Kaatopaikkapyöryköitä muovikuorutuksella...

Nyt sitten laukesi taas yksi petosansa lisää. Meille on vuositolkulla syötetty erilaista, kemianteollisuuden tuottamaa funktionaalisen terveysvaikutteista ruokaa, jossa oikeaa raaka-ainetta on vain nimeksi, jos sitäkään. Miten ihmeessä tähän on päädytty? Kansalle syötetään jätettä viimeisen päälle suunnitelluissa pakkauksissa, joissa pakkauksen pahvikuori on ainoa syötäväksi kelpaava osa.

Tyhmää kansaa on läimitty tuoteselosteilla päin lättyä. Koreissa pakkauksissa meille on myyty eineksiä, joilla ei ruokkisi edes pahimman vihamiehensä lemmikkirottia.

Onko mikään ihme, että kansa pullistuu, rapistuu ja nahistuu. Syötyään vuositolkulla kiireisen työssäkäyvän ihmisen kotityötä helpottavia muoviaterioita, kansan terveinkin osanen syöpyy sisältä päin puhki. Vaellus arvauskeskukseen tuottaa tulokseksi kehotuksen ruokavalioremonttiin sekä kilon reseptejä, jotka yhteisvaikutukseltaan ovat yhteen sopimattomia ja hitaasti mutta varmasti tappavia.

Mikäpä siinä, pistetään palamaan oikein kunnolla. Muutetaan kaikki kierrätyskeskukset, kaatopaikat ja jätelaitokset elintarviketehtaiksi. Oikea resepti ja ruoka-ainesuhde voisi olla vaikkapa tonni muoviromua ja sekaan heitetään muutama nääntynyt broileri ja lopputulokseksi saadaan somannäköisiä muovipalleroita, joissa on ainakin siteeksi lihaa. Rakenne olisi ainakin kotoisan kumimainen.

Kaikkeen kyllästyneelle porukalle voidaan tuottaa trendipyöryköitä, jotka loistaisivat iloisesti kevään väreissä, vihreänä ja keltaisena. Syksyksi sitten voidaankin tuottaa räiskyvän värisiä, punaisia ja oransseja kumipyörylöitä, joita hätätapauksessa voidaan käyttää vaikka kaupunkimaasturin vararenkaana .

Tätä samaa aihetta on käsitelty useammassa blogissa, mutta paiskaanpa minäkin teflonkauhani samaan muovimössöön ja maustan sitä omilla kitkerillä mausteillani.

Aihetta on mediassa käsitelty ainakin seuraavissa artikkeleissa:

Taloussanomat, 16.10.2010 

yle.fi, 02.03.2011

Taloussanomat 24.02.2011

Kohua aiheuttaneet kirjat ovat Mats-Eric Nilssonin käsialaa:

Kotiliesi, Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella

kemikaalikimara

Ja mikäli vielä lisäaineet kiinnostavat, Eviran sivuilta löytyy elintarvikkeiden lisäaineiden E-koodiavain pdf-tiedostona:

Evira

Ja nyt kun linkkejä aloitin lisäämään, tällätäänpä muutama aihetta sivuava linkki lisää:

yle.fi, ruokaa ilman lisäaineita

uusisuomi.fi, Pelko ruoan lisäaineista

Tosiasia on se, että elintarviketeollisuudella ei yksinkertaisesti ole varaa kertoa kuluttajille, mitä kaikkea elintarvikkeisiin lisätään säilyvyyden kustannuksella. Jos totuus tulisi kaikessa karmeudessaan julki, jäisivät elintarvikkeet mätänemään kaupan pakastealtaisiin ja kylmähyllyihin.

Olen kerrankin utelias ja halukas vakoilemaan päättäjien ja elintarviketeollisuuden pamppujen ruokapöytiä. Mitä niissä tarjotaan, samaako, jota tavallisille taatelintallaajille syötetään ja tarjotaan kauppojen sisäänheittoartikkeleina huimine alennuksineen? Tuskinpa.

Ja vielä yksi linkki-paholainen, jonka takaa löytyy, tällä kertaa, amerikkainen kirjoittaja, jolla on painavaa asiaa kauppojemme hyllyillä notkuvista kevyttuotteista:

Syö rasvaa ja laihdu

Ruoka pitää ihmisen hengissä, toiset paremmin kuin toiset, mutta ruoan päätehtävä on pitää ihminen elinvoimaisena ja virkeänä, siis hengissä. Jos hyvin käy, ruoka myös ravitsee ja tuo elimistöön sopivassa suhteessa kaikki elintoimtoihin tarvittavat vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet, joita ilman tavallinen kansa alkaa ikuisen vaelluksensa arvauskeskuslääkäreiden pakeille arvattavaksi.

Meidät syötetään hengiltä ja lapsemme kasvavat sairaiksi.

Muuan viisas intiaanipäällikkö, totesi kauan kauan aikaa sitten, että valkoinen mies nääntyy nälkään täysinäisen ruokapöydän ääressä. Miten oikeassa tuo intiaanipäällikkö olikaan, se päivä on tullut, se päivä on nyt...

08.04.2014 linkkien päivitys.  Kaikki ohjelmalinkit ovat vanhentuneet ja siksi ne poistettu, myös muutama muu artikkeli oli kadonnut ja joidenkin linkkien kohdalla tieto piti etsiä uudestaan.