Nokialandiasta kerjäläisten valtakuntaan...

Nyt kun suomalaista sosiaaliturvaa ja terveyspalveluja ollaan innolla ajamassa kuutamolle, ei kansalaisille jää montaakaan vaihtoehtoa hengissä selviämisensä turvaamiseksi. Kansainvälisiä kun olemme ja varsinkin kun mielellämme apinoimme muiden, mielestämme kehittyneempien kyldyyrien tapoja, niin alla muutama ehdotus, joita kukin voi soveltaa oman tyylinsä ja tarpeensa mukaisesti.

Masinoidaan "Koko kansa kerjuulle" -kampanja starttaamaan maanlaajuisesti Helsingistä Utsjoelle ja takaisin. Ja nyt kun Kela on riekkumassa kansalaisten hammashoidon kalleudesta kaupungeissa, kytketään kerjuumarssiin myös Kela-ystävällinen aspekti. Marssijat velvoitettakoon kilpailuttamaan matkan aikana eri pysähdys- tai taukopaikoilla kohdattujen hammaslääkäreiden hinnat. Paluumatkalla, ne innokkaat, jotka jaksavat tepastella muki kourassa koko maan päästä päähän, velvoitetaan hoidattamaan hammasraatonsa halvimmassa hammaskorjaamossa, jonka vain selville saavat.

Kelan tutkimusosaston tutkijanpenteleet ovat tosiaan vaivautuneet selvittämään yksityisten terveys- ja hammashoitopalveluiden hintoja laajalla nettikyselyllä ja saaneet selville sen yllättävän tosiasian, että yksityisissä hammasromukorjaamoissa korjaushinnoissa on todella huomattavia eroja eri kuntien välillä. Miten ne keksivätkin tutkia näin yksinkertaisen selvää, ihan silkalla maatiaisjärjellä tajuttavaa asiaa?

Olisi tullut halvemmaksi palkata muutama huonohampainen työtön tai muuten vaivainen pähkäilemään asiaa Kelan tiloissa päivän verran, kahvi- ja sämpyläpalkalla. Tämä on taas näitä samoja tutkimuksia, joita pääkaupunkiseudulla on vuosia hartaasti harrastettu eri tahojen toimesta. Eikö joku näistä hölmöistä tutkimuksista antanut tulokseksi sen omituisen johtopäätöksen, että ruuhka-aikoina julkisissa liikennevälineissä on huomattavasti enemmän matkustajia kuin muina aikoina. Voi hyvä tavaton sentään, eikä tuokaan tutkimus ollut ihan halvimmasta päästä.

Mitä tästä Kelan hammastutkimuksesta jäi käteen? No hemmetti sentään, se pelottava tieto, että vastaisuudessa kaikki isojen kaupunkien romuhampaat patistetaan maaseudulle hoidattamaan kalustonsa kuntoon. Ja matkustaminen Taka-hamppilaan ei maksa mitään, eihän? Kohta käy sellainen kansainvaellus pikku-kyliin ja kaupunkeihin, että oksat pois, kun Kelan hintakilpailu-marssille pakottamat hammasvaivaiset etsivät hädissään halvinta poramaakaria. Matkarahojen tienaamiseksi tietysti otetaan käyttöön passiivikansalaisia aktivoiva toimintamalli.

Suomessa on tunnetusti nyt vieraillut yli vuoden ajan kerjäämisalan asiantuntijoita, joiden kokemusta ja ammattitaitoa on saatu ihmetellä ihan maan korkeinta johtoa myöten. Ovat ne penteleet tehokkaita, järjestäytyneitä ja paneutuvat työhönsä harvinaisella hartaudella, siis nämä romanialaiskerjäläiset, joiden erilaisia ammattikikkoja on päästy seuraamaan todella läheltä.

Katinkullat ja kulahtaneet kukkapuskat houkuttimina, nämä paikallaan liikkumattomina tuntikausia seisovat, istuvat tai kainalosauvaan nojaavat, pahvimukeja työvälineinään ojentelevat asiantuntijat ovat pikku hiljaa tuoneet kerjäläiskulttuurin kotimaisemiimme. Siinä ne onnettomat notkuvat kauppakeskusten ja R-kioskien etuovien edessä sitkeästi hiljaisessa työssään.

Ammattiaan pitemmälle kehittäneet ammatinharjoittajat kolkuttelevat lähiöissä asuntojen oville ja tunkevat päin naamaria huonolla suomella kirjoitettuja kerjuulappuja. Kyllä kyllä, ammattiopetusta on suomalaisille ollut tarjolla kiitettävästi. Opintopisteiden määrä vastaa varmasti jotain alan perustutkinnon osatutkintoa ja kävisi vallan mainiosti työttömien ja humputtelevien huithapeleiden jatko- ja työllistämiskoulutuksesta.

Eipä muuta kuin koko kansa kerjuulle, siis rahapulaa poteva kansan osa, siis se kohtuullisen suuri osa porukasta ja/tai siis ne jotka vain hengailevat ostos-helveteissä parhaimpaan työaikaan, siis yksinkertaisesti kaikki ne, joilla ei ole mitään muutakaan tekemistä.

Kansalle mukit kouraan ja alkakoon tappelu parhaista paikoista. Mikäpä sen somempi näky hienostokaupunginosissa, matkustajaterminaaleissa ja turistirysissä, ei niin mikään. Ehtaa suomalaista kansanperinnettä ja kun vielä laitetaan näkyville tyhjä Koskenkorva-pullo paikallisväriä antamaan, niin taatusti turistien kolikot virtaavat kolisevaan mukiin. Miksi ei koulun ammatinvalinnan tunneilla ehdotettu kenellekään kerjuu-uraa? Tuottava ura kuin mikä, eikä tarvitse käydä turhan usein pesulla, pisulla tai pontikalla. Kerjäläisillä on oiva mahdollisuus päivät pitkät notkua kulttuuripaikoilla, ylläpitää sosiaalista verkostoa ja esitellä turisteille suomalaisuutta parhaimmillaan.

Kuten kaikkien hyvien ja toimivien ideoiden kohdalla aina väistämättä käy, varsinkin kun ne osoittautuvat tuottaviksi, yhteiskunnan ahnas haukankatse osuu siihen. Kontrolloimatonta ja pimeää duunia, ei se käy. Virkamiehet valjastetaan välittömästi väsäämään, jonkun kallistakin kalliimman komitean varjolla, kaikkia kerjuukansalaisia koskevat sitovat yhteiskuntasopimukset. Loppui sitten kontrolloimattoman kerjäämisen ilo lyhyeen.

Jatkossa kansalaisten kerjuutalkoot hoidetaan virkamiesjohtoisesti, ja TE-toimistoissa tullaan jakamaan kerjuulupia työttömille työnhakijoille. Laiskimmille ja niille, joilla on todistus ja lupa syrjäytyä yksin kotinurkissaan, lähetetään kirjeitse suoraan kotiin kerjuuosoituksia, joiden täyttämättä jättäminen aiheuttaa pitkäkestoisen karenssin ja kovennettuna, kerjuuleirikomennuksen Romaniaan.

Sossussa osoitetaan työttömälle toimeentulotuen hakijalle kerjuupaikka, johon ei voi hakea muutosta, eikä päätöksestä voi valittaa. Kela hallinnoi koko rumbaa ja palkkaa palkkalistoilleen kerjuu-poliisit, joiden tehtävänä on käydä päivittäin laskemassa kupposiin kolahtaneet roposet ja rapisevat setelit sekä tarkistaa, että kerjäläinen on asianmukaisesti pukeutunut ja oleskelee kerjuupaikassaan vaaditut 8 tuntia, satoi tai paistoi.

Kun koko työttömien kerjäläisten kolonna notkuu heille osoitetuilla kerjuupaikoilla, kaikkien nähtävillä ja laskettavissa, työttömien määrä konkretisoituisi käytännössä. Nykykäytäntö on se, että tilastomaakarit tuhertelevat numeroita kammioissaan ja valmistelevat yhteenvetoja, joilla eri virkamiehet mätkivät toisiaan tapellessaan oman ministeriönsä rahoista. Kun kerjäläiset ovat hyvin edustettuina kaikilla julkisilla paikoilla, heitä ei enää voikaan käsitellä helposti unohdettavina numeroina, he ovat ihmisiä. Romanialaiskerjäläisten ohittaminen ei tuota tuskaa, mutta oman maan kansalaisen ohittaminen tekee häijyä, varsinkin jos hän osaa kolisuttaa mukia sopivissa kohdin ja kohdistaa nälkäisen mustin ilmeensä ohikulkijaan.

Kyllä, uskon tämän mallin tuottavan melkoisia muutoksia monellakin taholla. Tehdään työttömän köyhyys näkyväksi, tuodaan köyhät kaduille ja toreille, kupit kolisemaan päättäjien työpaikkojen edustoille. Kaikki kynnelle kykenevät köyhät työttömät, sairaat, orvot ja vanhukset sekä kotonaan hiljaista kuolemaa tekevät ja mielenterveysongelmista kärsivät, alkoholistit, nistit ja liimanhaistelijat, kaikki vain samalle aukiolle kolisuttelemaan mukeja. Kainalosauvat ja rollaattorit vain asetellaan taiteellisen osoittavasti kerjuupaikalle ja taas peltimuki kolisee surullista soulia.

TV:ssä esitetään viikoittain tietoiskuja ja reportaaseja, joissa näytetään kerjäläislaumojen taistelua almujen jakajista, kerjuumarsseista tehdään jokavuotinen kansainvaellustapahtuma ja poliitikoilta edellytetään, että he muutaman kerran vuodessa kokeilevat pari päivää kerjäämistä paukkupakkasissa.

Periferiassa on tunnetusti enemmän työttömiä kuin almujen jakajia, joten kerjuukeikat maalta kaupunkiin sallitaan, niitä jopa suositaan. Tämä terästää myös tervettä kilpailua kaupunkilaisten ja maalaisten välillä.

Kun näkymättömäksi häivytetty ongelma ja epäkohta tuodaan näkyväksi, pystyy itse kukin näkemään käytännössä työttömien kolossaalisen määrän, epätoivon ja tuskan. Häpeä on kerjäämistä harjoittavan työttömän, saidan ohikävelijän sekä myötähäpeää tuntevan köyhänrovon antajan.

Päämäärä on saavutettu, kun koko kansa häpeää ja romanialaiset asiantuntijat voivat poistua muihin maihin jakamaan kerjäämisen ilosanomaa. Numeroiden läpi näkeminen on taitolaji, mutta ihmisen kohtaaminen vaatii vielä suurempaa osaamista ja lahjakkuutta, varsinkin itseä huonommassa asemassa olevan ihmisen kohtaaminen.

Tehdään Suomesta kerjäläisten valtakunta, paratiisi kaikkensa menettäneille.

Arkadianmäen pesulasta kuuluu hurja mäiske...

Kun valta tai kusi nousee poliittisen päättäjän päähän, syntyy rumaa jälkeä, mutta kun molemmat alkuaineet nousevat samaan päähän, on tuloksena silkkaa dynamiittia. Seurauksia vatvotaan niin oman puolueen sisällä kuin iltapäivälehtien lööpeissä, suomalaistunutta tanskalaista viemärijulkaisua unohtamatta.

Kahdeksan kuukautta eduskuntavaaleihin ja, voi pojat, mikä pyrstöjen läiske käy tällä hetkellä suljettujen ovien takana. Kabineteissa kähmitään, tehdään sotasuunnitelmia ja pistetään ruotuun niin nykyisten kuin tulevien kansanedustajien ja ehdokkaiden taustat ja perheet, lemmikkieläimiä myöten. Puolisot alkavat tervehtiä kauppojen myyjiä ja jälkikasvu raahaa korikaupalla korruptio-omenoita opettajille. Lemmikit puleerataan, rauhoitetaan ja sovitetaan somalle kerälle karvalankamattoa koristamaan ja perhepotreteissa lemmikkikobrakin hymyilee kieli rullaksi jähmettyneenä. Tässä tehdään nyt kuuluisaa suomalaista perhedraamaa, neljän vuoden välein, jonka jälkipyykkiä vatvotaan vaalien jälkeen, niin politiikan suljetuissa kurinpitolautakunnissa kuin perheoikeuksissakin.

Nousuhumalaa muistuttavassa euforisessa tilassa luvataan ja valehdellaan mitä sylki suuhun tuo, ajattelematta jälkiseuraamuksia. Euroopan nopeimpia alastuloja, politiikan jännittävääkin jännittävämmässä kentässä, on ennenkin nähty, samoin pupupöksyisten poliitikkojen amok-juoksuja kesämökeille julkisuutta karkuun, hännät koipien väleissä lepattaen.

Valtaa pitävät hallituspuolueet kokoavat rivejään, tiivistävät verkostojaan ja tekevät jo etukäteen sopivia lehmänkauppoja keskenään. Näin nautakarjattomaksi maaksi, kauppoja tehdään enemmän kuin on myytävää. Mitähän siitä pitäisi ajatella?

Kansa voi olla tietämätöntä ja sen muisti voi olla yhtä lyhyt kuin samoalaisen oopperan libretto, mutta missään tapauksessa kansa ei ole tyhmä. Paitsi tietysti ne Aku Ankkojen ja ripsipiirakoiden piirtelijät, jotka vaivautuvat raahautumaan vaalihuoneistojen vaneripömpeleihin toteuttamaan sarjakuvataidettaan. Ja sitten tietysti myös ne, jotka vääntävät julkimoiden numeroita äänestyslippuihin. Tosin, on täysin mahdollista, että siinä toteutuu huomaamatta jäänyt kapinaliike, joka yrittää veretöntä vallankaappausta. Onnettomuudeksi vain liian moni kapinoi äänestämällä samaa julkimoa ja lopputulos on tänä päivänä yleensä lööppihistoriaa.

Jos et äänestä, olet tyhmä ja kuulut kuuluisaan äänettömien kuoroon, jolla tunnetusti ei ole oikeutta avata kitusiaan vaalituloksen tultua julki. Jos äänestät ja valinnat menevät metsään, olet tyhmä ja politiikasta tietämätön hölmöläinen. Suurimmalle osalle kansaa ehdokkaat ovat tuntematonta massaa, pyrkyreitä ja sellaisinaan pelottavia puhemoottoreita, joiden ainoa tarkoitus on puhua äänestäjät nurin, ja manipuloida porukka hortoilemaan jonossa äänestämään hysteerisesti puheissa höpötettyä ehdokasnumeroa. Kukapa ehdokkaiden taustoista tarkkaan tietäisi, ammatillista kokemusta ja soveltuvuutta, puhumattakaan poliittisten lupausten todenmukaisuutta. On aikamoista lottoarvontaa valita yksi numero ja odottaa jättipottia.

Perätön lausuma on Suomen lain mukaan rangaistava teko. Sitä noudattaen koko Arkadianmäen lehmäkaupustelijajoukko pitää kärrätä Mustiin Maijoihin ja heittää linnaan lusimaan. Nämä vallan markkinointisuunnittelijat ja poliittisissa naamiohuveissa kekkaloivat paroni von Münchhausenit toimivat toinen toistensa syyttäjinä, puolustusasianajajina ja lopuksi tuomareina. Rangaistuksena on säällisen ajan kuluttua sopiva ja hyväpalkkainen "hyvä veli"-virka, johon koko poliittinen pyrkyryys on koko ajan tähdännytkin.

Päähallituspuolueilla ja oppositiolla on perhananmoinen likapyykki pestävänä ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja ja siksi Eduskunnan pesulassa käy jo nyt perkeleenmoinen petkeleiden mäiske, kun pikimustasta pestään väkisin vitivalkoista.

Maalaisserkkupuolue on heittänyt, suuren suunnitelman mukaan, naispääministerinsä sirkusareenalle hoitamaan likaiset työt ja ottamaan vastaan kansan ja kollegoiden raivon. Taustalla maalaisserkkupuolue väsää ehdokaspulmusensa myyntikuntoon ja kirjoittaa uutta kansalliseepposta vaalilupausten muodossa.

Elitistisen suurpääomapuolueen itseoikeutetut perintöprinssit, valtiovarainministeri ja ulkoasiainministeri sekä perälautaa pitelemässä puolustusministeri, ovat omituisilla lausunnoillaan ja yhteisillä tukiesiintymisillään herättäneet puolueensa systeemisuunnittelijat horroksestaan. Nappulat on pistettävä ojennukseen Lapin kelohonkadatshalla, vaikka viinan voimalla, mutta suurelta yleisöltä salassa.

Sossujen jaarli Essex ja pirpsakka prinsessa lyövät päänsä yhteen ja saattaapa olla, että jaarli nappaa vallan prinsessan peesatessa taustalla, juoniessaan samalla omaa julkisuus-imagoaan. Sossuilla on kyse elämästä ja kuolemasta. Toista kautta ei enää kabinettien eteisissä suostuta arvailemaan, mitä valtaa pitävät juonivat. Pakko päästä pippaloimaan samoihin kähmintäpippaloihin isoisten seuraan, mielummin takaisin emännäksi tai isännäksi. Edellisissä vaaleissa tuli turpaan ja tuhdisti, mutta onneksi valtaa pitävät sotkivat takkinsa, joita nyt innolla kääntelevät puhdas puoli päälle päin. Eiköhän sitä samaa kuraa vielä löydy uudessa paketissa, jota oppositiopuolue pääse riemulla paiskimaan vaalitohinassa kilpailijoiden silmille.

Persut toimivat kansan vitutuksen mittarina ja keräävät todennäköisesti kauhakuormaajalla ääniä kansalta. Kauanko riemua kestää, se on jo toinen tarina, mutta kansa haluaa pullistelijat polvilleen ja siihen persujen agendat kolahtavat jetsulleen. Kansa kaipaa Vennamoa...

Viherpipertäjät ja kuusenneulasteen lipittäjät kaatavat vaalitappiot lauleskelevan työministerinsä niskaan ja tämän jälkeen työministeri voikin sitten vetäytyä Koijärven liepeille kirjailemaan uusia itkuvirsiä. Oraanpureskelijoille voi tulla totiset paikat, sillä äänestäjät ovat tukka pystyssä seuranneet puolueen nykyistä linjaa, jossa ei ole päätä eikä häntää, vain selittelyn verinen maku.

Vasurit mennä muljahtavat persujen vanavedessä ylöspäin, kunhan viherpipertäjien kannattajat pahimmasta paniikista selviydyttyään kykenevät ajattelemaan olemassa olevia vaihtoehtoja. Kahdesta pahasta kun on valittava toinen.

Kaikissa puolueissa lajitellaan par'aikaa hysteerisellä vimmalla likapyykkejä, ja Arkadianmäen pesulassa petkeleiden rytmikäs rummutus jatkuu yli yöistuntojen, aina aamunkoittoon...

Kaupunkilaisfrettejä ja sossulan ruvelle raastettuja asiakkaita...

Ei hemmetti, mitä helvetin hölmöhuttua porukka aamuisin oikein kiskoo kitusiinsa? Siis se osa porukasta, jolla vielä on jotain suuhun lapattavaa aamiaispöydässä. Jos se hölmöys on maitopohjaisissa tuotteissa, niin sitten ne on taatusti valmistettu hullun lehmän maidosta. Jos joku popsii vain jotain hedelmänretaleita, niin kaipa niissäkin muhii joku apinarutto. Eihän tässä uskalla imuroida enää mitään suuhunsa, kun lautasella tuntuu tikittävän aina jonkin sortin tautipommi.

Tämän päivän hölmöhuttua ovat sitten ahnehtineet, oikein kaksin käsin, armaan sossuvirastomme työllistämisasioita suunnittelevat ja nykyistä tietotekniikkaa tuntemattomat, tietosuojaa ja ihmisoikeuksia noudattamattomat työllistämisamatöörit, jotka innosta hehkuen tuovat työllistymisen ilosanomaa jo kaiken kokeneelle asiakaskunnalleen.

Ja asiakashan alistuu ja ottaa osaa kaikkeen, sillä piilorangaistukset ja tietojärjestelmiin kirjattavat maininnat "flegmaattisesta passiivisuudesta" saattavat myöhemmässä vaiheessa tarkoittaa sitä, että asiakas tipahtaa lopullisesti alimpaan luokkaan. Ja se ei ole edes 0-luokka, vaan suoraan kompostoriin lykättävää ihmisbiojätettä, joka pääsee pyörimään, yhdessä matojen kanssa, johonkin vanhaan teollisuushalliin perustettavaan jätelaitokseen. Näin työkkärin ja sossulan likvidoitu asiakas vihdoin tuottaa yhteiskunnalle jotakin, luujauhoa ja mustaa multaa, jota puisto-osasto sitten avokätisesti paiskoo Esplanadin nurmikoille ja kukkaistutuksille.

Että ottaa pattiin ja ohimoita kuumottaa, kun kuuntelee kanssaihmisten ihmeellisiä seikkailuja viranomaisten pyörityksessä.

Te-toimistojen ja Kelan raastamat asiakkaat astelevat vaivaiset polvet vapisten sossulan ovesta sisään, tapaamaan itse rahamaharajaa, jolla on kaikki oikeus ja valta kyykyttää lisää ruvelle revittyä asiakas-parkaa.

Silmät innosta kiiluen, nämä asiakkaan loppusijoituspaikkaa määrittävät virkailijat, mylläävät asiakkaansa ylösalaisin. Siinä sitten kuulusteluhuoneen paperintuoksuisessa hämärässä asiakas lopottaa kauhusta kankeana itsestään kaiken, kalsareiden koosta aina viimeiseen kaljapulloon asti, koko elämänsä. Shokissa ja paniikissa asiakkaanrääpäle pälpättää sitten viimeisenkin toivonsa, eli netti- ja roolipelipelaamisen sekä hätäiset pikavipit ennen toimeentulotuen napsahtamista tilille. Sitä asiakas ei kerro, että tulipa tongittua lähikaupan biojäteastiaa viime yönä, kiivettyä kuin kaupunkilaisfretti yli porttien tai limboamista harrastaen, reikäinen maha littanana, porttien ali.

Virkailija kihisee innosta ja miettii pää pöristen, että tässäpä oiva tappaus johonkin sossulan juuri toimintansa aloittaneeseen huuhaa-projektiin, jossa leipomalla leivotaan asiakkaasta nopealla aikataululla työmarkkinoiden supermies tai -nainen. Ei muuta kuin ensiksi elämänhallintaryhmään sinisilmäisten new age-paholaisten myllytykseen ja siitä sitten muutaman viikon ryhmähyminän ja elokuvissakäynnin jälkeen muusiksi myllätty asiakas viskataan seuraavalle asteelle.

Vastaan porhaltaa oikea juppien juppi, joka suoltaa puhetta siihen malliin, että asiakas on yhtä sekaisin kuin pyykki teollisuuspesukoneessa linkouksen jälkeen. Rypyistä viis, asiakas tungetaan työvalmennusmankelin telojen väliin ja alkaa asteittainen silitys kohti työmarkkinoita. Jos tämä ei tuota tulosta ja siirrä asiakasta kunniallisten ja työtä tekevien veronmaksajien kastiin, vika on ehdottomasti asiakkaassa.

Jos asiakas ehtii jossain välissä keskeyttämään sossuvirkailijan myyntipuheen kertoakseen, että olisi polvileikkaus tulossa ja pitäisi tapella pentujen huoltajuudesta ja vielä juosta entistä ukkoa tai akkaa karkuun turvataloon, niin ja sitten kun ei ole tuota kattoakaan pään päällä. Eikös niille pitäisi tehdä ensin jotain? On helvetillisen hankalaa ryömiä työhaastatteluihin jostain metrotunnelista tai autiotalon kellarista, eikä tuo habituskaan ole sellaisen aamun jälkeen, suoraan sanottuna kohdallaan.

Tuon kun asiakas rääkäisee suustaan, pyörähtää sossuvirkailijan pää salamaakin nopeammin. Jaha, tässä on siis tällainen tappaus, selvästi työtä vieroksuva huithapeli, joka vain lusmuilee ja käyttää toimeentulotukea väärin. Muka asunnoton, höh, on sillä jotain yhtä kammottavia kavereita, joiden luona se makoilee päivät pitkät halpaa viiniä tai jotain muuta moskaa lipittäen. Turha selittää. No, pistetään tyyppi sitten kovennetulle jaksolle, pistetäänpä lähetteellä paikalliseen työvoiman palvelukeskukseen, johon tapaamisaikaa saa odotella luut lahoten ainakin kaksi ellei kolme kuukautta. Siellä on meno ja meininki toinen.

Pari tyyppiä tiirailee tiukasti vastapäätä heitettyä lusmuilijaa ja kovistelemallahan siitä sitten irtoaa sekin tieto, että laiskurimme olisi kiinnostunut ulkotöistä. Selvä, kiinteistönhoitajakurssille ja sassiin. Mitä sillä on väliä, että kyseinen henkilö on kärpäsen kokoinen naisihminen, jolla on sydänvika ja pahoinpitelyistä haljennut pää. Kurssille ja sassiin. Ai, että keskeytti kurssin sen fyysisen raskauden takia, mitä hemmettiä, saatiinpa lusmuilija oikein rysän päältä kiinni. Ei kun karenssia ja oikein tukevalla kädellä. Ja palvelukeskuksen asiakkuus jatkuu hamaan hautaan. Asiakas notkuu palvelukeskuksen TE-virkailijan listoilla, eikä pääse ilmoittautumaan ns. normaaleille työnhakijoille tarkoitettuun TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi ja lopuksi vielä lähettänyt sossukin lätkäisee oman rangaistuksensa päälle, 20 % toimeentulotuen alennusta.

Luulisi sitä lusmuilijan tokenevan ihmisten tavoille. Virkakoneisto yritti kaikkensa ja tuo syntinen paska otti ja pullikoi vastaan. Sydänvikako ja pää haljennut, olisi nyt yrittänyt keksiä paremman tarinan. Ja löytyyhän noita lääkäreitä, jotka kirjoittelevat mennen tullen sydänvioista ja kallovammoista lausuntoja. Sitä varten ne Kelan lääkärit ovat, pistävät moiset hampuusilääkärit ojennukseen. Kyllä potilaan vaivat nyt ilman potilastakin pystyy määrittämään. Virkamiehet ovat eri miehiä, ja Kelan lääkärit suorastaan erinomaisia luulosairaiden käräyttäjiä.

Se torvelo, joka kuvittelee, että suuri osa työttömistä olisi lusmuilijoita, kokeilkoot itse puoli vuotta kivireen vetämistä, kyllä sinä aikana silmät avautuvat, jos ovat avautuakseen...

Kaupunkikanaloita ja tupajääriä...

Kenenkähän idiootin idea oli se, että ohjataan kansainvaellukset kaupunkeihin, tyhjennetään tilat ja asutetaan väki kerrostalokanaloihin?

Joskus 60-luvulla oli massamuutto Ruotsiin työn ja paremman elämän perään. Suomalaiset vaelsivat kuin villiityneet sopulilaumat Volvon ja Maraboun tehtaille, sairaaloihin ja ravintoloihin tiskailemaan. Kaikki tiesivät Slussenin sissit, mutta kukaan ei tunnustautunut sellaiseksi. Ok, silloin porukka olisi kuollut nälkään armaassa kotimaassa, elleivät olisi keksineet uida Suomenlahden yli vauraimmille mestoille. Oli siinä ruottalaisilla suomalaisissa metsäsisseissä kestämistä.

Nyt ei enää eletä 60-lukua, mutta massamuutto kaupunkeihin jatkuu. Maaseutu tyhjenee ja poliitikot kirkuvat kuorossa, että palvelujen tuottaminen autiolle maaseudulle on kuvottavan kallista. Verorasitus nousee ja mummot ja vaarit kuluttavat kalliita veroroposia istumalla jääräpäisesti suvun perintötilalla, tuvassa mätänemässä. Eihän se käy! Mummot ja vaarit on kärrättävä lähimmälle hautuumaalle, sillä muuttotappioista kärsivien, autioituvien kuntien on mahdoton kustantaa asukeilleen terveyspalveluja. Ja ne penteleen iäkkäät kääkät vielä sairastavatkin, niin maan perusteellisesti. Kalliita hoitoja ja uskomattomia makuutuksia terveyskeskusten käytävillä. Eihän niitä voi julkisesti tappaakaan, mutta jotain niille pitäisi tehdä.

Miten olisi jos iskettäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla? Jokainen tietää, että Suomessa riittää tilaa ja lääniä vaikka muille jakaa. Meillä on vanhenevan ja sairastelevan sekä maalla viihtyvän eläkeläisporukan lisäksi toinenkin ongelma, nimittäin yli rajojen pinkovat ja pakolaiskeskukset täyttävät mamut, jotka lisääntyvätkin sellaista tahtia, ettei kaupungeissa ole tarpeeksi isoja asuntoja sen lauman asuttamiseksi.

Miten olisi, jos rahdattaisiin mamut ja muut viherpipertäjät Suomen autioituneille maatiloille viljelemään lähiruokaa nälkäisille vanhuksille ja köyhille kunnille? Maaseutu nousisi uuteen kunniaan, Suomi muuttuisi omavaraisemmaksi ja samalla hoituisivat jääräpäiset vanhuksetkin siinä sivussa. Veromarkat liikkuisivat ja pyörisivät takaisin kuntiin.

Sen sijaan, että kaupungeissa luodaan uusia ammattikuntia salassa kärräämään muumioituneita vanhuksia kodeistaan hautuumaille, vanhukset voitaisiin hoitaa kodeissaan maalla ja tällä tavoin mahdollistettaisiin inhimillinen vanhuus. Kotouttamistoimenpiteiden aikana mamut koulutettaisiin intensiivisillä suomenkielen kursseilla eri murrealueiden taitajiksi ja koulutuksen päätyttyä heidät sijoitettaisiin kieliopintojen määrittämälle alueelle viljelemään tiloja ja hoitamaan vanhuksia. Palvelut lisääntyisivät, verotulot kunnissa lisääntyisivät ja maaseutu muuttuisi eläväksi osaksi kansalaisten arkea.

Tätä nykyä ja tällä maahanmuuttopolitiikalla kaikki mamut ahdetaan kaupunkeihin, pieniin asuntoihin ja suljetaan suomenkielisestä yhteisöstä, sillä suomalainenhan ei ystävysty helpolla. Maaseutu eloon-kampanjalla olisi puolensa, myös ystävyyssuhteiden luomisessa eri kieli- ja kulttuuriryhmien välillä.

Nykyisen työllisyys- ja maahanmuuttopolitiikan mukaisesti kaikki kynnelle kykenevät mamut, kielitaitoisia tai ei, koulutetaan lähihoitajiksi hoitamaan sairaaloissa lojuvia ja hiljaa paikalleen mätäneviä sairaita ja vanhuksia, joille päivän tähtihetki on se, kun ystävällisesti hymyilevä mamu yrittää auttaa petipotilasta parhaan kykynsä mukaan. On enemmän kuin suuri häpeä, että maahanmuuttajia tarvitaan sairaittemme ja vanhuksiemme hoitajiksi. Suuri häpeä on myös se, että vanhuksemme joutuvat vielä henkitolreissaan opettelemaan ehkä uuden kielen, voidakseen keskustella hoitajansa kanssa.

Hemmettiin poliitikkojen horinat työllisyydestä, maahanmuuttopolitiikasta ja uudistuvasta energian tuotannosta. Nykyajan poliitikot eivät ole muuta kuin uudestisyntyneitä wannabe-C.H. Andersseneita, jotka yrittävät kirjoittaa uusiksi Pieni merenneito-satua.

Tupajäärille mummoille ja vaareille oikeus lojua kotonaan, kallista tai ei.

Paskalla töihin, ruottalaisetkin tekee niin...

Millä hemmetillä nuo jästipäät, joita mediassa kohteliaasti nimitetään poliitikoiksi, saadaan käsittämään asioiden oikea tola ja samalla käännetyksi keskustelu uusiutuvasta energiasta lähemmäksi omaa pyrstöä?

Kun nyt kuitenkin tosiasia on se, että poliitikot puhuvat koko ajan paskaa, niin miksi ihmeessä tuo Eduskunnassa kekkaloiva potaskanpuhujaklaani ei ole missään vaiheessa huomannut hyödyntää kykyään uusiutuvan energian tuottamisessa?

Totta toinen puoli, tosiasia on kuitenkin se, että miksi katsella kauas kun järkevimmät, sekä maapallon todella pelastavat, energiapoliittiset keinot ovat silmiemme edessä? Mikä on uusiutuvampaa kuin paska, eläinten ja ihmisten jokapäiväinen tuotos, joka todistettavasti on muutettavissa melko yksinkertaisin keinoin energiaksi? Ilmeisesti ainoa todellinen este on se, että kyseessä on todellakin paska, joka koetaan enemmän tai vähemmän välttämättömäksi ruumiintoiminnoksi ja josta ei sivistyneemmissä porukoissa voi edes puhua. Engelsmannit ja jenkit menevät puuterointihuoneisiin, eivät siis suomalaisittain sanottuna vessaan.

Kyseessä on jotain niin likaista ja epämiellyttävää, haisevaa ja häpeiltävää, että asia vaiennetaan lähimpään vessanpyttyyn tai puuceehen. Jokainen sitä kuitenkin tekee, niin Paris Hilton kuin romanian kerjäläiset. Ja jos ei tee, niin apteekeista löytyy hyllytolkulla tukkeutuneita viemäreitä avaavia Rööri-Roopeja, paikallisia karhupumppuja ja jos ei muu auta, niin vanha kunnon risiiniöljy viimeistään pelastaa ahdistuneen päivän.

Ja ei kun takaisin jästipäisiin poliitikkoihin. Viimeisin energiapoliittinen suunnitelma on ihan, sanonko mistä? Jos nyt kuitenkin lopetetaan paskan jauhaminen ja ajatellaan asioita suunnitelmallisesti ja kiihkottomasti, päätyy jokainen vähänkin järkeään käyttävä ihminen siihen lopputulokseen, että paskasta paras maapallon pelastaja.

Mietitäänpä asiaa tarkemmin. Suunnitelman toteuttaminen saattaa ensivaiheessa maksaa enemmän kuin uuden ydinvoimalan rakentaminen, mutta etuna on se, että jos paskavoimalanperkele sattuisi jostain luonnonoikusta tai terroristien iskusta lentämään taivaan tuuliin, siitä syntyvä laskeuma ei tappaisi ja tekisi laskeuma-aluetta asuinkelvottomaksi sadoiksi vuosiksi. Puolitekoista lannoitetta saattaisi sataa porukan päälle paskatalvena, mutta se ruokkii maata eikä aiheuta ydinlaskeuman kaltaista ydintalvea, joka on enemmän kuin kuolema.

Ja miten tämä käytännössä järjestettäisiin? Meillähän on jo valmiina viemärijärjestelmä, jossa pyttyjen tuotteet ohjautuvat likavedenpuhdistamoihin. Vähän viilaamalla ja parannuksia tekemällä ohjataan vessojen tuotokset eri putkea myöten paskaenergian tuotantolaitoksiin, jossa sitä käsiteltäisiin jollain sentrifuugilla siten, että kaikki vetinen kuljetusneste erotellaan pois ja jäljelle jäävä massa käsitellään energiaksi. Tästä saisi todellisen innovaation tekniikan puolella. Suomi saisi Nokiaan verrattavan yrityksen, joka nostaisi Suomen tekniikan kehityksen takaisin maailman huipulle.

Tekniikkaa kehittämällä ja jalostamalla Suomi pysyisi maailman huipulla seuraavat 200 vuotta. Sopivasti patentoimalla ja tekniikkaa salaamalla myyntiä löytyisi seuraavalle kymmenelle sukupolvelle. Sitä paitsi paska ei lopu koskaan, ei ainakaan niin kauan kuin joku jossain syö jotain. Työllisyystilanne paranisi humahduksessa ja niin tuotantolaitosten rakentamisiin, käyttämisiin, myyntiin ja markkinointiin sekä muuhun ylläpito- ja toimistohenkilökuntaan livahtaisivat kaikki kynnelle kykenevät työttömyyskortistosta.

Paskalaitosten tuottama hiilijalanjälki olisi aivan toista luokkaa kuin ydinvoimaloiden, aurinkopaneeleiden ja turvevoimaloiden, puun poltosta puhumattakaan. Raaka-ainepulasta ei olisi tietoakaan ja paska pääsisi vihdoinkin ansaitsemaansa arvoon, se on muutakin kuin ruumiin jäte, se on kultaakin arvokkaampaa, ja jokainen ihminen ja eläin on kävelevä paskantuotantolaitos, timanttikaivos suorastaan.

Nyt kun pellot ja muu viljelyala on kaluttu tyhjäksi mineraaleista ja ravinteista, keinotekoisia lannoitteita paiskitaan tonnikaupalla jo valmiiksi kuihtuvaan maahan siihen tahtiin, että heikkopäistä ihan hirvittää. Eivät kaukana ole ne ajat, jolloin tienvierillä nököttää kuivaakin kuivempia multakasoja kerjuulla, laput kasojen huipuilla anomassa ravinteita ja luonnonmukaisia maanparannusaineita. Pelastetaan kasat, kärrätään paskantuotantolaitosten lopputuotteet pelloille ja annetaan peltojen kukoistaa.

Vesistötkin muuttuvat kirkkaiksi ja rehevöityminen loppuu. Samalla kun laitoksessa jalostetaan paska energiaksi, otetaan urea erilleen käsiteltäväksi siten, että siitä erotetaan kaikki maata happamoittava aines, vesistöön palautuva neste on melkeinpä puhtaampaa kuin lähdevesi ja vedet paranevat entiselleen. Ureaa käytetään nykyisinkin yllättävissä tuotteissa, jopa elintarvikkeissa ja naisten naamarasvoissa, ja ellen väärin muista niin myös hajuvesissä. Ei muuta kuin kehittelemään uusia ureasovelluksia ja taas, maailma pelastuu.

Kiinassa on jo vuosikymmeniä tajuttu paskan hyvät puolet, siellä ainakin yksi iso kaupunki käy paskan voimalla, voi olla että tällä hetkellä jo useampi kaupunki. Olemmeko me huonompia kuin kiinalaiset? Ja hei, Kiinassa kaupunki tarkoittaa monimiljoonaista ihmiskasaumaa, jonka rinnalla Suomen pääkaupunki Helsinki on vain piskuiseen kylään verrattavissa oleva autoilijoiden taukopaikka.

Kun nyt nämä propellipäiset hulivilipipertäjät ovat tätä samaa asiaa käsitelleet vuosikymmeniä, niin eikö olisi jo aika tehdä jotain? Tosin, koko hulivili-pipertäjä taitaa tarkoittaakin sitä, että kyseessä on propellipipoon naamioitunut humanisti-liberaali-vihreän teen lipittäjä-pipertäjä, joka kääntää takkinsa samassa silmänräpäyksessä, kun livahdus päättäjien joukkoon onnistuu.

Millä politiikot on korruptoitu, kun Eduskunnan juntta ajaa vain vahingollisia ja kalliita, maapalloa vahingoittavia energiapäätöksiä? Rahako ratkaisee ja järki ajetaan vaivaistaloon?

Kun kansalle markkinoidaan uutta energiavaihtoehtoa, voidaan mainostoimistot valjastaa tekaisemaan vaikkapa seuraavanlaisia, kansan syviin riveihin uppoavia lauseita:

- paskalla töihin
- suomalainen paska on parempaa kuin ruottalainen paska
- ruottalaiset kulkevat jo paskalla, emmehän me voi olla huonompia
- kanna paskasi kekoon ja maailma pelastuu
- paska päivässä pitää maan kunnossa
- Suomi paskalla nousuun


Miksi paskaa ei vielä käytetä energian tuotantoon Suomessa? Se on taas se raha, joka kummittelee kaiken takana. Miten rahastaa ja kuinka paljon energiasta, jota energian käyttäjät tuottavat itse jatkojalostukseen? Mitäpä jos paskantuottajat menevät lakkoon ja pihtaavat kallista energiaa? Nykyiset tekniikat antavat energiayhtiöille vapaat kädet nostella hintoja, määrittää energian hinnan, jakaa helvetinmoisia optioita ja ennen kaikkea, kusettaa tavallista kansaa linssiin ja maksaa poliitikoille salaisia tukia, jotta köyhät edusmiehemme ja -naisemme eivät nääntyisi nälkään Eduskunnan kuppilassa.

Huh huijaa, yksinkertainen ja suorastaan helvetillisen upean nerokas energiatuotantomalli on silmiemme edessä, odottaen vain päätöksiä ja rahaa aloittaa toiminta laajemmassa mittakaavassa. Ei riitä, että muutamilla maatiloilla, kylähulluiksi leimatut, isännät ja emännät toteuttavat omaa missiotaan aina saatavilla olevan ja edullisen energian käytössä. Ei, koko kansa on valjastettava paskatalkoisiin. Ja sitten ne eduskunnan jästipäät, niille pitää lähettää pesämunaksi 100 säiliöautollista sitä ihteään Eduskunnan portaille levitettäväksi, koristeeksi paskan joukkoon voidaan asettaa muutama kerjuulla oleva multakasa surkeine anomuksineen...

Kansa paskamarssille paskaenergian puolesta ja MAAILMA PELASTUU!!!!!!

Hasta la Vista ja jämät jakoon...

Voi paska, voi paska, voihan paskojen paska... 

Nyt vanerilasitaloon on rahdattu viime- ja edellisten tuotantokausien jämäelukoita, jotka pääsevät toljottamaan pupillit pitkällään nykyisten petikanien mekkalointia. Miksi ihmeessä näitä vanhoja jämiä pitää tuottaa takaisin sotkemaan inhaksi muodostuvaa kuviota? Johan niitä edellisillä kausilla inhottiin pudotushetkeen asti. Täytyy nyt kuitenkin, tasapuolisuuden vuoksi, antaa samalla tunnustus siitä, että kyllä nämä jämäkanit osasivat aikanaan myös mokata. Ja mitä pirua, jo viisi kerran tipahtanutta ja julkisuudessa kulahtanutta läpinäkyvää julkisuus-ameebaa mekkaloi salaisella alueella ja odottaa jälleensyntymää vuoden 2010 BB-perheeseen.

Ja hemmetti soikoon, olisi jo luullut, että BB-konkarijoukko olisi oppinut jotain lasitalon jälkeisestä elämästä ja pistänyt suosiolla päänsä erämaan hiekkaan. Vaan ei, jotkut nyt ilmeisesti jäivät roikkumaan BB-elämään ja eivät sitten löytäneetkään omaa elämää, kun oleskelu ja paneskelu julkisuudessa lopahti ja jäljelle jäi vain muutama tyhjä skumppapullo.  Niin, eipäs unohdeta, että yksi salahuoneessa lymyilevä ex-BB-kisailija on se surullisen kuuluisaksi tullut Niko-lasinheittäjä-kiintiö-homppeli ja entisen BB-lavastetalon talon virallinen pehmo-pelle.

Julkisuutta on saatava, vaikka tekemällä samat virheet uudelleen, jos vaikka nyt ainakin tarjoutuisi uusi tilaisuus tehdä rahaa kvaasi-julkisuudella, jos vaikka joku täysin tärähtänyt työnantaja haluaisi tehdä elämänsä kuprun ja palkata julkisuusruttoon sairastuneen, taas kerran poispotkitun puolijuopon yrityksensä markkinointivastaavaksi tai ainakin nyt myynninedistäjäksi.

Voihan simppu, ei tässä enää muuta voi sanoa. Taloon valitut ovat näitä yhden asian markkinapellejä, joiden uikutuksia ja erilaisia yrityksiä on saatu seurailla kioskien lööpeissä ihan tikahtumiseen asti. Ja eikös mukana ole tämä tummaksi muuttunut silikoni- ja botox-varaosavarastokin, joka kaupusteli tavarakarvojaan ympäri nettiä. Onkos frouva BB-Antti aikonut muiden kanien naiskentelujen aikana ryömiä tarrapaperin kanssa lakanoissa, keräämässä 2010 porukan genitaalikarvoja? Niitähän voisi tyrkyttää huutonettiin, eBayhin ja vaikka paikallisille kirppareille, aina joku hullu löytyy, joka kerää ihmisten alapääkarvoja.

Tässä vaihessa harmittaa vähän se, että kunnon inhokkia ei ole vielä estraadille ilmaantunut. Hyvää vauhtia inhotuslavalle kuitenkin on ryömimässä reteenpunaiseksi värjätyllä kuontalollaan Marika, joka puheripuloi siihen malliin, että hukuttaminen tsiideriin on lähellä. Poreallas tosin voisi olla nopeampi vaihtoehto, mutta eihän känniammetta voi liata yhden tolkuttoman upotuksella.

Olisi pitänyt jo tyllerön profiilia lukiessa arvata, että jotain kammottavaa on tulossa. Neiti mainitsee harrastuksissaan yleisen biletyksen ja chillauksen, joten sitä ohjelmassa saadaan, mitä tuottajat ovat tilanneet. Toista oli ennen, kun porukka kainosti ilmoitti harrastuksekseen lukemisen ja käsityöt, totta tai ei. No BB-talon tyrkyillä ei harrastuslistaan oltu merkitty turhan vaatimattomia juttuja.

Tämän Helsingin lahjan akvaarioelämälle mottona näkyy olevan "parempi katua tekemisiään kuin tekemättömiä asioita". No, Hasta la Vista Baby vaan! Kyllä se Carpe diem tuntuu tältä pullasorsalta onnistuvan, ja vielä niin hyvin, että kohta lääkefirmat pääsevät taloon tekemään julkista tuotepresentaatiota, kun alkaa muun porukan lääkejakelu rullaamaan.

Halvemmaksi tulisi, jos joku olisi älynnyt tuoda mukanaan tehokkaat äänenvaimentimet, jotka sitten olisi voitu jossain BB-tehtävässä modifioifa Carpen diemin naamariin sopiviksi.

Normi-normaalikin on päässyt vauhtiin ja keskustelut hellanrengassilmäisen neiti viattoman kanssa ovat alkaneet, kanisiittolaan soveltuvista aiheista tietysti.

Chillailu, hengailu, nyhväily ja juhliminen, näinhän se oli, siis Mia 19 v:n harrastelista. Neiti viaton leikkii tällä hetkellä porukan neroa ja ilmaisee ns. älykkyyttään joka keskustelussa ylemmyydentuntoisella ja perin närkästyneellä nenä-äänellä. Onko tämä joku tuottajan ja pikku-Einsteinimme välillä etukäteen sovittu jekku, jolla saadaan lisää säpinää aikaan, vai onko tylleröinen todellakin siinä uskossa, että hän on talon älykkäin kanieläin?

Kyllä tästä vielä hyvää tulee... Täytyy vain asettautua tanakkaan asentoon sohvalle ja odottaa myötähäpeämisohjelman alkamista. Vaan on se kyllä niin, että hävettää niin maan perusteellisesti kyttäillä töllöstä lasitalon kaltaista kyldyyriohjelmaa. Pyörähti mielessä niinkin karmaiseva ajatus, että kauankos tätä kestää selvinpäin katsella?

Ei hemmetti, nyt lentää oksennus sen verran pahasti seinille, että on pakko jättää BB-talon toikkaroinnit hetkeksi omaan arvoonsa. Paras palata tärkeämpien asioiden ruodintasessioihin, muuten tuloksena voi olla Helvetin himmeneminen ja putiikin pääjohtajan kuskaaminen älyjaoksen huoltolinjastolle. Huh huh, kaikkea sitä täytyykin katsella pysyäkseen ns. sivistyneesti ajan tasalla...

Kuin kanit kanisterissa, kakarat Helvetistä...

Kyllä kaivoin taas häpeän kuoppaa sohvaan tänä iltana, kun katselin muutaman minuutin ”Kakarat Helvetistä”-ohjelmaa. Pyrstö rullalla työnsin päätäni sohvatyynyjen alle ja leikin hetken ”en ole olemassa”-leikkiä itseni kanssa. No, masokisti kun olen, katson tietysti taas huomenna muutaman hetken BB-talon kohelluksia ja kaivan sohvakoloa suuremmaksi.

Mitenkähän BB-tuottaja suhtautuisi korvaushakemukseeni, jossa ehdottomasti vaatisin tuotantoyhtiön kustantavan minulle uuden ja tietysti yhtä kololle kaivettavan sohvan vuoden 2011 BB-kisaa varten? Enkä muuten päästäisi tuottajaa vinkumaan päiväkirjahuoneeseen sohvakorvauksista.

Jäi sitten Barbi-Marian luuleikkaukset saamatta, mutta uudet tissit tulivat viikon julki-bimbona esiintymisen jälkeen. Kun tyttö joskus, tietysti toivottavasti sentään pitkän ajan päästä, päätyy patologin tiskiin tutkailtavaksi, yllättyy kyllä herrarouvaneiti-patologi pahemman kerran. Luut on jo valmiiksi katkottu ja poistettu, tisseistä valuu silikonia ja naamasta kaikenvaltakunnan Botoxit ja hyaluronihapot siihen malliin, että viemärit tukkeutuvat ja viemärirotat muuttuvat liukkaiksi ja happomureutetuiksi. Ja totta hemmetissä tämä tapahtuu Las Vegasissa, kaikkien turhimoiden ja pikku-julkimoiden satumaailmassa.

Talon nykyiset asukkaat ovat katsoneet edelliset kaudet tarkkaan ja siksipä tapahtumat etenevätkin suorastaan apinan raivolla kohti kliimaksia. Unohtivatko akvaarioeläjät jotain? Koko hemmetin ohjelman pitäisi kestää kolme kuukautta ja millä porukka aikoo enää sykähdyttää, kauhistuttaa, järkyttää, itkettää, naurattaa tms. kun jo ensimmäisellä viikolla on tehty kaikki se, mihin edellisten kausien taulapäät tarvitsivat kolme kuukautta? Niinhän nuo elävät kuin kanit kanisterissa, yhtä pupuleikkiä koko ohjelma.

Näemmekö vielä kenties senkin ihmeen, kun porukka kuksii puksipuita, harrastaa liukasta ryhmäseksiä mutavellissä ja oksentelee julkkisvieraiden päähän? Vai vietämmekö kenties ensimmäiset BB-hautajaiset, kun porukka juo itsensä formulavauhdilla hengiltä?

Suorastaan häpeän sitä, että sivistykseni on vain folionpaksuinen pintakuori ja löydän itseni salakatselemasta itseltäni, höyhenaivojen tunarointia mainoskatkojen välissä. Voi hyvä tavaton, että hävettää, mutta antaa vaan hävettää, huomenna katselen kuitenkin taas hetkiä lasitalossa ja kaivan koloa sohvaan ja häpeän taas kerran oikein olan takaa.