Kiina ja kauneusleikkaukset: kulkutauteja kerrakseen...

Kiinassa tehdään toiseksi eniten kauneusleikkauksia maailmassa, heti Jenkkien jälkeen. Onkohan kohta edessämme maailma, jossa vinosilmäinen kiinalainen on yhtä yleinen näky kuin valkoihoinen musta? Täytyy sanoa, etten ole aikoihin joutunut ostamaan jännityskirjoja lukunälkääni, kun valtakunnan ykköslehti ja kyytipoikana muutama ilmaislehti, saavat niskakarvani kiipeilemään pitkin seiniä lukaistessani päivittäisen uutistarjonnan läpi. Ei hemmetti sentään, maailma muuttuu nopeutetulla vauhdilla yhä oudommaksi ja samalla yhä suurempi osa ihmisistä leikkelyttää itsensä liukuhihnakirurgien pöydillä skifi-elokuvien hirviöiksi.

 

Mikä ihmisessä on niin julmetun rumaa, että hänet pitää leikata ja muokata heti Barbie-nukkestandardeja vastaavaksi? Ihmisten epätietoisuus itsestään on saanut todella julmia piirteitä. Ennen ihmisen oletettiin kasvavan ihmisenä, keräävän elämänkokemusta ja lopuksi kuolla kupsahtavan säällisen ajan kuluttua.

 

Entä nyt? Sisäistä kasvua etsitään apinan raivolla trendi-gurujen löperökursseilla, joissa samat asiat, jotka ennen olivat selvällä maalaisjärjellä tajuttavaa pässin lihaa, kuorrutetaan mahdollisimman kaukaisen Idän mystiikalla ja kansa luulee rikastuvansa, rakastuvansa ja menestyvänsä niiden avulla.

 

Elämänkokemus ja ihmistuntemus on hölmöjen hommaa, johan nyt nykyajassa kasvatettu järkikin sen sanoo, että on turha käyttää koko elämänsä mittainen aika opetellen sellaista, jonka joku kallispalkkainen konsultti opettaa viikonlopun intensiivikurssilla. No, kaikkihan sen oletetun tiedon olettavat tietävänsä, ettei halvalla saa kuin paskaa ja kallis on aina yhtä arvokasta kuin kultapaperiin kääritty tyhjyys.

 

Tuo säällisen ajan kuluttua tapahtuva kupsahtelukin on nykyisin luokiteltu, jos ei nyt täysin rikolliseksi toiminnaksi, niin ainakin totaalisten luusereiden kohtaloksi. Ikääntyessään ihmiset muuttuvat aina vain nuoremmiksi, ainakin aivotoiminnaltaan, ja kuoliaaksi kupsahtelu on liikennekuolemaan verrattavissa oleva, uutisoitava tapahtuma.

 

Samaisessa laajassa artikkelissa kerrottiin lisäksi se, että valmistuessaan koulusta valmistujaislahjaksi kiinalainen nuori saa, yhä enenevässä määrin, vanhemmiltaan lahjakortin plastikkakirurgille. Ei taida ihmisen aika riittää itsensä löytämiseksi, kun kaikki vapaa-aika kuluu erilaisten ihmismuokkaajien lihamyllyissä. Ihmisen todellinen luonne, vahvuudet ja heikkoudet, lahjakkuus sekä lahjattomuus, tiedot ja taidot, kaikki ne ovat sisäisiä ominaisuuksia. Vaikka ihmisen kuva on kuinka upea, ei se muutu kiinnostavaksi ja haluttavaksi, jos sisällä kumisee tyhjyys ja tuuli etsii siellä reunojaan.

 

Kyllä ihminen on kiinnostava nimenomaan juuri kaiken sen perusteella, mikä ei näy ulospäin. Sitä paitsi, ainakaan vielä en ole törmännyt sellaiseen tohtoriin, jolla on sellainen kosketus hyppysissään, että hän leikkauspöydällä kykenee tuottamaan tulokseksi ihmisen, jolla on taito kantaa itsensä ja jolla on sisällä henkinen vaatehenkari. Ihmisen kyky kantaa itsensä henkisesti on juuri se ominaisuus, joka saa muut etsiytymään jonkun luo ja karkaamaan jonkun toisen luota.

 

Kohta on edessä sekin vaihe, jossa miljardit kiinalaiset laihduttelevat riisillä itsensä kuiduiksi, lenkkeilevät henkensä edestä ympäri vetisiä riisipeltoja ja lobbaavat toisiaan entistä kiristyvimmille työmarkkinoille, avioliittomarkkinoille ja jenkkimarkkinoille.

 

Tavallinen ihminen tietoineen ja taitoineen tulee olemaan häviävä luonnonvara, ja kun viimeinen Homo Tavis on kuolemassa sukupuuttoon, joku hullu tiedemies yrittää kaivella Homo Taviksen dna:ta, turhaan. Tuskinpa vielä on mahdollista käsitellä ja kloonata ihmisen henkistä dna:ta, vai onko?

 

Ja niinpä sillä aikaa leikkelyiden ja ihmismuokkausten kulkutauti jatkaa Kiinassa kulkuaan...

Viemäritangoa Helvetissä...

Kammottavien päätösten aiheuttama uutisvirta sen kun kiihdyttää virtaustaan. Kiinteistöverolla köyhät kyykkyyn ja vanhukset ulos kodeistaan, energiaverolla ulos loppu porukka. Mikäli kaikilla olisi töitä, riittäisi rahaa maksella päättömien poliitikkojen säätämiä rangaistusveroja, mutta kun ei ole kaikilla töitä.

 

Automatisoidaan vain lisää ja ajetaan loppukin porukasta työpaikkojen pihoille ihmettelemään entisiä työpaikkojaan, kiikutetaan joka hemmetin hilavitkutin-tehdas Aasian maihin tai itä-naapuriin. Pidetään nyt sitten kunnolla huolta siitä, ettei suomalaisilla ole töitä ja työpaikkoja.

 

Ja ennen kaikkea, äänestetään lisää karmaisevia poliitikkoja Arkadianmäelle läiskimään järjettömiä päätöksiään. Ei yhden kansan hävittämiseen tarvita ruttoa tai Ebolaa, siihen riittää 200 seinähullua poliitikkoa, ja niitä Suomessa löytyy joka niemen ja saaren notkelmasta.

 

Esimerkkinä vain maalaisserkkupuolueen riveistä kansan tajunnanvirtaan raketin lailla syöksynyt hongankolistaja, "mauton, hajuton ja näkymätön" ex-pääministeri, joka on tehnyt lyhyen pääministeripestinsä aikana puolueelleen enemmän hallaa kuin koko puolueen muu lööppi-kansa puolueen olemassaolon aikana. Hiljaisissa vesissä... ja sitä rataa. Siinä yksi erinomainen esimerkki kansamme edustajaksi valitusta järki-poliitikosta, joka rakastui itsestään kertoviin lööppeihin.

 

Nyt jos koskaan on aika huomata, miten hallitusherrat- ja frouvat ovat muutamien hallitusten aikana olleet hyvää vauhtia ajamassa alas suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Ja tämä nykyinen hallitus se vasta varsinainen romutusfirma onkin. Sosiaalitoimi on ollut tavallisen, ikänsä työtä tehneen ihmisen viimeinen hengissäpysymisen tukipilari ja ainoa turva kovassa maailmassa, samoin terveyspalveluja tuottava terveysvirasto, joita molempia ollaan nyt hyvää vauhtia ajamassa viemäristä alas.

 

Samalla ajetaan alas ennen niin korkealle arvostettu ihmisarvo. Vaan mitäpä se enää nykyaikana merkitsisi, ei niin yhtikäs mitään. Nykyisin sana ihmisarvo merkitsee vain säälittävää luokkaa kansalaisia, joiden otsiin on leimattu sana "hyödytön". Tätä porukkaa raharikkaat ja omaa etuaan ajavat poliitikot sitten nirppanokkaisina "avustavat" erilaisilla tulonsiirroilla, ja maksusitoumusnipuilla, joita ihmiset jonottavat sosiaalitoimen, Kelan ja terveyskeskusten luukuilla, kunhan ovat ensin saaneet varattuan ajan jollekin virkailijalle. Ja ajathan ovat vasta monien viikkojen päässä, joten jos jääkaappi on tyhjä, menee henki ja aika siirtyyy jollekin toiselle, jolla on ollut sissimuonaa varastossa.

 

Otsaleimattuun kansaan kuuluvat vaivaiset tai vain muuten sekundaksi luokiteltavat kansalaiset, jotka eivät ole olleet tarpeeksi älykkäitä kerätäkseen omaisuuksia, suhteita ja kallispalkkaisia työpaikkoja. Siis itse asiassa suurin osa porukasta. Sama porukka, joka on ollut mukana siinä "hyväosaisten" lottoarvonnassa, joka arpoi heidät syntymään Suomeen. Voi hyvä tavaton, sitä saavat mitä tilaavat ja aivan varmasti saavat vaikka eivät mitään tilaakaan.

 

Tangoon tarvitaan kaksi, mutta jos pariksi sattuu yhtä vaivainen ryysyläinen, ei ole mahdollisuutta päästä tanssimaan tähtien kanssa, ehei, rupuporukka tanssi aivan muilla parketeilla, kaukana kameroista ja viihdetoimittajista. Tavallinen riepuköyhälistö tanssii tangonsa kansakunnan viemäreissä, joiksi itsekkäät, ahneet ja suorastaan rikolliset päättäjät, niin poliitikot kuin Nalle-kansalaisetkin, ovat maamme muuttaneet.

 

Mitä hemmettiä pitää tapahtua, että oikeus, kohtuus, oikeudenmukaisuus, moraalisuus, tasa-arvoisuus ja ennen kaikkea ihmisarvoisuus palaisi peittämään tällä hetkellä puhtaaksi kalutun Suomi-Neidon kupeita? On neitosen takasta tuhatkin viety ja päättäjien ahneet kourat käyneet tyhjentämässä hyväuskoisen immen kukkaron.

 

Kun menee herrojen kanssa marjaan, käy huonosti. Ja tässä maassa on liikaa herroja, jotka tykkäävät käydä marjassa...

BB-kakarat apinalinna-lavasteissa...

No niin, johan tätä huttua on nyt nähty muutama viikko ja mitä siitä on jäänyt käteen? Samaa oraali-, anaali-, vaginaali- ja penisaalipelehtelyä ruudun täydeltä kuin edellisinäkin vuosina. Kyllä katsojaa nyt hemmotellaan, kun toinen toistaan humalikkaampi itsensäpaljastelija koikkelehtii lavasteissa, hitaasti ja näyttäen kaiken. 

Tavallaan, käyhän noita pelehtiviä kakaroita vähän sääli, mutta ei sittenkään. Olen aivan samanlainen tirkistelijä kuin kaikki muutkin töllöttimen edessä BB-talon tapahtumia kyttäävät, vahingoniloiset kanssaihmiset. Mitäs tyrkyttivät itsensä asukkaiksi ja tulivat valituiksi, mitäs hölmöilevät ja tuovat julki koko maailmalle typerien pikku aivojensa tyhjyyden. BB-pennut ovat ansainneet kaiken sen, minkä julksuudenkipeydellään saavat talossa aikaan. 

Kuka tavallinen töllön tuijottelija menisi ja munaisi, siis todella sananmukaisesti munasillaan munaisi, itsensä koko kansan silmien edessä? Kyllä talon asukkaiden päässä täytyy olla joku mutteri pahasti väärässä paikassa tai egon olla niin ylipullistunut, että aivot ovat sen takia poksahtaneet päästä.

Kolmen kimppakivaa, joka ei ole kivaa kuin mahdollisesti yhdelle, hotdog-sämpylöiden
välissä pyöriskelevälle nakille. Kopelointia, pyöriskelyä, sormiperformanssia peiton alla ja eikös taas yksi sämpylänpalanen juokse raivopäissään tuhisemaan kylpyhuoneeseen.

Ja nyt kun näitä eri tavoin seksuaaliorientoituneita prisessoja ja prinssejä kekkaloi porealtaan ja makuuhuoneen välillä, tulee väkisin mieleen se, että kohta tavallisella heterolla on syytä tuntea olevansa vähän tyhmä ja jälkeenjäänyt tappaus. Tavallisen hetero-pulliaisen pitäisi ainakin harrastaa sadomasokismia hikisten urheilusukkiensa kanssa ollakseen edes jollakin tasolla trendikäs näiden moderni-seksuaalien joukossa.

Mitä nämä julkisesti eri seksuaalikategorioihin julistautuneet pennut ovat oikeassa elämässä, sitä en halua tietääkään. Kantakoot häpeänsä ja nyyhkikööt julkisuuden julmuutta muutaman viikon talosta ulos tulonsa jälkeen. Sen jälkeen onkin oikein sopivaa, että saavat rauhassa paeta häpeilevien läheistensä komeroihin ja kadota tavisten tympeään tuntemattomuuteen.

BB-ohjelman katselijalle tulee väkisinkin sellainen tunne ja olo, kuin hän olisi pikavierailulla Korkeasaaren apinatalossa, jossa toiset apina nyppivät kirppuja toisten turkeista, samaan aikaan kun taustalla urosapina kuksii välinpitämätöntä naarasta.

Siitäkö tässä on kyse, tähänkö on päädytty ja näin lähelleko tipahdimme puusta? Toiset apinat olohuoneidensa pimeässä tuijottavat kuvaruudusta, kun julkisuutta kaihoavat ahne-apinat telmivät tuotantoyhtiön lavastelinnassa.

Pitäisiköhän hankkia ihan ikioma elämä...?

Enää ei osteta sikaa säkissä, vaan netissä...

Nyt kun näitä poliitikonkutaleiden vaaliraha- ja muita sotkuja on selvitelty koko valtakunnan medioiden voimin, ja osia on uutisoitu Ambomaalla asti, niin olisiko aiheellista edellyttää ensi vuoden uusilta eduskuntatyrkyiltä ja politiikan vanhoilta pieruilta, että he ilmoittavan vaalirahoituksensa netissä online? Aina kun vaalirahakirstuun kolahtaa roponenkin, se näkyy reaaliajassa jokaisen ehdokkaan internetsivustolla olevassa pakollisessa vaalirahalaskurissa. Kun ja jos eduskuntatyrkky on valittu kansan valtuuttamaksi edustajaksi, revitellään laskuriin kertyneet roposet julki koko kansan ihmeteltäväksi.

Toinen hyvä listaus, ja sekin reaaliaikaisena netissä, on esitellä ehdokkaan pääomatulot, omaisuus ja velat. Hullumpi idea ei ole myöskään listaus ehdokkaan luottamustehtävistä ja kytkyistä milloin mihinkin villapöksytehtaan hallintoneuvostoon.

Kyseessä on luottamusvirka ja tähän asti on luotettu siihen, että herrasmiehen ja ladyn sana pitää ja on totta. Tämän nykyisen Arkadianmäen poppoon toilaukset ovat sitä luokkaa, ettei kunniasana ole enää minkään arvoinen, kun taistellaan kansakunnan kaapin päällä sijaitsevista työpaikoista. Meitä on kusetettu, sahattu linssiin ja pakotettu lukemaan, näkemään ja kuuntelemaan toinen toistaan erikoisempaa selitystä, joille kaikille on ollut yhteistä se, ettei edustajamme muista tekemisistään yhtään mitään.

Ehdokkaiden muistin voisi myös testata jollakin tavalla, sillä onhan suorastaan vaarallista, mikäli Arkadianmäen miehittävät muistihäiriöiset ja tietämättään täysin korruptoitavat, tehtävästään luistavat edustajat, kun samaan aikaan työttömiä piiskataan viranomaisten toimin hyvää muistia vaativaan ojankaivuuseen. Työlliset taas kärvistelevät työpaikoillaan entistä vähäisemmällä porukalla tehtävien töiden parissa ja koko entinen veromarkoilla kasassa pidetty järjestelmä on valumassa viemäreistä alas.

Onhan ihan hullun touhua jos äänestäjiä suomitaan tyhmistä päätöksistä, kun samaan aikaan poliitikot rällästelevät eteensä automaattisesti langenneilla etuuksilla ja suhteilla ja tekevät käytettävissä olevista asiantuntijalausunnoista huolimatta tyhmiä päätöksiä.

Poliitikot viis veisaavat äänestäjiensä toiveista ja tarpeista saada Arkadianmäelle työnsä vastuullisesti hoitava, erilaisissa porsasteattereissa ryvettymätön edustaja. Ehei, nämä nykyiset kutaleet puhua papattavat taas kerran palturia koko vaalirahakassansa edestä. Tällä meiningillä olemme hyvää vauhtia menossa siihen, että vitsinä heitelty "Matti Nykänen presidentiksi" toteutuu ennen kuin huomaammekaan. Tosin, olihan Italiassakin pornotähti Ilona Staller edustamassa kansaa, joten mikä ettei yksi maailman menestyneimmistä mäkikotkista voisi nousta pienen Suomen presidentiksi, varsinkin jos presidentin valtaoikeudet kavennetaan minimiin.

Ja nyt kun esille on tullut vielä näiden yllättävän vikkeläsormisten seniori-poliitikkojen tekstiviestihurvittelut, voidaan ennen valtakirjojen luovuttamista tarkistaa paikalliselta palveluntarjoajalta edustajan tekstiviestitrafiikki, määrät kuukaudessa ja ehkä aiheellista olisi myös varmistaa se, ettei tekstiviestejä ole lähetelty epäasiallisiin numeroihin. Tämä tosin menisi jo Supo:n hommaksi, mutta mitäs poliitikot ovat opettaneet äänestäjänsä epäilemään.

Kansa on yllättävän oppivaista porukkaa  ja kun kouluttajina toimivat maan ryvettyneimmät aivot. niin...

Nukke-pääministerin lentävät lautaset...

Tappelu pyörii taas lautasten kattauksen ympärillä. Katetaanko EU:n huippukokouksissa automaattisesti presidentille myös lautanen, vai syökö lautaselta pelkkä pääministerinplanttu, tällä hetkellä pääministerinhuitukka. Tämä aiemmin vaarattomaksi luokittelemani, maalaisserkkupuolueen maineen pelastaja otti ja tunki servietit pressan kurkkuun.

Pressa ärähti, pääministeri mölähti. Pääministeri sallii presidentin osallistua kolmansien maiden huippukokouksiin, mutta muissa lautanen jää kattamatta, ei kelpaa vaikka presidentti kuskaisi omat lautaset ja aterimet mukaansa. Presidentti on sitä mieltä, että kokouksissa puheenvuoron saavat ne, joilla on heittää tiskiin hierarkiassa ylempänä oleva palli, pääministeri taas jatkaa puolueensa linjaa ja slogania, että "esillä pitää olla vaikka mitä maksaisi, menkööt vaikka siemenperunat pellosta ja purilaat aitasta".

Pääministerin saksankielentaidolla ei pitkälle pötkitä, kun vastassa ovat Euroopan kokeneimmat konkarit, jotka kävelevät mennen tullen jostain kaukaisesta ja kylmästä maasta tulleen tyttösen yli. Arvovalta ja suhteet ne pelaavat kansainvälisen politiikankin kentillä. Uudet pelaajat istuvat vaihtopenkillä aikansa ja livahtavat peliin vasta kun ovat jo harmaan homeen peitossa. Peliaikaa harvemmin myönnetään pelkästä kohteliaisuudesta, maan ja maan edustajan painoarvo kansainvälisillä kentillä määräävät puheisiin oikeuttavan ajan ja paikan.

Suomi on erinomaisen kunnostautunut viimeisimmissä pääministerin valinnoissaan, ja jo siksi kannattaa miettiä huipputason pöytien kattausta hyvin tarkkaan. Ottaako riski, että pääministeri politiikan chatroomeissa iskee toisen maan edustajaa kahdenkeskisille iltakahveille tai että politiikan kärkipaikalle paiskattu kokematon, hameesta vedettävä nukke, pääsee puhujapönttöön yskäisemään sallitut 5-10 minuuttia? Siinä meillä mietittävää.  Luurangot kaapeissa kolisevat pelkästä kauhusta.

Kun pressa ärähtää, niin eiköhän joku irtopisteiden kerääjä kohkaa heti presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta. Ja kuitenkin nykyinen pressamme on pitänyt melko matalaa profiilia ärähtelyissään, ehkä liiankin matalaa profiilia, mutta jopa se on liikaa tässä epätasa-arvoisen tasa-arvoisessa sarvikuonojen maassa. Olisiko tasa-arvokeskustelun paikka?

Mitäpä, jos ärähtelijänä olisi mies, "Sale" Sauli Niinistö esimerkiksi? Siinä irtopisteet valuisivat viemäristä alas. Nyt vedotaan perustuslakiin ja sen tulkintaan. Nähdäänkö tässä vielä poliittinen kissatappalu, jossa naiset paiskivat lautasia ja kahveleita pitkin juhlasalien seiniä ja muut kokousedustajat saavat hävetä silmät päästään, Suomen kansasta puhumattakaan?

Onko sukupuolella väliä? Vallan kahvaa pitelevä mies on aina hyvä jätkä, aivan sama mitä suustaan päästelee. Naisen sanat, samassa asemassa ja tilanteessa, taas saavat julkisuuden läiskimään naista ympäri korvia, niin että päässä soi. Nainen ei voi koskaan olla hyvä akka...

Kekkosen aikana moinen sanojen paukuttelu ei olisi tullut kuuloonkaan. Siksikö joka paikassa Kekkonen on nyt niin kovasti esillä? Kansa kaipaa kovaa miestä ja kepitystä persauksille. Ok, Kekkosen syntymästä on kulunut 110 vuotta, mutta on niitä syntymien ja kuolemien vuosipäiviä monella muullakin entisajan vaikuttajalla. On jotenkin oireellista, että Kekkosen vuosijuhlat ovat nyt näin tapetilla. Ollaanko jossain taustalla siloittelemassa uuden, ja Kekkostakin kovemman, mustan hevosen esiin marssia seuraaviin presidentinvaaleihin mennessä? Niin sitä Kalevi Sorsakin aikanaan pelattiin uiskentelemaan politiikan syrjäisille lahdelmille, kun paiskattiin Ahtisaari kehiin niin, että vain valtava molskahdus kävi kultalammikossa.

Onko odotettavissa toisintana Kekkosen valinta, nyt vain nimenä kenties Stubb, Stubb, Stubb tai Katainen, Katainen, Katainen jne? Tällä hetkellä vielä pojat harjoittelevat ja hiovat valtansa merkkejä uhoilemalla itänaapurillemme, opettelevat retaleet median pyöritystä ja haistelevat vallan tuomaa valtaa mediassa. Mitä siitä, jos jonkun toimittajanretaleen määräaikaista sopimusta ei uusitakaan, etukäteen annetuista lupauksista huolimatta? Kun pestään poliitikon kasvoja, tarvitaan aina ulkopuolinen syntipukki, tällä kertaa se oli Ylen Moskovan avustaja, joka valittiin Kataisen syntipukiksi ja sai näin ollen kenkää...

Jokainen pitäkööt kunnianarvoiset valvojaisensa, samoin haudatkoon kuninkaansa rauhassa. Osa porukasta saattaa kuninkaan mentyä olla sitä mieltä, että kuninkaan valtaa pitää vähentää, jotta sama yksinvaltius ei olisi enää mahdollista. Osa kansasta haikailee aina menneiden suuruuksiensa perään.

Jokaisella ajalla on johtajansa, johtajilla valtansa ja kansalla oikeus seurata hallitsijaa tai olla seuraamatta, silläkin uhalla, että ura, maine ja verkosto katoavat. Valtavirtaa vastaan uivilla on se epäkiitollinen tehtävä, että he uivat henkensä edestä, eivätkä tiedä minkä takia ja saavuttaakseen mitä. Hukkuminen tai ainakin turpiin saaminen ovat täysin mahdollisia, eivät pelkästään herkullisia optioita.

Näinkö tässä nyt kävi, että vaarattomana pitämäni nukke-pääministeri rimpuilee holtittomasti, naruja kulissien takana vetävien, puolueen dinosaurusten mielikuvituksellisten harhautustemppujen mukaan? Raivoisa taistelu äänestäjistä edellyttää sopivien syntipukkien paiskaamista kehiin. Pääasia, että joku saa turpiinsa, kunhan se ei ole puolueen tärkeälle paikalle kaavailema poliitikonrääpäle, jota tällä hetkellä tekohengitetään edustuskuosiin, jotta hän olisi valmis baanalle horisemaan tuleville äänestäjille levottomia.

Aikansa nukke-pääministerinä koikkelehtinut ja puolueensa kasvatuskanalassa kannuksensa ansainnut tytönhuitukka saa mennä, kun vaalien jälkeen vedetään esiin järeämpää pääministeriainesta, siis jos äänimäärät eivät pahasti laske alle hälytysrajan.

Taistelu lautasista, lautasen kattamisesta tai kattaamatta jättämisestä voi itse asiassa olla isompi asia kuin voidaan tällä hetkellä arvata...

Suomalainen oksennustauti...

Hohhoijaa, missä vaiheessa päättäjät päättävät vihdoinkin käyttää päitään ja näkevät yksityiskohtien viidakolta kokonaisuuksia? Kun kansa voi pahoin, ei mietitä sitä, miksi kansa voi pahoin. Ehei, on helpompi miettiä yhtä kansan osaa kuin sitä, mitkä syyt ovat johtaneet siihen, että jokin kansan osa oksentaa ja ripuloi pahaa oloaan ympäristöön.

Kokonaisuus on aina yksityiskohtiensa summa, aivan sama millaisiin paketteihin kokonaisuus kääritään, samat asiat nousevat aina esiin. Mutta, kuten sanottua, on helpompaa häärätä ja puuhastella yksityiskohtien parissa kuin nähdä kokonaisuus. Ovathan yhteiskunnan kehitys ja ratkaisut muistuttaneet jo useamman vuoden hölmöläisten peiton pidennystä.

Nyt puuhastellaan ongelmanuorten ja sellaisiksi tipahtavien tulevaisuuden toivojen ongelmien tunnistamiseksi ja niihin ajoissa tarttumiseksi. Nam, miten makialta tuo seuraava lause kuullostaakaan. "Kahden viranomaisen huoli nuoresta johtaisi hälytykseen", otsikoi valtakunnan valtalehti juttuaan lauantain lehdessä. Mitä hemmettiä, viranomaisorganisaatiotko iso veli-järjestelmällään ratkaisevat nuorten oksennustaudin? Ei hemmetti, jotain on mätää Suomenmaassa.

Tämä kimalteleva ja kaikki ns. "ongelmanuoret" pelastava malli on tietysti raahattu ulkomailta, siellähän nämä asiat tiedetään aina paremmin, varsinkin suomalaisten oksentelevien nuorten asiat. Hallituksen lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmassa on selvityspörinä meneillään ja ohjelman tulos tähtää suomalaisten perheiden pahoinvoinnin vähentämiseen.

Taasko Gunnar Vierasmaalainen häärää suomalaisessa kansanpellossa? Eikö Suomessa tiedetä itse mitään, kun kaikki ideat tuotetaan ulkomailta? Johan tässä vauhdissa Suomen vaihtotase heittää sellaiset häränpyllyt, että voidaan samassa konkurssissa muuttaa Suomi vaikka "tänne vain potaskalasti, Suomessa niellään kaikki" nimiseksi valtioksi. Kansassahan se vika on, kun nuoret oksentelevat pitkin maita ja mantuja.

Kaikki kunnia Hollantilaisten kehittämälle mallille, joka saattaa osua ongelmien ytimeen Hollannissa. Miksi hemmetissä se pitää tuottaa Suomeen? Meillä on melkeinpä maailman koulutetuin kansa ja kuitenkaan, kaikesta huippukoulutuksesta huolimatta, meiltä ei löydy aivoja ratkaisemaan omia ongelmia. Tulevat taas Hölmöläistarinat elävästi mieleen.

Missä mättää, miksi kansaa käsitellään vain erilaisina ryhminä, tajuamatta sitä, että jokainen ryhmä kuuluu isompaan kokonaisuuteen? Kun lapset ja nuoret voivat pahoin, on todennäköistä, että heidän vanhempansa voivat pahoin. Kun vanhemmat voivat pahoin, on todennäköistä, että työntekijöitä palkkaavat yritykset voivat pahoin. Ja kun yritykset voivat pahoin, voi koko Suomen valtio pahoin.

Miksi aina tyydytään kiillotttamaan vain tikapuiden muutamaa ylintä askelmaa? Mitä hyötyä on siitä, että ylimmät askelmat kiiltävät ja kimaltelevat kuin jenkkien hiphop-artistit musiikkivideoissa, kun samaan aikaan alimmat askelmat ovat joko lahoamassa tai puuttuvat kokonaan? Kenelle nämä blinbling-tikkaat on tarkoitettu, ei ainakaan tavalliselle suomalaiselle työmuurahaiselle, joka hädin tuskin ylettyy edes alimmalle askelmalle isojen herrojen itseään varten rakentamissa  tikapuissa. Tavallinen kansa on nyljetty ja nahat on kaltattu niin moneen kertaan, että kohta on selkänahoista huutava pula valtakunnassa. Tarttis varmasti tehrä jotain...

Suurimmalla osalla lapsista ja nuorista ovat asiat hyvin, kun heidän vanhemmillaan ovat asiat hyvin. Vanhemmilla ovat asiat hyvin kun yritykset, jotka heitä palkkaavat, voivat hyvin. Yritykset voivat hyvin, kun hallitus tekee järkeviä päätöksiä yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamisesta. Suomen valtio voi hyvin, kun se huomioi päätöksissään ja ulkomaisissa huippukokouksissa tekemänsä napinpainallukset oman maan kansalaisia huomioiviksi, eikä siis tuhoa kansalaistensa terveyttä "hyvä jätkä, mutta vähän tyhmä"-päätöksillä maailmanparannuskokouksissa ympäri Tellusta.

Mikä hallitus uskaltaa olla "paska jätkä, mutta jämäkkä" ja päättää vihdoinkin, että muutamaan vuoteen ei törsätä veromarkkoja ulkomaille, tuetaan kotimaista työllisyyttä aidosti ja lempataan kilpaillutuslistoilta kaikki ne urakoitsijat, jotka käyttävät vierasmaalaista työvoimaa. Tässä vain muutama esimerkki.

Pahaa pelkään, että eri ministeriöissä ja virastoissa virkaansa ammattitaidottomat puuhastelijat tarttuvat Hollannin malliin innolla, sehän turvaa ministeriön työpaikat ja luo lisää turhaketyöpaikkoja, tässä viranomaisten luvatussa maassa. 

Suomalainen pahoinvointi alkaa ja päättyy pieniin päätöksiin suuressa kokonaisuudessa...

Puolen litran silikoneista niskalaukaukseen...

Voi taivahan talikynttilät sentään, jo ovat maailmankirjat pahasti sekaisin. Törmäsinpä tässä viikonvaihteessa sellaiseen hömppäuutiseen, josta en hevillä taida toipuakaan. Salarakas Väärälehti kollegoineen on järjestänyt kerrassaan järisyttävät "kauneuskisat". Osallistujien piti todistaa kilpailuun ilmoittautuessaan, että heille on tehty ainakin yksi kauneusleikkaus ja vasta sen jälkeen aukenivat ovet silikonimaailman tukkuostajakisaan.

Huh huh, siis rintarustingit ja kaiken muunkin mahdollisen uusiksi tuunanneille supersilikoni-naikkosille ihan ikioma "kauneus"-kilpailu. Kilpailun, Miss Plastic sellaisen, lopulta voittanut viiden lapsen äitee, oli paria viikkoa ennen loppukilpailua piipahtanut Tallinnassa ja vetäissyt aikaisempien 3 desin silikonien tilalle kunnon 0,5 litran Mansikki-utareet. Toivottavasti silikoni-Mansikki sai klinikalta kottikärryt mukaansa, sillä muuten uudenuutukaisen rintarustingin raahaaminen takaisin Helsingin lautalle olisi voinut muuttua tuskien taipaleeksi.

Miten voi kolmekymppinen, viiden lapsen äiti, sortua johonkin noin kammottavaan tekotuunaukseen? Mahtavat lapsoset olla äiteestään ylpeitä kun törmäävät jossain elämänsä vaiheessa vanhoihin lehtiin, joissa äitee ylpeänä esittelee uusia meijereitään. Voi Pyhä Sylvi sentään. Ketähän tässä kävisi eniten sääliksi?

Iloisena tämä kaikkien äitien ihannekuva kertoili vielä loppukisatrimmaukseen kuuluvasta muustakin rekvisiitasta: " Tietysti otan myös ripsienpidennykset, rakennekynnet ja rusketuksen. Vakkarikampaaja on myös varattu." Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että näin vain pahaa painajaisunta, eihän tätä oikeasti tapahtunut, eihän? Alkaa hivenen epäillyttää tuo maininta viidestä lapsesta. Arvelen, että kisan voittajaa on huijattu sillä, että hänellä on lapsia, vaikka kyseessä on pelkästään viisi  nahankiristysleikkauksista yli jäänyttä ihomyttyä.

Tuntuu jo nyt häijyltä ajatella lähitulevaisuutta, jossa ehkä tullaan pitämään täysin normaalina sitä, että vauvat lennätetään suoraan synnytyslaitokselta ihmismuokkauskirurgin leikkauspöydälle, jossa tapahtuu standardimuovailu sen hetkisten trendien mukaiseksi tekoihmiseksi. Saman ajattelumallin mukaan kaikki muokkaamattomat, siis ehdottomasti rumat ja esteettistä silmää loukkaavat, tavalliset pulliaiset tungetaan autioille saarille yhtä rumien seuraan, pois täydellisiksi (?) muovailtujen muoviaivojen näkösältä.

Eipä tosiaan taida olla kaukana se aika, kun jokaisessa kylpyhuoneessa pyörii aamuisin tuskasta hikoilevia kansalaisia, jotka mikroskoopit tutisten kyttäävät ryppyjä, karvoja ja luomia. Porukka sohii hysteerisesti erilaisia ruiskeita sinne ja tänne ja kun sekään ei enää auta, otetaan sairaslomaa ja käydään leikkauttamassa kaikki ylimääräinen paikallisella kauneuskioskilla, jossa on päivittäisiä erikoistarjouksia ja huonommat leikkaukset siirtyvät alennuksella suoritettaviksi köyhälistön tarpeisiin.

Laupias taivas kun tuo pöyristysten päivä joskus koittaa, siirryn suosiolla ladon taakse ja ammun itse itseäni niskalaukauksella niskaan...