Työllistämistuet, onnellisuuspillerit ja Kiina Nokian uudeksi omistajaksi

Nyt kyllä mättää ja pahasti. Olen erinäisenkin kerran kiukutellut erilaisista työttömille ja yrityksille tungetuista tuista, jotka saavat aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Mikä hemmetin yhteiskunta kestää sellaista pelleilyä, jossa työkykyiset ihmiset tungetaan tukien varaan ja työnantajille työnnetään rahaa kaikista luukuista, niin että porstuat pullistelevat erilaisissa työllistämistoimenpiteissä hoipertelevista kansalaista? Onko enää mikään ihme, että porukka sairastuu, mielet hajoavat ja yritykset rohmuavat entistä enemmän ilmaista työvoimaa osakkeenomistajien suureksi riemuksi osinkoja jaettaessa. Koko ajattelumalli on suorastaan, sanonko mistä, ***seestä ja vähän muualtakin.

 

Tässä automaation ja ulkoistamisen globaaliajattelumallissa on jotain hemmetin väärin. Suomalaisessa työmallissa kaikki kynnelle kykenevät tekevät työtä, aivan sama kuinka vähäistä, mutta työtä. Onhan ihan sekopäistä maksaa ihmisille siitä, että he lahoavat kotisohvillaan ja popsivat mielialalääkkeitä kuin popkornia. Vähäisiä ovat ne verosentit, jotka heruvat työttömyyskorvauksista takaisin valtion kassaan, tosin korvausta saavan kukkarossa 20 %:n verorasitus kyllä tuntuu.

 

Kun työttömyyskorvaus ei riitä pilleripopkornin ostamiseen, sossulan ovet paukkuvat kuin Alkon ovet vappaattona. Maksusitoumusta sinne sun tänne ja porukka nahistuu, rapistuu ja muumioituu tekemättömyyteen kotisohvilleen, jotka nekin on joskus ammoisina aikoina saatu sossulan varastoista. Ei muuten saa enää, ellei ole jotain todella kummallisia syitä esitettävänä.

 

Kun erilaiset aputyöt loppuivat työpaikoilta, lähti työmarkkinoilta paljon porukkaa kassan kautta. Ennen rakennuksilla oli sekatyöntekijöitä, erilaisia hanslankareita ja apumiehiä. Kahdella koivella kipittävät kortteliohjukset suhauttelivat yrityksestä yritykseen ja joku nuori pääsi tienaamaan joko kesärahoja tai aloittamaan uraa tyvestä latvaan. Toimistoissakin oli monenlaista apulaista, nyt vain tietokoneiden uuvuttamia toimistorenkejä, jotka raahautuvat päivästä toiseen nikottelevien koneidensa ääreen.

 

Nykyisellä työhönpääsymallilla pitää olla vähintään parin alan multiosaaja päästäkseen siivousfirman listoille, ja jos joku haluaa edetä tai tehdä uraa, työhaastattelussa on läiskästävä tiskiin vähintän pari kiloa erilaisia todistuksia tiedoista ja taidoista ja varsinkin opiskeluista. Joskus historian alkuhämärissä työt opittiin käytännössä ja herrat kävivät työn ohessa kouluja tai Nalle-kansalaisten ja raharahvaan perintölepakot tungettiin eliittikouluihin saamaan sivistyksen pintakiiltoa, jotta osaisivat olla tarpeeksi pönäköitä ottaessaan haltuunsa perheyrityksen.

 

Nykyisin on enää mahdotonta hahmottaa mikä yrityksistä on suomalaisessa omistuksessa. Nimi voi olla suomalainen ja osa yrityksen historiaakin jopa suomalaista alkuperää, mutta tänään yrityksen historiaa kirjoitetaankin jo jollain oudolla kielellä, yleisimmin kai Googlen sanakirjan avulla käännetyllä broken english-kielellä, jota ei ymmärrä enää Sumatran apinakaan.

 

Miten ulkomaalaista osake-ahmattia voisi kiinnostaa yrityksen tuottama hyvä työntekijöille ja yhteiskunnalle, Suomen talouselämästä puhumattakaan? Hemmetti, niinhän tässä näkymättömän sähköisen rahan maailmassa jossain Kiinassa valtion osake-ahmatit eivät voisi olla vähääkään kiinnostuneempia pienen Suomen talouselämästä, saati ihmisten työllistämisestä, meikäläisten työttömyysluvut vain ovat niin naurettavan pienet Kiinan lukuihin verrattuna. Jos Suomella menee vielä huonommin, tulee Kiinalle halvemmaksi ostaa koko Suomen valtio ja silloin koriseva ja tuuliajolla heittelehtivä Nokiakin tipahtaisi lopullisesti aasialaisten syliin.

 

Lakaisukoneet takaisin koneiden Helvettiin ja kadunlakaisijat töihin, liukuhihnat sivallettakoon katki ja ihmisille oikeita töitä, kaikkinainen ihmistyön korvaaminen ulkoistamisella, koneilla tai pakolaisstatuksella Suomeen tulevilla, loppuunrääkätyillä ihmisillä lopetettakoon. Ihmiset takaisin työhön ja pilleripopkornit lennätettäköön takaisin ulkomaisiin pilleritehtaisiin.

 

Kun tuilla kuoliaiksi kyykytetyt ihmiset pääsevät takaisin töihin ja tienaamaan oikeata rahaa, valuu veromarkkojakin enemmän valtio pohjattomaan kirstuun, puhumattakaan kerrannaisvaikutusten tuottamasta yleisestä henkisen hyvinvoinnin kasvusta ja kansantaloudelle näin koituvista hulppeista säästöistä. Vai onko tarkoitus passivoittaa koko kansa, jotta ihmiset eivät jaksa nousta barrikadeille huutamaan hätäänsä? Passiiviset ihmiset eivät äänestä eivätkä jaksa vaikuttaa, korkeintaan juoda itsensä kuoliaiksi mielialapilleri toisessa kädessä ja toisessa kädessä kotipolttoista sekundaviinaa muovikipossa .

 

Ja mitä perhanaa tehdä niille kansalaisille, jotka eivät suostu juomaan viinaa ja/tai napsimaan onnellisuuspillereitä? No, ne ihmiset muumioidaan koteihinsa, jotta joskus parin tuhannen vuoden päästä joku paikallinen Indiana Jones pääsee ihmettelemään pohjoismaalaisten outoja hautaamistapoja.

 

Liukuhihna-automaatit paiskattakoon huitsin Nevadaan, yrityksiltä työllistämistuet pois ja ihmiset oikeisiin töihin. Ihmisarvo on tärkeämpi arvo kuin kasvottomien ulkomaisten osake-ahmattien leikit osakemarkkinoiden paperilaatikolla.

 

Multikansalliskansainvälisetglobaali-yritykset velvoitettakoon yhteiskuntavastuuseen, jossa ne jatkuvan rahanpumppaamisen sijasta velvoitetaan sijoittamaan osa liikevoitostaan takaisin siihen maahan, josta ne ovat saaneet toimintansa aloittamiseen ja pyörittämiseen erilaisa tukia, työvoimaa jne.

 

Kun liike-elämä pyörii pelkän ottamis- ja haluamisperiaatteen varassa, on selvääkin selvempää, että antavan talouden tynnyrit tyhjenevät jossain vaiheessa.  Kun yritys poistuu kuvioista,  liikehtien aina anteliaimman maan ja paikkakunnan perässä, pysyvät tynnyrit edelleen tyhjinä.

 

Onko maalaisjärjen käyttö ja yksinkertainen ajattelumalli kielletty vai missä mättää?