksytys. Prinsessalla on oma jaarli Essexinsä, joka edustaa mitä ilmeisemmin järjen ääntä, periaatteena ja taktiikkana kun taitaa olla se, että antaa tyllerön päästellä suustaan provosoivia lausahduksia, jotka takana varjon lailla päivystävä jaarli sitten muokkaa järjellisiksi ja täysin kansaan meneviksi lausunnoiksi.


Eikä voi väittää, etteikö sdp tällä hetkellä vaikuttaisi täysikasvuisemmalta puolueelta kokoomuksen pöllöilyjen valossa. Kansaan uppoaa mitä ilmeisemmin tavallisen normikasvatuksen saanut kansanedustaja paremmin kuin tämän hetken elitistinen kauhukakarapuolue, joka roiskii sanallisella suolapyssyllään kaikkea mikä liikkuu, osuen todennäköisemmin vain lähietäisyydellä pönöttäviin maan talouden pelastajiin. Kannattaa purra ruokkivaa kättä...


Kristilliset sitten taas ovat pudonneet agendansa kanssa johonkin 1800-luvun taitteen perhekäsitykseen. Pidetään perheiden puolta aikana, jolloin yksinäistalouksien määrä ylittää jossain vaiheessa lähitulevaisuutta perinteisen perhekäsityksen mukaisen talouden.


Ilmeisen vaikeaa on pitää syntisten puolta, kas kun ne eivät oikein toteuta puolueen tulkintaa perhearvoista, päinvastoin. Eiväthän ne saakelin vääräuskoiset mene naimisiin, siitä aviolapsia ja käy säännöllisesti kirkossa. Ehei, ne penteleen pakanat väsäävät kiimoissaan äpärälapsia kaupunkien ja kuntien vuokra-asunnot täyteen, harrastavat haureutta kuin Ohola ja Oholiba aikoinaan, ryypiskelevät ja rällästelevät päivät pääksytysten.

Ei kovinkaan edustavaa porukkaa puolueen kannattajiksi. Puhtaat pulmuset ovat vähissä, joten eiköhän kristillisiä kohtaa luonnollinen kuolema ja poistuma poliittisesta kentästä, elleivät sitten muuta itseään haureuden puolueeksi, jolloin nostetta voisi löytyä lisää. Ekskursio Reeperbahnille voisi olla poikaa...


Entäs sitten nämä hemmetin viherpipertäjät ja kuusenneulasteen lipittäjät? Nehän varsinaisia takinkääntäjiä ovat. Siinä se silmäpusseilla varustettu, töksähtelevä ja työttömän arjesta täysin tietämätön työministerinrääpäle kehtaa kehua hallitusta hyvän budjettiehdotuksen tekemisestä. Onkos ministeriltä jäänyt lukematta tai ainakin käsittämättä mitä tapahtui hänen ministeriönsä budjettiehdotukselle. Kansa kärvistelee työttömyyden ikeessä ja tylleröinen toteaa posket hehkuen, että kyllä oli hyvä budjettiehdotus, anti mennä vaan eteenpäin sellaisenaan. Mitä nyt vaivaiset 60 miljoonaa euroa tipahti alemmaksi kuin oli tarpeen. Työttömiähän ei ensi vuonna tule lisää kun talousnäkymät näyttämät valoisimmilta, niinkö?


Eikös tyllerö tiedä mitä kunnissa puuhataan tällä hetkellä? Määräaikaisten, kuntien palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteita ei enää jatketa kun ne päättyvät, monet juuri vuoden lopussa. Ja keitä on suunnitteilla korvaaviksi työntekijöiksi? Helvetti, palkkatukityöntekijöitä ammattilaisten tilalle. Tästähän sitä säästöä syntyy oikein tuhdisti, kukaan ei uskalla edes arvailla mitä tapahtuu kunnissa kun palkkatukijaksolle pakotetut, alalle täysin ammattitaidottomat työnnetään toteuttamaan kunnan velvoitteita. Ydinvoima ja uusiutuvan energian kysymys on sekin iso likajärvi vihreiden manttelissa.


Viherpipertäjillä taitaa olla edessä työttömän arkeen astuminen, tuskin puolueen kannatus on päässyt edellä luetellun kaltaisilla tonttuiluilla kasvamaan. Ei muuta kuin seuraavassa puoluekokouksessa TE-toimiston asiantuntija neuvomaan, miten toimia työttömyyden yllättäessä. On hyvä varustautua ajoissa miettimään, mitä pitää henkilökohtaisessa työnhakusuunnitelmassaan mainita, ettei pullahda ihan allikkoon. Työttömyys ja työttömän statuksella eläminen jos mikä edellyttää asiantuntijatason osaamista ja sitä pipertäjillä tuskin löytyy, ainakaan tällä hetkellä. Ennakoi tuleva tilanne...


Persuilla on sikäli mielenkiintoinen tilanne, että se on tällä hetkellä ainoa puolue, joka toimii kansan vitutuksen mittarina. Mitä enemmän persut saavat uusia jäseniä, sitä enemmän muiden puolueiden pitää viettää aikaa peilin edessä ja tutkia heijastuvaa kuvaa tarkasti. Kansan epäluottamus ja vitutus on noussut potenssiin kymmenen, eikä se ole laskusuunnassa vaalien lähestyessä hitaasti mutta varmasti.


Persujen puheenjohtaja lienee tällä hetkellä ainoa, joka näyttää vähääkään omalta itseltään, siis tavalliselta pulliaiselta. Ihmisten on helpompi samaistua kaltaisiinsa. Muiden puolueiden edustajat on tuunattu, stailattu ja maalattu mahdollisimman vähän tavallista pulliaista muistuttaviksi. Siinä erilaisten salonkien, klinikoiden ja herra ties minkä muiden ovet ovat pyörineen yhtä hurjaan tahtiin kuin Alkon ovet vappuaattona. Ja tekihän persujen pomo senkin mielenkiintoisen liikkeen, että otti ja meni suoraan suden luodaan, tietäen sen viisauden, ettei kannata tyytyä räksyttämään ulkopuolella kaikesta. Suurin vaikutusmahdollisuus on suden luolassa eli EU:ssa, ei luolan ulkopuolella.


Persujen ongelma nyt vain on ollut pitkän aikaa se, että se on saanut ehdokkaikseen kaiken valtakunnan jämäporukkaa, joka ei todellakaan ole lisännyt puolueen mainetta hyvässä, ennemminkin pahassa. Mieleen tuleekin ensimmäiseksi se, että puolue muistuttaa enemmän omituisten otusten kerhoa kuin vakavasti otettavaa, luotettavaa puoluetta. Kunhan ehdokasasiat ovat kuosissa, voi puolueella olla melkoiset mahdollisuudet päästä mottaamaan omaan mahtavuuteensa poksahtelevia valtapuolueita, nyrkki se on pienikin nyrkki. Viherpipertäjiltä irtoaa varmasti melkoinen määrä uutta puoluetta etsiviä, ekopuolueeseen pettyneitä äänestäjiä, joilla on halu vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin. Kansa kaipaa Vennamoa, persut ovat mitä ilmeisemmin lähinnä tätä toivetta...


Ruottalaisista ei ole paljoa sanottavaa. Se toteuttaa omaa kiintiöpuolueasemaansa kuin vanha tankkeri, joka olisi jo aikoja sitten pitänyt romuttaa ja myydä osiksi, mutta kun kenelläkään ei ole varaa maksaa romutusta, jatkaa tankkeri kulkuaan pitkin Suomen politiikan valtamerta, ruostuen vuosi vuodelta enemmän. Uppoaminen kymmenen vuoden kuluessa on mahdollinen, mikäli puolueen navigointi ja agenda jatkuu entiseen malliin.

Puhutaan paljon sisilialaisesta ja venäläisestä mafiasta, aasialaisista triadeista, prätkäkerhoista sekä rikollisjärjestöistä, mihinkähän näistä puolueita voisi verrata? Mafia lienee lähinnä, sillä omertàn laki tuntuu toteutuvan likipitäen täydellisenä puolueiden ja poliitikkojen keskuudessa. Sitten vielä ihmetellään silmät ymmyrskäisinä sitä, etteivät ihmiset ole kiinnostuneempia ja aktiivisempia osallistumaan puolueiden toimintaan. Miksiköhän? Nuorille opetetaan kotona ja koulussa, että rehellisyys maan perii, näinkö todella on? Esille tulleet kähminnät kyllä kertovat omaa karua tarinaansa, enemmän mietityttääkin se, mitä on vielä muhimassa pinnan alla. Ei nuorten mieleen välttämättä ihan ensimmäisenä tule liittyminen johonkin rikollisjärjestöön.

Raharahvas ja kuliköyhälistö

Muistaakseni jossain vaiheessa kansamme historiassa lanseerattiin eri medioissa käsite yhteiskunnan jakautumisesta A- ja B-luokan kansalaisiin. Tämä lienee tapahtunut joskus historian alkuhämärissä, sillä nykyisin moiseen jakomielitautiseen jakoon ei törmää enää missään. Johtuisiko se siitä, että luokkia on tullut roimasti lisää?

Moisen tiedon julkituominen saattaisi saada porukan tajuamaan sen, että nyky-yhteiskunta on sairastunut todella vaaralliseen krooniseen pöhötystautiin. Niinhän tuo pöhötys on kuin lähipäivinä uutisoitu supersairaalabakteeri. No, yhteistä niille on ainakin se, että molemmat tappavat ilmeisen valikoivasti. 

Huolestuttavaksi tilanne muuttuu, kun ja jos pöhötystauti unohtaa luokkatietoisuuden ja kiipeääkin superihmisten A-luokkaan. Mitä niistä Ö-luokan torveloista, joutavatkin harvennettavaksi, mutta että ihan A-luokkaan. Hyi hitto, pitää varmasti valjastaa pöhötystautitaisteluun valtakunnan parhaimmat aivot ja avata pankkiholvit rahoituksen järjestämiseksi. Köyhiä nyt aina tulee lisää, mutta kultapossukerholaisia vähemmän. Niille pitää varmasti perustaa joku suojeluohjelma tai jotain, johon WWF antaisi tukensa ja U2 voisi tulla heittämään tukikonserttikeikan valikoiduille kultapossukerholaisille, jotka sitten pääsisivät virnistelemään isoilla hampaillaan köyhälistön juorulehtiin, jotka lukemisen jälkeen uusiokäytetään kovemman luokan pyrstönpyyhkimispaperina.

Ja mitä nämä uudet, EU:ssa salaa päätetyt, sosiaaliluokat ovatkaan? Sehän selviää hemmetin nopeasti vain lukaisemalla valtakunnan päälehteä. Ei siinä tarvita kummoistakaan medialukutaitoa, kun selailee lehteä, sillä kuvien taustoja tutkailemalla pystyy nopeasti hahmottamaan minkä sortin kansalaisesta on kyse. Niin, ja ne hampaat. Ei alemmalla keskiluokalla, saati kuliköyhälistöllä, ole varaa istua hammaslääkärin tuolissa, ei niillä hinnoilla. Kyllä se on A- tai B-luokan porukka, joka hyppii plastiikkakirurgien muotoiltavana, hammaslääkäreissä porsliinikuoria hakemassa ja herra ties missä varaosavarustamossa itseään parantelemassa.

Siispä tämän hetken luokkajako maassamme on seuraavanlainen:

A-luokka, ns. Nalle-kansalaiset = rahalla melskaajat, joiden mottona on ”Visalla saa ja Ferrarilla pääsee” joko omaan tai kaverin kartanoon asustelemaan muiden kultapossukerholaisten seuraan. Tämä porukka pyörittää virtuaalirahaa siihen malliin, että kiinalaisilla pingismestareillakin on tekemistä perässä pysyäkseen.

B-luokka, ns. raharahvas ja pikku-tyrkyt = syövät optioita Nalle-kansalaisten pöydiltä, pahimmassa tapauksessa joutuvat liisaamaan ns. kullinjatkeensa. Tärkeintä on pysyä porukassa, jos vaikka vahingossa jossain vaiheessa uraa pääsisi livahtamaan suhteilla ja lainatulla/huijatulla rahalla Nalle-aatelistoon. Naimakauppa on edelleen varteen otettava vaihtoehto, varsinkin kun nykyisin on aivan sama ketä nai, mummoa, vaimoa, veljeä tai sisarta. Kaikki käy.

C-luokka, ns. alempi keskiluokka ja hölmöläiset = säästävät hiki otsassa ja Kauppalehti kainalossa, jos vaikka jostain saisi sisäpiirin vihjeen sijoituksien kaksinkertaistamiseksi. Tämä luokka on tyrkyllä B-luokkaan ja käyttää kaikki konstit korruptoidakseen ja kestitäkseen itsensä luokkaa ylemmäksi. Kielet ruskeina pyyhältävät kabineteista VIP-yökerhoihin, joku ylösheittäjä on löydettävä. Tällekin porukalle B-luokan naimakauppakeino on helpoin ja nopein vaihtoehto nousuun, jotta sen jälkeen pääsisi vuorostaan kyykyttämään entisiä luokkalaisiaan viimeisen päälle.

Näissä kolmessa luokassa kaveruus rankataan hyöty-näkökohdan perusteella. Ystävyys on vahinko ja työtapaturma.

D-luokka, ns. toimeen tulevat ja palkasta palkkaan elävät = viikkoa ennen palkkapäivää pyyhältävät tarjouksesta tarjoukseen ja peittelevät mahan kurinaa iloisen pirteällä puhetulvalla. Tämä luokka hoitaa työkseen E-luokan kansalaisia. Yleisimmin tätä porukkaa löytyy virastoista, laitoksista ja liukuhihnatehtaista. Tämä luokka lienee se, joka muistuttaa eniten ns. normaalia, työssä käyvää työmuurahaista, joka mahdollistaa ylä- ja alapuolellaan tapahtuvan kosmisen säteilyn.

E-luokka, ns. kuliköyhälistö = D-luokan toimenpiteiden kohde ja jota hallitaan ja liikutellaan mennen tullen kulloisenkin hallituksen poliittisen ilmaston mukaisesti joko alimpaan Hornan kattilaan tai sitten aina vaalien alla nostetaan kaikkien puolueiden hyväntekeväisyyden kohteeksi.

E-porukka toimii myös yhteiskunnan rottalaboratoriona ja medikalisoidaan vaikka väkisin. Kun kuliköyhä ryömii pyrstöllään paikalliseen arvauskeskukseen murtuneen räpylän takia, niin eiköhän joku ulkomaanelävä lääkärinplanttu kirjoittele, räpylää katsomatta ja kulia kuuntelematta, vanhasta tottumuksesta samaa kipuhuumetta kuin kaikille muille saman tason potilaille, joilla vaivat vaihtelevat peräpukamista kallonmurtumaan. Tulee halvemmaksi työntää kaikille samaa lääkehuttua, kerätä lääketehtaan korruptiot, ja odottaa lääkkeen vaikutusta. Kulit tulevat lääkeriippuvaisiksi ja sen jälkeen voidaankin jo kirjoitella mielenterveyslääkereseptejä, sivuvaikutustentorjuntareseptejä ja lopuksi aivotoiminnan lopettamislääkkeitä. Ongelma on hoidettu ja kulit pysyvät kuosissa, kurissa ja nuhteessa ja ennen kaikkea, ovat helposti hallittavissa.

F-luokka, ns. monttuun pudonneet = poispotkitut, mielenvikaiset, työttömät ja yksinäiset. Niin, ja juopot, huorat, narkkarit ja rikolliset. Tähän luokkaan kuuluvat kaikki edellisiin luokkiin kuulumattomat, siis enemmän tai vähemmän vialliset, jotka ovat kehittäneet omat tapansa selviytyä, omassa ”köyhävaltakunnassaan”, joka toimii virallisen yhteiskunnan ulkopuolella. Aina kun virallinen taho tai poliitikot puhuvat toimenpiteistä, tarkoitetaan tätä luokkaa.

G-luokka, ns. positiivisen erityiskohtelun luokka = maahan tulleet, lisääntymiskykyiset ja suomalaista yhteiskuntaa paremmin tuntevat joukot, jotka suomalaisen yhteiskuntapelin taidoillaan hakkaavat mennen tullen maan alkuperäisen kansan. Tämä porukka syö F-luokan käteen kuuluvaa leipää ja jos tyhmien päätösten linjaus jatkuu, tästä luokasta tulee parinkymmenen vuoden kuluessa Suomen valtaeliitti ja -väestö. Tästähän ei kuitenkaan saa puhua, pitää vain hymistellä samaa ”tervetuloa Euroopan avoimimpaan ja höynäytettävimpään maahan”-virttä, jota poliitikonrääpäleet julkisuudessa veisaavat. 

Toisaalta, tämä luokka jos mikä, pitäisikin muuttaa D-luokaksi, sillä tämä porukka saa eniten tekemällä vähiten. Tyhmä paljon tekee, viisas pärjää vähemmällä. Ja jos vielä osaa vaatia sopivasti, olla sopivasti ymmärtämättä ja vilauttaa sopivissa yhteyksissä sanan "rasisti", kaikkea saa ja ainakin sopivasti. Ehdottomasti, tämä pitää nimetä D-luokaksi.

Ö-luokka, ns. kaikkien luokkien keräilyluokka = tänne lennätetään eri luokissa epäonnistuneet, luokkakiipeilijät, jotka ovat jääneet kiinni ja loput torvelot, siis hölmöistäkin hölmöimmät. Tässä porukassa on vain alkuperäiskansan jäseniä, siis niitä joille hakattiin koulussa päähän Aleksis Kiven 7 seinähullua veljestä.

Mitä tästä opimme? Emme niin yhtikäs mitään!

Porsliinialapäärotu ja sukupuolineutraali avioliittolaki

Nyt kun laki-ihmisetkin ovat innostuneet vääntelemään sanoja ja tuottaneet niinkin uskomattoman sanahirviön kuin sukupuolineutraali avioliittolaki, niin pistetään sitten palamaan oikein kunnolla. Eihän tässä ole mitään hävittävää, kyseessä on ihmiskunnan viimeinen avunrääkäisy ennen lopullista nykyihmisen tuhoa. Siis sukupuolineutraali... Annas katsoin.


Kopsahtipa korvaan pahasti tuo lain nimessä kummitteleva neutraali-sana. Käykö tässä nyt lopultakin niin, että ensin säädetään laki ja sitten patistetaan tiedemiehet ja kaiken maailman geeni- ja klooni-kemistit nopeuttamaan ihmisen evoluutio uusiin sfääreihin.

Kun ihminen muuttuu sukupuolisesti neutraaliksi, ymmärtää tavallinen pöpelikkö-intiaanikin sen, että suuren muuttumisen H-hetki merkitsee vain yhtä ja ainoata tapahtumaa. Koko kansa joutuu laboratorioleireihin, joissa yhdestä ovesta marssii sisään hämmentynyt ja pelokas rivi miehiä ja naisia sekä poikia ja tyttöjä, toisesta ovesta taas ulos marssii joukko porsliinialapäitä, joiden ennen niin normaalit eritteidenpoistoelimet on uudelleensijoitettu korviin. Toisesta korvasta valuu nestemäinen erite ja toisesta korvasta sitten se tuhdimpi tuotos vierii pieninä palleroina korvan takaa kiinni sidottuihin design-pottiin. Tyhjennys käy käden käänteessä ja puhtaanapito sekä hygieniataso on aivan toista luokkaa kuin vanhanmallisella ihmisellä. Ilmeisesti tulevien sukupolvien synnytyskin tullaan jatkossa hoitamaan jollakin todella käänteentekevällä ja innovatiivisella tavalla... Miten olisi vaikkapa kainalokuopasta?


Tällä ratkaistaan kertaheitolla mediaa ja papistoa kohahduttanut vaatimus homo- ja lesboparien avioliittoon vihkimisestä. Entäs ne kauhuparit, joille kelpaavat kaikki, sekä miehet että naiset?


Kun uusi ihminen on 100 %:sti mukautettu uusien vaatimusten mukaiseksi, porsliinialapäärodun uljaaksi edustajaksi, poistuu ongelmia herättänyt kysymys homo- ja lesboparien vihkimisestä. Kas kun ongelma on poistettu siististi ja hygienisesti, papistoa kaikinpuolin tyydyttävästi. Mistä hemmetistä ne seuraavaksi keksivät rähistä? Ei luulisi, että vähään aikaan riittää aikaa rähinöintiin, kun koko Pyhä Kirja ja kaikki aiheeseen liittyvä materiaali on tuunattava uuteen uskoon, samoin kaikkien maailman kielten sanastot, taulut on maalattava ja kirjat kirjoitettava uudelleen. Eihän naisen väsäämistä miehen kylkiluusta voi mainita uudelleen muokatulle porukalle. Johan niiden viemäripäät menisivät ihan sekasin. Ja kun uuden porsliinialapäärodun kaikilla edustajilla olisi mahdollisuus kainalosta synnyttämiseen, amebamaisella jakautumistekniikalla, ratkeaisivat kaikki eri sukupuolten väliseen kanssakäymiseen liittyvät kapinat kerta laakista.


Herää vain kysymys siitä, että mihinkäs niitä papinretaleita enää tarvitaan kun naispappeuttakin vastustavat papit menettivät syyn kapinoida?


Ei muuta kuin väsäämään, työllistämistöinä tietysti, laboratorioleirien saaristoja sekä suunnittelemaan mahdollisia kuljetusjärjestelyjä niihin.


Kenen älynväläytys tämäkin sanahirviö oli ja ei kai sen suunnittelua, taas kerran, kustannettu verorahoista? Totta maar Mooses, näinhän se tehtiin...

Sirkus Eduskunta esittää

Voihan ketku, mitähän näiden poliitikonrääpäleiden kanssa oikein pitäisi tehdä? Nehän nyt vallan vallattomiksi ovat heittäyhtyneet. Aivan kuin kesän kauan odotettujen sateiden myötä valuisivat poliitikkojen vähäinenkin jäljellä lilluva aivomassa sadeveden mukana viemäriin. Ruokitaanko poliitikkoja jollain erityisesti heitä varten väsätyllä hölmöhutulla? Siltä pahasti vaikuttaa viimeaikaisten hulvattomien tempausten valossa.


Ensin yksi kajahtanut rahapuolueen märkäkorva päästää jotain käsittämätöntä potaskaa suustaan rakkaan itä-naapurimme suurvalta-asemasta ja kun idässä ihmetellään ja suomalainen media älähtää niin eikös tämä tuleva Suomen pelastaja nyrpistä nenäänsä ja toteaa peräti loukkaantuneena, että Suomessa nyt hypitään seinille vanhasta muistista. Pitäisikö pistää heppu kuuntelemaan veteraanien juttuja ja pakottaa vierailemaan Kaunialan sotaveteraanisairaalassa, jossa kansan miesten suusta kuuluisi totuus ja syyt miksi viimeisimmässä sodassa tapeltiin niin maan perkeleesti Venäjän karjuvaa karhua vastaan.

Oli siinä Suomen pieni ja sinnikäs leijona hätää kärsimässä ja todella vaarassa tulla syödyksi. Silloin mietittiin tarkkaan kannattaako lähteä turhasta sohimaan muurahaispesää saati tökkiä nukkuvaa karhua. Eikä yksikään veteraaneista hinkunut rypemään pusikoissa, haavoittumaan tai menettämään tulevaisuuttaan. Silloin opittiin se, ettei diplomaattisuus ole pelkoa vaan viisautta. Ja nyt sitten tämä hyväosainen besserwisser oman egonsa nostattamiseksi päästää suustaan todellisia rupisammakoita. Rakkikoira räksyttää karhulle, voi hyvä tavaton sentään. Ettei mokoma juipinrääpäle osaa edes hävetä!


No, mitä teki suuri ja mahtava Venäjä? Pisti tuulikoneet käyntiin ja lennätti kaikki isot ja vaeltavat idänkulkusirkkalaumansa Suomea valloittamaan. Se mikä jäi kesken viime sodassa, sen viimeistelevät kaiken edestään syövät sirkkalaumat. Suuri kiitos kajahtaneelle märkäkorvalle, lisää tällaista ja Suomi on kohta kuin Sahara, jossa asuu kuiva ja nälkäinen, poliitikkoihin täysin vittuuntunut vähäinen kansa.


No entäs sitten tämä maasta ja pöpeliköstä vastaava ministeri, joka haluaa voimalinjojen tekevän mutkan kotitilansa kohdalla ja siirtää linjan luomuviljelijöiden maille. Selväähän se, kuka nyt niin torvelo olisi, että vapaaehtoisesti haluaisi mailleen rumia rautahökötyksiä, jotka tuskin ovat kovin terveellisiä ympäristölle. Ministerillä on oma lehmä niin syvällä ojassa, että nostoon tarvittaisiin Pekka Niska nostureineen avuksi, vaan niitä ilmeisesti tullaan käyttämään voimalinjojen pystyttämiseen ja ministerin oma lehmä saa rauhassa upota nutipäätään myöten paskaojaan. Ei poliitikko yhtä lehmää jää suremaan. Sirkus Eduskuntahan on suorastaan erikoistunut erilaisiin lehmäkauppoihin.


Ja sitten nämä hemmetin säätiöhuiputukset, lahjomiset ja salailut. Onko koko Eduskunnassa enää jäljellä yhtään poliitikkoa, joka ei olisi enemmän tai vähemmän ryvettynyt lahjoman antoon tai saamiseen? Jos ei muuta niin joku serkuntytön kaiman tuttavaperheen puolianoppi nyt ainakin on huseerannut pitkin maita ja mantuja hameen helmat korvissa lepattaen korruptoimassa kaikkia vähänkin elollisia kaksijalkaisia. Jäljet nyt vain johtavat aina suoraan sylttytehtaalle, joka on Eduskunnassa majaa pitävien sirkusmaakareiden työpaikka, ainakin tällä hetkellä, ensi vuoden vaaleihin asti.


Ja mitä teki irtotukka, Jyväskylän lahja Suomelle? Turveverolobbauksellaan pieni-isomies varmisti ikuisen työpaikan Sirkus Eduskunnassa.


Hallituksen pikabudjettiriihen ehdotukset ovat kyllä varsinaista kielletty alle 15 v. aineistoa ja kuuluvat enemmänkin kirjallisuuden kauhu-genreen. Päättämässä ja lobbaamassa istui iso lauma munattomia ja vaginattomia wannabe-Saatanoita, jotka vastuunkantajia kysyttäessä syöksyvät vesikauhuisen koiran nopeudella piiloon Sirkus Eduskunnan kahvion puuterointihuoneisiin.


Entäpä tämän järjettömän porukan päätös vähentää työllisyysrahoja 60 miljoonalla eurolla, vuoden 2010 tasoon? Tietääkseni Suomen Laissa on orjuus kielletty, vaikka onhan mahdollista, että jostain löytyykin salainen päätös, jossa orjuuden edistäminen on nostettu yhdeksi työllistämistoimenpiteiden vaikuttavimmaksi täsmäaseeksi.


Valtio ja kunnat ovat suurimpia palkkatukityöllistäjiä, työelämävalmennus- ja työharjoittelupaikkojen sekä määräaikaisten työsuhteiden ylläpitäjiä. Vuonna 2011 erilaisissa orjuustoimenpiteissä pyörivien "hyvinvointivaltion" nälkärangaistusta kärsivien kansalaisten määrä tulee nousemaan räjähdyksenomaisesti. Harmaa ja kuihtuva orja-armeija raahustaa aamun hämärässä erilaisiin toimenpidepaikkoihin tekemään, pelkällä ylläpitokorvauksella ja peruspäivärahalla, usein melko vaativaa, asiantuntijuutta tai ainakin kaikkea muuta kuin ammattitaitoa vastaamatonta työtä, joka ei millään tavalla edistä orjan mahdollisuutta työllistyä myöhemmin entistä työtä vastaaviin tehtäviin.


Lisääntymään tulee varmasti myös se henkisen pahoinpitelyn kovennettu muoto, jossa pois potkittu työntekijä ohjataan samalle työnantajalle tekemään entistä työtään peruspäivärahalla ja ylläpitokorvauksella. Kuka nyt muutamasta toimenpideorjasta välittää, pitäisivät vain kitusensa kiinni tai tulee kovennettua karenssia ja sossulakin voi räpiköinnin jatkuessa alentaa toimeentulotukea jopa 40 %. Siinä sitten orja-statuksensakin menettänyt ihmisraunio pääsee kuntoilemaan oikein olan takaa juostessan erilaisissa ruoka-, leipä- ja rättijonoissa henkiriepunsa pitimeksi.


Mistä näitä politiikan Idols-formaatin läpässeitä päiväkoti-kauhukakaroita oikein ilmestyy? Turha väittää, että äänestäjät heidät ovat sinne tietoisesti ja ehdokkaan täydellisesti tuntien valinneet. Äänestäjäparat ovat hätää kärsimässä vaaliuurnilla kun pitää valita joku tuntematon satu-täti tai -setä seuraavaksi neljäksi vuodeksi Sirkus Eduskuntaan. Mistä näistä kroonisista valehtelijoista tietää kuka vahingossa ajattelisi koko kansan etua äänestäessään ja päätöksiä tehdessään? Ja samalla huomioisi sen, että kansa muodostuu pienistä ihmisistä, jotka loppukädessä kuitenkin ovat koko Sirkus Eduskunnan työnantajia ja kulukorvausten sekä lahjusten maksajia.

Ensi vuoden vaalikiertueille valheenpaljastuskoneet käyttöön. Ja se, joka petkuttaa valheenpaljastuskonetta ja livahtaa Sirkus Eduskuntaan, se paiskattakoon heti Siperian pikajunaan. Näin siis siinä tapauksessa, että politiikonketku jää kiinni Sirkus Edúskunnassa säännöllisesti toimitettavissa erilaisissa valhe-, viina-, hormooni- ja herra ties missä seuloissa.


Alkaa politiikka Suomessa muistuttaa yhä enenevässä määrin lähiökapakan kännisten horinoinnilta sekuntia ennen valomerkkiä. Eivätkö ne yhtään häpeä?!?

Kuppatautiset sontaläjät

Mitähän oikein mahtoi tapahtua kun Itäkeskuksen kauppiaiden, sossujen ja diakonien täsmäisku pultsareiden, deekujen ja narkkareiden poistamiseksi Itäkeskuksen Tallinnanaukiolta pääsi vauhtiin? No vaikka mitä. Entisen soffaliikkeen tiloissa avattu Idän Aurinko toimii tilapäisputkana ja soppakeittiönä epätoivotuille kansalaisille, joille löytyy vertaistukea yhtä tunkiokuosissa olevista kauppiaiden kauhuista.

Ne ongelmajätepakettikansalaiset, joilla oli joko rahapäivä tai ainakin kaverilta löytyi paikallista papyruskaislaa, siirtyivät Stoan aukiolle, jonka vieressä sijaitsee sopivasti soma päiväkoti-ikäisten säilömö. Siinä sitä tulevat eläkkeiden maksajat pääsevät polvenkorkuisista asti tutustumaan nyky-yhteiskuntaan käytännössä.

Eniten maalaisjärkeä ja kyykytyksensietokykyä tuntuu löytyvän kaikkein raskaimmin maan rakoon lytätyissä kansalaisissa, joita monet pitävät yhteiskunnan ongelmajätteenä. Eikä tämä ongelmajäte koostu pelkästään Kassi-Almoista tai Keskari-Kalleista, vaan aivan tavallisista taatelintallaajista, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa ahneuden vuoristoradassa elämän Linnanmäellä, jossa vain kuluttaminen on hauskaa ja velanmaksu valitettava työtapaturma. Nyky-yhteiskunnan ongelmajätekansalaiset ovat ihmisiä, joilla ei ole enää mitään eikä siis mitään hävittävää. Ja sehän jos mikä on hemmetin pelottavaa.

Sen takia kannattaa lisätä vartijoiden määrää, jotta tavallinen ostopakko-oireinen kansalainen voisi livahtaa turvallisesti ostos-helvetin uumeniin. Täytyy sanoa, että karmaiseva pelko matelee pitkin selkäpiitä kun neljä nuorta vartijapoikaa seisoo peukalot vyössä ovien edessä kuin sotapoliisit konsanaan. Ja siitä välistä sitten pitäisi uskaltaa luiskahtaa sisään ja näyttää ostokykyiseltä optiomiljonääriltä. Apua!

Ongelmajätekansalaisilla taitavat elämänarvot ja ahneusbarometrit olla toisissa sfääreissä kuin ns. kunnon kansalaisilla (Homo Sapiens Ahneus), jotka pyrstöt pelosta täristen pelkäävät työpaikkojensa ja ostovoima-statustensa puolesta. Jos kaikki toimisivat yhtä nuhteettomasti ja robottimaisesti kuin markkinavoimia ylistäviä mantroja laukovat pumpulipäät, jäisi monta ongelmajäte-kansalaisten asioiden parissa puuhastelevaa viranomaista työttömäksi. Ja pitäähän tavallisella kansalla ja päättäjillä olla joku porukka, jota voi kohdella kuin kuppatautista sontaläjää.

Miksi hemmetissä ongelmajätekansalaiset kauhotaan piiloon Idän Aurinkoon, jossa sossulan väki tyrkyttää tassuun mallikansalaisen ohjekirjaa ja toisessa nurkassa diakonissaopiston märkäkorvaiset opiskelijat veisaavat hoosiannaa. Silläkö ongelmajätteet saadaan kierrätykseen tai ainakin työnnettyä biojätteeseen.

Siivousoperaation tuloksena on Tallinnanaukio, jossa istuskelee toinen toistaan tummempaa maahanmuuttajaa, piimänaamaista ja kotimaista tuotetta olevaa kansalaista ei joukossa näy, sillä tumma massa on vielä pelottavampi näky kuin hulluna humalasta perkelettä karjuva ongelmajätekansalainen.

Eihän tämän näin pitänyt mennä, vai pitikö?

Viiniväskyjä ja vankimunkkeja

Hallelujaa, ei voi enää muuta sanoa kun on lukaissut viikonlopun lehdet. Jos on tullut taivasteltua poliitikkojen harmaiden aivosolujen puutetta ja mietiskeltyä kansalaisten aamiaisten koostumusta, niin mitähän herran tähden Hesarin toimituspäällikkö ja päätoimittaja oikein suuhunsa tunkevat. Oli hetkittäin surrealistinen tunne, kuin olisi lukaissut teekkareiden toimittaman Äpy-julkaisun kaikki vuosikerrat yhtä soittoa. Että Hesarin lukeminen aiheuttaa kaameaan kankkusaamuun verrattavissa olevan olotilan, on jo sellainen saavutus, että Aatos Erkko voisi olla joko erittäin tyytyväinen tai sitten ei. Sanahuttua kansalle ja järki seis.



Täytyy kuitenkin nöyrimmästi tunnustaa, että itse asiassa näiden Äpy-juttujen lukeminen tuottaa suunnatonta nautintoa, mutta onko tämä enää kansan sivistämistä, se on jo toinen juttu tai sitten ei, taas kerran.


Jostain lehden sisäsivulta löytyi Tyylitietoisille-tietoisku, jossa kerrottiin Ruotsinmaalla myynnissä olevasta talousviinipakkauksesta. On siinä pakkausinnovaatiota kerrakseen. Nyt sitten kaikki pissisikäiset ja siitä kasvaneet trendirätti-ladyt saavat siiderille kilpailijan. Valkkarinlitku on pakattu haute couture-käsilaukun malliseen, kullan ja mustan väriseen säkenöivään kammotukseen, jota kelpaa roikotella keväisillä kallioilla korkokengillä kompuroidessa.


Mikäli häkellyksissä teksti tuli luettua oikein, pahviväsky vetää hulppeat 3 litraa. Ilmeisesti tulemme jossain vaiheessa näkemään melkoisen määrän pahviviiniväskyjä porttikäytävissä, ravintoloiden vessoissa ja viheriöivillä nurmikoilla kun kaatokännissä kompuroivat "Näättekste, mä oon niin v..tun kännissä"-teinit koheltavat väskyt hölskyen. Pikku-pultsarit katukuvasta enää puuttuvatkaan. Varokaa, kohta viiniväskyt ovat yhtä yleinen näky kuin Valintatalon aniliininväriset muovikassit aikanaan. Että tällainen kulttuuripläjäys tänä viikonloppuna.


Ja kuten jo useasti aikaisemmin on tullut ihasteltua ja riemastuttua kotimaisten poliitikkojen suunnatonta hölmöyttä, niin löytyipä tälle porukalle ehdottomasti varteenotettava haastaja, Georgia. Eivätkös ne penteleet menneet ja ehtineet ensiksi tarttumaan vankiloiden vähyyden ja vankien määrän aiheuttamaan ongelmaan. Eikä kyse ole mistään turhasta hurskastelusta, ehei, idea on suorastaan nerokkaan jumalallinen. Pikkurikolliset kärrätään luostareihin ja tehdään uudenlaista anekauppaa. Vankeusrangaistus lyhenee kun liimanäppi-Aleksandre tai Lada-Methu pukevat ylleen luostariveljien kaavut ja sujahtavat luostareiden ovista sisään. Ratkaisumallia ovat kuulema yhdessä miettineet maan ortodoksikirkko ja vankiloista vastaavan ministeriön edustajat.


Mitenköhän kokeilun käy, jos ja kun liimanäppi-Aleksandre ja Lada-Methu saavat päähänsä lyhennetyn vankila-luostaripalveluksen päätteeksi kääräistä kaavun uumeniin kaikki suitsutusastiaa pienemmät kalleudet? Luulisi maalaisjärjen palautuvan melkoisen nopeasti, kun huomataan pimeillä markkinoilla olevan myynnissä enemmän luostari-hopeita kuin luostareissa niitä on enää jäljellä.


Hirvittää jo pelkkä ajatus siitä, mitä suomalainen poliitikko voisi ideasta päässään keksiä. No, vaalit ovat ensi vuonna ja puolueissa kaivataan raflaavia, kansan syviin riveihin uppoavia, ideoita. Eiköhän joku jokun puolueen intomielinen neropatti ehdota Georgian mallia vankeinhoidon ongelmien ratkaisuna.

Iho iholla ja paljon muuta

Ahdistusbarometri syöksyy huippulukemiin kunnes asteikko ei enää riitä. Miksikö, no ihan yksinkertaisesti siitä syystä, että yleinen uutisointi suistaa keskivertoihmisen raiteiltaan. Ei tarvitse etsiä masennuksen syitä lapsuudesta, mielipuolisesta koulujärjestelmästä tai ahneesta ja täysin kajahtaneesta yritysjohtaja-työnantajasta. Kyllä ne syyt hyökkäävät päivittäin silmille television ruudulta, lehtien lööpeistä ja kauheuksissa pyöriskelevistä artikkeleista, unohtamatta putkiradiota, internettiä tai vihonviimeisintä pirun keksintöä, kännykkää kaikilla mausteilla. Ihmiset roikkuvat epätoivoisesti tiedon valtatiellä ja sairastuvat vauhtisokeudessaan masennukseen, ahdistukseen ja itsetuhoisuuteen.



Päivittäinen Helsingin Sanomien pelkkä selailu nostaa verenpaineen huippuunsa, sotkee veren sokeriarvot ja kokkaroittaa kolesterolin. Eikö näistä kauheuksista tule koskaan loppu? Pitääkö aina olla niin hemmetin on line, että jokainen 5 minuuttia sitten tapahtunut kamaluus täytyy heti löytyä kaikilta viestimiltä ihmisten pelottamiseksi. Kuinka kukaan enää koskaan voi tuntea itsensä tasapainoiseksi, iloiseksi ja tulevaisuudenuskoiseksi kun ympärillä pommit silppuavat lapset, aikuiset ja vanhukset yhdeksi tunnistamattomaksi lihamössöksi? Entä tämä valelääkäreiden, tappajalähihoitajien ja muiden feikki-ammattilaisten kasvava joukko? Yht'äkkiä elämme maailmassa, jossa jokainen haluaa olla jotain, edes paha jos ei muuta, hirviö paremmalla onnella.


Poliitikot puhuvat paskaa minkä ehtivät ja jos eivät muuta keksi, niin lähtevät yksinäisille ääntenkalastusreissuilleen suomalaisen maidon puolesta arkkivihollista, ruotsalaista maitoa vastaan. Ensin ne perkeleet veivät sinapin, sitten näkkileivän ja jäätelön, nyt sitten lopuksi maidon. Jäljelle jää vain suo, kuokka ja Jussi. Niin tyhmiä eivät ruotsalaisetkaan ole, että huolisivat jotain niin alkeellista ja maalaista kuin suomalaisen palasen nälkää ja työläissagaa.


Katolliset papit ovat raiskanneet ja pahoinpidelleet heidän huomaansa uskottuja lapsukaisia vuosikymmeniä, jollei satoja vuosia. Tosin kyllä sitä on osattu koto-Suomessakin kaikki nämä vuodet aina historian alkuhämärästä lähtien. Kaikenlaiset lahkot ovat olleet syrjäseuduilla varsinaisia vallankahvan heiluttajia ja seurakunta on vaiennut pyhässä yksinkertaisuudessaan.


Papit vapautettakoot selibaatista. Kuka hemmetti onkaan voinut keksiä jotain noin tajuttoman älytöntä? Miten papinraiskat ovat voineet tietää mitään elämästä kun suurin elämää ylläpitävä voima on heiltä kokonaan kielletty? Kärvistelevät kaapu-ukkoparat hormooniensa armoilla eikä niin mitään keinoa normaaliin sukupuolielämään. Historian alkuhämärä tosin tuntee pappien laittomat ja välillä lailliset forsiat, taloudenhoitajat ja suhteista siinneet äpärät. Katolliset pistivät paremmaksi, sekaantuivat lapsiin. Ja kuka se kieltää kiivaimmin sukupuolisuuden, fyysiset ilot sekä nautinnot? Olisiko koko kieroutuneiden, missään muualla pärjäämättömien kaapu-ukkojen lauma, joka nurkan takana harrastaa juuri sitä, jonka seurakuntalaisiltaan kieltävät. Voi hyvä tavaton.


Uskontokunnat ovat aina hallinneet yksinkertaista kansaa Helvetin lieskoilla elleivät, tollot, ole osanneet hillitä himojaan. Ainoa tapa hallita ihmistä on puuttua kaikkein tärkeimpään ihmiselämän alueeseen, nimittäin seksuaalisuuteen. Eihän siitä tule mitään jos kansa saa vapaasti temmeltää ja kiimoissaan naiskennella miten ja missä sattuu. Menisi koko eläminen yhdeksi naiskenteluksi. Seurakuntalaiset pitää hukuttaa vihkiveteen ja vedellä raamatulla ympäri korvia, oppivatpahan pitämään sepaluksensa kiinni ja hameensa alhaalla.


Miten paljon patoutunutta kiimaa, toisen ihmisen ikävää ja ihon kaipuuta iholle ihmiset joutuvat kantamaan sisällään? Ja vain siksi, että uskonto kieltää sen. Miten jotain niin upeaa, uskomattoman kaunista ja täydellistä voidaan kieltää jonkun kaapu-ukkoporukan toimesta? Miten me ihmiset olemme suostuneet moiseen?


Arvelen, että ihmisten ahdistus, masennus ja itsetuhoisuus saataisiin puolittumaan alta aikayksikön, mikäli uskontokunnat kerrankin puhuisivat kansalle totta ja tunnustaisivat sen tosiasian, että rakkaus fyysisessä muodossaan on elämän tarkoitus. Väkivaltaisuuskin saattaisi hyvässä lykyssä laskea siedettäviin lukemiin. Samassa lykyssä kun papit lopettavat ihmisten sänkykamareiden vahtimisen, voitaisiin sanomalehdet velvoittaa vähentämään kammo-uutistensa määrää 80 % huomisesta päivästä lähtien.


Katollisille papeille oikeus nauttia rakkaudesta, ihosta iholla. Mitä iloa on olla ylempänä muita jos se merkitsee fyysistä yksinäisyyttä ja epätietoisuutta oikeasta ja väärästä?

Noita-akkojen päivä

Femakot sitten saivat joskus kivisellä 70-luvulla läpi sellaisenkin älyttömyyden kuin naistenpäivä. Missä hemmetissä on miesten päivä? Asialla ei muuten olisi suurtakaan merkitystä elleivät työpaikan vanhatpiiat olisi perjantaina väsänneet "hauskaa" muistutuslappua maanantain naistenpäivästä. Vaativat perkeleet vaaleanpunaista sydänkakkua ja mitä lie rehuja pöydän täytteeksi.



Onko jossain jäänyt joku tärkeä tieto virtaamatta spagettiaivoihin? Missä naistenpäivän julistuksessa on määrätty, että miesten olisi pakko vääntää vaaleanpunaisia kakkuja työpaikan riivinraudoille? Miksi juuri ne naisenkuvatukset, joita vähiten voi naisiksi sanoa, ovat pää kolmantena jalkana väsäämässä muistutuslappuja, vihjailemassa naistenpäivän tulosta tai riekkumassa suoraa huutoa, että työpaikan miesten pitää huomioida moinen akkojen hömpötyspäivä.


Tämä sama pelleily taidetaan toistaa kaikilla niillä työpaikoilla, joissa naiset ovat enemmistönä. Muutenkin jo sekoavat sukkahousuihinsa kun työpaikalle palkataan naisen asemasta mies, ja mikä helvetti nouseekaan kun miehiä palkataan useampi. Siinä menevät vanhatpiiat sekaisin ja noita-akkaparat saavat ylimääräisen hormooniruiskeen kun tulee uutta saalistettavaa tontille. Aivan sama onko mies varattu tai alaikäinen, yrittää nyt ainakin pitää. Samalla voi näyttää muille katkeroituneille rusinoille, että ainakaan tältä naisenkuvatukselta ei yritystä, totta vie, ainakaan puutu. Ja jos miehet eivät ymmärrä massiivista piiritystä, niin on pomon perkele sitten palkannutkin homppeleita koko yksikön täyteen.


Miesparat ovat hätää kärsimässä kaiken sen naishormoonin hyrrätessä ja akkojen tapellessa keskenään karkuun juoksevista miehistä. Ja miten helvetillinen on sen naisen kosto, jota ei kukaan huolinutkaan. Ja tälle saatanalliselle noita-akkalaumalle sitten pitäisi vielä leivoskella jotain vaaleanpunaisia kakkuja. Tosin, voisi olla sopiva aika opetella leipomaan ja täyttää koko leipomus arsenikilla, syanidilla ja risiiniöljyllä. Lopputuloksena voisi olla mukavan leppoisa ja miesvaltainen työpaikka, jossa voisi keskittyä rauhassa työntekoon.

Häjyjä tyrkyllä

Hohhoijaa! Ennen sitä sentään osattiin järjestää vauhdikasta ohjelmaa tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Piru vie, oli äksöniä, menoa ja melskettä. Jep, Pohojanmaalla suorastaan odoteltiin kutsumattomia juhlavieraita. Pääsi siinä paikallinen vallesmannikin pullistelemaan ja juhlakansalla oli ohjelmaa. Tämän päivän ohjelmatarjonta on sidoksissa seinänkokoiseen ja kännykänpaksuiseen toosaan, joka suoltaa reality-ohjelmia ja kaikenvaltakunnan "taistelijoista" kertovia sarjoja, joissa lannevaatteesta rikkauksiin-unelma melkein kohtaa todellisuuden.



Nykyajan pennuilla on jotain yritystä, mutta eiväthän ne osaa. Sotkevat vain talon ja tuhoavat omaisuuden, heittelevät jopa ex-missin tissiliivejä navetan katolle. On siinä yritystä, mutta vähäistä on piperrys entisaikain häämeininkeihin, joissa luotiin suomalaisen puukkojunkkarin hurja maine, sitkeä luonne ja sisu. Tietysti sisu ja sehän oli sitä, kun Siperiaan lähetetyt junkkarit talsivat paukkupakkasissa ja kainaloon ulottuvissa hangissa takaisin koto-Suomeen häijyilläkseen lisää.


Tälläkin hetkellä ihme-boxi suoltaa "Meidän häät"-nimistä, todella vinksahtanutta ohjelmaa, jossa hääpari, koko suku ja karseat ystävät pitävät huolen siitä, että häjyt pysyvät edelleenkin suomalaisena brändinä. Mistä helvetistä näitä kammotuksia löytyykään? Hääpari kustantaa lainarahoilla koko paskan ja sitten päästetään tv-poppoo kuvaamaan ikimuistettavaa kokemusta kaikelle kansalle näytettäväksi. Ilmeisesti sensuuria käytetään melkoisesti, sillä vähällä piti-tilanteita on melkoisesti. Ronskisti maalatut ystävättäret ja kuristavissa kravateissaan vinkuvat miespuoliset ystävät pysyvät kuosissa sen aikaa kun pelleily kirkossa kestää.


Avot, pippalot alkavat kun kansa puristaa tiukasti samppanja-lasin jalkaa ja yrittää hysteerisesti maistella kuohuvaa sivistyneesti. Tässä vaiheessa entisaikaan Pohojanmaalla olisi kuulunut ruoskan läiske ja vaahtopäiset hevoset olisivat kirmanneet hirsiseinistä sisään. Ero nykyajan ja eilisen välillä on se, että ennen häjyt todellakin tulivat kutsumattomina vieraina kun taas nykyisin häjyt kuuluvat melkeinpä kunniakutsuttavien joukkoon.


Nykyajan häiden ohjelmatarjonnan perustavaraan kuuluu jo se, että joku näistä "ystävistä" kertoo hauskoja juttuja, jotka loppujen lopuksi eivät enää olekaan niin hauskoja ja hääpari alkaa olla valmis avioerotuomarin juttusille. Ei ole harvinaista sekään, että boolimalja saa kyytiä ja sen sisältö löytyy useammastakin päästä, pitkien juhlamekkojen toimiessa lattiarätteinä. Kaljatuoppi näköä päin heitettynä ei ole niin kammottavaa tavaraa kuin makea "pissis"-booli päässä. Kaljalla voi sentään huuhtaista tukan ja se toimii hiusta "hoitavana" eko-muotoilijana.


Kun kerran hääparia koulutetaan kaikenlaisilla hääkursseilla, niin eikö voitaisi vaatia, että häävieraatkin kävisivät jonkin sortin häjy-kurssin. Tasa-arvon nimessä kaikki kaasot ja karmeaksi maalatut ystävättäretkin voisivat kouluttautua, jos nyt ei puukko-junkkareiksi niin ainakin häjyjen perässä lyllertäviksi ensiapujoukoiksi. Miksi pitää kituuttaa itsensä umpi-köyhäksi häiden takia? Naimisiin pääsee halvemmallakin ja ilman julkista nolaamista kaikkien olohuoneissa. Ja onhan se niinkin, ettei niillä häälahjoilla maksella ruokakaupan laskuja. Häjyt ovat kuolleet ja kuopattuja, ja jos eivät vielä ole niin kohta ovat, kas kun nykyisin jotkut menevät naimisiin jo pelkän julkisuuden tähden. Ei siinä ole mitään saumaa yksinkertaisille häjyille, ei niin mitään.

Digitaalinen amnesia

Mikä on muisti ja miten sen kadottaa? Nykyaikana sen kadottaminen onnistuu äärimmäisen helposti. Ulkoinen kiintolevy paskaksi lattialle ja siinä se on, kuristava tunne kurkussa ja muistot pois pyyhittyinä, pää tyhjänä kuin kutistunut ilmapallo tai käytetty kortsu. Tämä muistin ja muistojen menetys ei palaudu muutamassa päivässä. Karmeinta koko amnesiassa on se, että itse asiassa ihminen tietää, mitä on menettänyt eikä voi muuta tehdä kuin vinkua paskana olevan kiintolevyn vieressä lattialla. Vuosien muistot makaavat lattialla, kiintolevykotelon sisuksissa sirpaleina. Helvetin helvetti, meitä on kusetettu...



Totta hemmetissä jokainen tietää, että varmuuskopioita pitää ottaa aina ja kaikkialla. Itse asiassa nykyihmisen koko vapaa-aika kuluu erilaisten varmuuskopioiden ja varmistusten tekemisessä. Ja varmistus pitää olla vähintää kahdessa paikassa ja nekään eivät saa olla samassa tilassa. Pitääkö tässä vielä vuokrata joku saakelin holvi alati karttuvaa kiintolevyjen ja CD- sekä DVD-levyjen kasoja varten. Ja uusia tallennusmenetelmiä varten pitää tietysti ottaa eri tallennusmuodoissa olevista muistoista uudet kopiot. Eihän tämän tätä pitänyt olla!!!!! Mitä tapahtui paperilla oleville muistiinpanoille, valokuva-albumeille, yksinkertaistettuna YKSINKERTAISELLE elämälle? Herran pieksut sentään, tässähän on kipitettävä perkeleellistä vauhtia eteenpäin, pysyäkseen edes sekunnin paikallaan. Onko enää mikään ihme, että kansalaisten päät poksahtelevat ja on inhimillisempää antaa periksi ja lamaantua yhteen hetkeen.


Herra jestaas sentään, ennen riitti kun otti valokopiot tai tuplakuvat ja säilytteli niitä eri paikoissa. Ei edes kulunut tuohta kohtuuttomasti. Vaan entäs nyt, tarjousten perässä hyppimistä ja erilaisten kiintolevyjen metsästämistä mahdollisimman edullisesti. Ja eipäs unohdeta CD- ja DVD-levypinojen tilailua ulkomailta, mahdollisimman edulliseen hintaan taas, tietysti. Vapaa-aika kuluukin somasti tietojen kopioinnilla, levyjen polttelulla ja pää puhki miettimisellä, että mihin niitä perkeleen varmuuskopioita oikein tunkisi kun ei omista kesämökkiä, ei ole tallelokeroa eikä muutakaan turvallista paikkaa. Kuka sen sanoo, että bittiavaruuteen paiskotut varmuuskopiot ovat turvassa nekään? Joku hullu voi jo nyt kehitellä päässään kaiken tiedon tuhoamislaitetta ja siinä sitä ollaan, turvassa ei ole kukaan.


Ja nyt kun vauhtiin päästään, kirotaan vielä kaikki maailman kultapossu-kerhon raharikkaatkin Helvetin lieskoihin. Tasa-arvo ja demokratia, voi helevetin helevetti. Tasa-arvoa ja demokratiaa on sillä, jolla on tunkea massia tiskin täydeltä ja varaa kysyä, että riittääkös vai pistetäänkö autonkuljettaja hakemaan lisää. Tämä siis tasa-arvosta muistin ja muistojen palauttamisessa. Kas onhan niitä mahdollisuuksia muistojen ja muistin palauttamiseksi, mutta silloin ei painutakaan kilisevän ja kolisevan kovon kanssa arvauskeskukseen tai ensiapuasemalle. Ehei, silloin keskiluokkainen tai köyhälistöön kuuluva tyhjentää pankkitilinsä, kiinnittää omaisuutensa ja jos on vähänkään lain toisella puolella kulkevan asennetta, rötöstelee puuttuvat eurot mafiatyyliin jollain nerokkaalla menetelmällä.


Ja sitten alkaa raivoisa samoileminen Internetin ihmeellisessä viidakossa, jossa kaikki ovat vapaita ja/tai isosti höynäytettäviä. Tuhatkin viedään takoista ja sentit taskuista. Edullista tietojen palautusta ja silleen. Mitä edullista on siinä, että säpäleinä olevalta kovolta tietojen ronkkiminen ja palautus maksaa alkselilla 590 - 2.500 €. Koko paskan diagnosointi maksaa sekin 60 - 149 €, puljusta riippuen. Ok, moiseen hommaan tuskin kukaan pystyy itse, mutta mistä hemmetistä tuollaisia rahamääriä tavallinen taatelintallaaja repäisee, ei siis mistään.


Historia on aina kirjoitettu vallanpitäjien ehdoilla. Niillä sitä on tunnetusti paikallista papyruskaislaa millä mällätä. Digitaalinen muistiinkirjoittaminen jakaa vielä pahemmin porukan niihin, joiden muistot tallentuvat ja niihin, joiden muistot eivät näy eivätkä kuulu. Ennen sentään yksittäisellä ihmisellä oli jotain mahdollisuuksia oman tarinansa kertomiseen, väsäsi vain räteistä ja lumpuista massaa kehikkoon tai kaapi eläimen nahkaa tarpeeksi sileäksi ja ei kun kirjailemaan. Tällä hetkellä yksityisen ihmisen muistot katoavat hetkessä bittiavaruuteen ja siellähän on tunnetusti tilaa ja paljon.


Jos on rahnaa, muistinmenetys on tilapäinen ja jos ei ole rahnaa, menetys senkuin jatkaa tuhojaan.

Luuranko-humppa ja pullukka-kapina

Kaikenvaltakunnan läskitieteen professorit ja rasvasolu-dosentit kirkuvat hysteerisinä miten kansa pulskistuu ja laiskistuu, kuolevat penteleet nuorina. Vuositolkulla kansaa on opetettu alaluokilta lähtien, että kilpikonnille ja kaneille soveltuva ruokavalio on se ainoa ja oikea. Samalla säännöllisin väliajoin ilmestyy toinen toistaan tieteellisempää artikkelia siitä, että maito, kahvi, viina ja voi ovat vallan mahdottoman vaarallista nautittavaa.


Seuraava tieteen jästipää sitten on tutkimustensa perusteella tullut siihen tulokseen, että maito, kahvi, viina ja voi ovatkin mahdottoman terveellisiä. Jos ei muuta perustelua keksitä, niin onhan niissä jotain flavonoideja ja itse asiassa ne ovat erinomaisen funktionaalista nautittavaa. Onkohan jossain jonkin sortin sanatehdas, jossa tuotetaan liukuhihnalla kaiken valtakunnan sanahirviöitä, joita tuputetaan kvaasitieteen tueksi ja sloganeiksi? Miten kukaan tervejärkinen enää voi uskoa mihinkään, jota mainostetaan tieteen nimissä? Voi pyhä yksinkertaisuus ja tuplavirsut päälle, maalaisjärjen käyttö on edelleen sallittua, kai?


Tosiasia on se, että mitä laihemmiksi ja läpinäkyvimmiksi julkimot, turhimot ja mallimot käyvät, sitä pulskemmaksi tavallinen kansa turpoaa. Lööppien bimpopäiset komistukset ja kaunokaiset laihduttavat romulla, kamalla ja trendihuumeilla, vaan tavallinen kansa joutuu tyytymään kevyt-tuotteisiin, jotka tunnetusti eivät ole kevyitä muussa suhteessa kuin ravintosisältönsä määrässä.


Tavallisella pullukalla ei ole mahdollisuutta photoshopata itseään, kyllä se on läskinen ja karu todellisuus, joka ahtautuu aamuisin ruuhkabusseihin tuskanhiki otsalla helmeillen. Ennen busseihin mahtui enemmän porukkaa kun kansa pysyi kohtuupainossa tyhmyyttään. Eivät rääpäleet ymmärtäneet laihduttamisesta mitään, eivät edes nykyisin joka kevät puhkeavasta dieetti-epidemiasta, jota vastaan ei ole keksitty rokotetta.


Hohhoijaa, mitähän tapahtuu kun kansa ottaa onkeensa ja laihtuu olemattomiin? Valtiovalta pakottaa valmistajat lisäämään kaiken valtakunnan laihdutusmömmöä kaikkeen syötävään, juotavaan ja muuten vaan imuroitavaan turhaan kamaan. Kansahan hupenee ihan silmissä. Maailman pitäisi kai pelastua, vaan kuinkas sitten käykään? No totta hemmetissä tietysti niin, että mitä laihemmaksi porukka käy, sitä pulskemmiksi taas julkimot, turhimot ja mallimot photoshopataan, ellei peräti pakkosyötetä kuin kalkkunat joulunaikaan. Kun kaikki ympärillä kolisevat luurangot aiheuttavat meluhaittoja, palataan historian alkuhämäriin ja ihannoidaan täysin päinvastaista malli-ihmistä. Ihminen ei ole koskaan valmis tai kaunis omissa ja stailaajien silmissä. Iso tukka, kuiva nahka ja terävät luut, on siinä 2000-luvun kauneus- ja ihmiskäsitystä jälkipolville.


Ei muuta kuin marssille tavallisen ihmisen puolesta. Historia sen kuin toistaa itseään ja luulisi ihmisten jo oppineen jotain, vaan eikös mitä. Sama luuranko-humppa jatkuu, kunnes jonkin ajan kuluttua joku tiedemies tutkii ja tekee kerrassaan ihmeellisen havainnon, jokainen ihminen on parhaimmillaan, terveimmillään ja kauneimmillaan omansa painoisena, kokoisena ja tapaisena. Ja hurlums hei, alkaa tavis-rumba, kunnes ilmestyy seuraava tieteellinen artikkeli. O tempora o mores...