Perkele pyyhälsi Berliiniin

Nyt lensi tukka pystyyn kuin tärkätyn pupun korvat. Mitä hemmettiä ne tuolla Saksassa oikein hääräävät? No, sen sitä saa, kun tilaa kaikenkarvaisia uutiskirjeitä sähköpostiinsa. Mutta, että vielä tämäkin. Ovat perkeleen Berliiniläiset avaamassa syyskuussa ravintolaa, jossa tarjotaan ehtaa ihmislihaa, eri tavalla valmistettuna, nälkäiselle gourmé-porukalle. Eihän Berliinissä pitänyt olla näitä nälkään nääntyviä ihmispoloja, joista tulee tuutin täydeltä kuvia kaikissa medioissa. Afrikkahan se oikea osoite ainakin ennen oli.

Der Spiegel-lehti on ennenkin kunnostautunut erilaisten kummajaisjippojen uutisoinnissa, tulee nyt ensimmäiseksi mieleen Aatun päiväkirjat viime sodan ajalta. Nekin sitten osoittautuivat väärennöksiksi, mutta lehti uutisoi iloisesti ja maksoi kassansa kipeäksi, joutuakseen myöhemmin oikeuden kuultavaksi. Ja taas löytyi uutisoitavaa.

Tuleva ravintola on jo nyt pyytänyt ihmisiä lahjoittelemaan tarpeettomia ruumiinosiaan, jotta ainakin avajaiset olisi turvattu. Meinaavatkos ravintolayrittäjät pakastaa luovutettua ihmislihaa ja sitten sulatella sitä keittiön täydeltä? Flimé-niminen ravinteli mainostelee itseään ja menyytään ahkerasti Berliiniläisissä paikallislehdissä. Olisiko Berliinin poliisilla aihetta käydä kadonneitten henkilöiden rekisteriä kunnolla läpi? Mistä hemmetistä sitä tietää, minkä massamurhaajan kanssa ravintola on tehnyt hankintasopimuksen, ja mitenkäs on terveystarkastajan lausunnon laita?

Halukkaiden lihantuottajalahjoittajien tulee, kuulema, käydä ensin terveystarkastuksessa, jotta luovutettava liha olisi mahdollisimman terveellistä ihmisravinnoksi. Pakostakin tulee mieleen melkoisen hulvattomia filminpätkiä, joissa kokit hikihatussa vääntävät kauhojaan soppakanuunan kokoisessa kattilassa. Täytyyhän liha ryöpätä kunnolla, niinhän korvasientenkin kohdalla toimitaan. Kaipa nyt yksi käsivarsi täytyy ainakin viisi kertaa ryöpätä kiehuvassa vedessä ennen sormimakkaroiden, rannemedaljonkien ja varsimurekkeen valmistusta. Ruokailijat saattaisivat saada jonkin oudon streptokokkibakteerin, sikainfluensan, klamydian tai vastaavan ilman varotoimenpiteitä.

Ravintola ei ole vielä julkaissut osoitettaan ja ilmassa on melkoisia epäilyjä siitä, että kyseessä on jonkun neropatin julkisuustempaus tai Saksaan muuttaneen kannibaaliheimon elannon ja murkinan hankkimisyritys. Saksan lehdistö on saanut närkästyneiltä kansalaisilta melkoisen määrän sähköposteja, mutta miksi hemmetissä? Eihän tästä nyt niin kovinkaan pitkää aikaa ole, kun Aatu perusti teholihaloita ja jalosti kannibalismin uusiin sfääreihin. Ihan aiheesta kansakunnat nousivat takajaloilleen tiedon tultua julki.

Vitsi tai ei, saksalaisten luulisi olevan viimeinen porukka, joka lähtee pelleilemään näinkin ihmistä lähellä olevassa asiassa. No, ehkä historia toistaa itseään ja perkele tosiaan pääsee pyyhältämään Berliinin, taas kerran.

BB-talo änkeää olohuoneeseen...

Esi-isät muistavat vieläkin, mitä kirjainyhdistelmä BB tarkoitti heidän villissä nuoruudessaan. Ehdottoman märkiä yöunia, vikkeliä sormia ja tuskan parahduksia, kun herätessään huomasi kaiken ollen vain unta, mutta voi pojat mitä unta.

Historian alkuhämärissä BB sekoitti miesten päät, niin natiaisten kuin sotaa käyneiden uroidenkin. BB oli Ranskan lahja naisennälkää potevalle maailmalle. BB:llä suu oli mutrussa jo kauan ennen jenkkilän botox-formaatteja, joissa silikonitähtösten ja elättikotirouvien huulet on täytetty istumalihaksiakin mahtavimmiksi jäykiksi lihaluoliksi. Ja sen ainoan ja oikean BB:n pörröiset ja pitkät hiukset, nehän näyttivät siltä kuin hän olisi juuri ryöminyt jostakin pöpeliköstä viimeisimmän rakastajansa sylistä. Silloin mielikuvitusta sai käyttää siihen tarkoitukseen, joksi se on ihmiselle annettu. Tämä siis historian alkuhämärissä, jolloin naiset olivat naisia ja miehet miehiä.

Entä nyt, olohuoneissa mekastaa eurooppalainen mökämoottorihelvetti, jossa toinen toistaan huonommin kasvanut iki-teini juoksee pallit paljaana, tytön tylleröt vilauttelevat luomu- tai tekotissejään enemmän kameroille kuin kanssakilpailijoilleen. Kokoelma on kuin kauhukabinetin luonnonoikku-osastolta.

Heput tekevät julkisuutta mahdollisimman monella petipainikellistyksellään ja kertovat sitten päiväkirjahuoneessa tilityksiään tasosta. Eukot taas kunnostautuvat hinkkaussessioilla ja nuolentamaratooneilla, joiden ainoa tarkoitus on saada heppujen tapit nousemaan ja sitten hinkkaushyökkäys toisen kilpailijan kimppuun, aivan sama kumpaa sukupuolta kun vain liha tuntuu sormien välissä. Miesten maailmassa näille kullinnostattajille on ihan oma ja hyvin kuvaava sanansa... Tällä kaudella nähdään varmaan sekin, kun hetero peto kellistää lesbonaisparkoja suihkun lattialle yhteisen julkikiiman merkeissä.

Uuden porukan pitää suunnitella helvetisti, miten ylittää edellisten vuosien rikostutkinnat ja raskausjulkistukset, muusta heikommasta formaattikamasta puhumattakaan. BB-tuotantotiimi on kausi kaudelta siirtynyt amerikkalaistyyliseen, yhä enenevässä määrin kiintiö-malliseen osallistujapoimintaan, jossa edustettuina ovat kiintiö-:

- silikoni-Barbi, joka käyttäisi palkintorahat ostamalla lisää silikonia ja vähentämällä luita
- itä-naapurista rahdattu wannabe-malli, joka on toivottavasti käynyt jonkun paikallisen kurssin "miten saada julkisuutta ja rikas mies"
- mamu, jonka uskonnollista suuntautumista seurataan silmät kovina, jos vaikka saisi räjähdyksen aikaan
- pehmo-mies, joka osaa parkua oikeissa kohdissa
- lesbo tai homo, mielellään vielä vähän isokokoinen ja rääväsuinen
- älykkö, josta vain voi arvailla löytyykö pipon alta sittenkään aivotoimintaa
- naapurinpoika tai -tyttö, jonka muuttumista julkipelleksi on mukava seurata
- syntinen Judit, joka yrittää sotkea kaikkien kuviot ja joka kännipäissään ulostaa suustaan formaattiin soveltuvaa sontaa
- gootti, hevari tai bodari, jonka erilaisuus muistuttaa siitä, että joku saattaa ihan oikeasti haluta olla erilainen, siis formaattiin soveltuva sellainen
- nössö, joka loppupelissä saattaa osoittautua kaikkea muuta kuin nössöksi, tai sitten vielä pahemmaksi kuin nössö
- hiljainen ja arka sivustakatsoja, joka tällä profiililla saattaa nousta voittajaluokkaan, viattomuus tai sen esittäminen on kovaa valuuttaa
- normi-normaali, joka kääntää takkinsa ja osoittautuu joksikin aivan muuksi

Ja nyt kun BB-pömpelissä on ns. "koeaika", pistää kännissä koheltava porukka parastaan. Herra jestas sentään, jos nyt joutuu kotiin, joutuu selittelemään liikaa BB-käytöstään. Kauhistelevat ja nolot vanhemmat itkevät ja muu lähiympäristö tuntee syvää myötähäpeää. Jos joku poispotkittavista on vielä työssä, voi olla, ettei enää ole vanerikulisseista palattuaan.

Muutama, ainakin vielä tällä hetkellä, hetero-otus yrittää turvata taloon jäämisensä pikaparisuhteella, jossa suusta valuu rakkautta ja naimista niin, että heikkopäistä alkaa jo hirvittää.

Tälle kaudelle valittu porukka vaikuttaa, muutaman katselukerran valossa, vaunulastilliselta Sumatran viidakosta tuotetulta apinalaumalta, joka sairastaa jotain kammottavaa ja aivoja tuhoavaa tautia.

Mietipä itse, menisitkö nolaamaan itsesi koko kansa edessä kännäämällä, naimalla kaikkea mikä liikkuu tai on paikallaan, höpöttömällä päättömyyksiä maailmanmenosta ja osoittautumalla yleistiedoissa tyhmemmäksi kuin ruottalainen kumisaapas. Tämä porukka kehtaa sinunkin puolestasi, koko rahan edestä ja vielä enemmän. Jos palkintopotti ei osu kohdalle, saapahan ainakin rutkasti julkisuutta, jota voi hetken hyödyntää, jos ei muuten niin mätkimällä BB-talosta löytynyttä, yhtä julkisuuteen kolahtanutta pariaan ja myymällä genitaaliosastonsa karvoja netissä.

Sillä lailla, vanhemmat voivat todella olla ylpeitä perillisistään, jotka tuhoavat esiintymisellään koko suvun maineen. Punastelu ja nurkan taakse juoksentelu periytyy tulevillekin sukupolville, häpeä on tarttuvaa ja leviää kuin kuppa aurinkokuninkaan hovissa.

Missä vaiheessa ihmiskunta luiskahti aikaan, jolloin itsensä paljastelusta ja idiootiksi heittäytymisestä tuli julkista kansanhuvia?

Haikalansyötit ja taantumuksen tankit

Mitähän pahaa suomalaiset ovat tehneet poliitikoilleen, kun ne niin vimmoissaan suunnittelevat koko yhteiskuntajärjestelmän räjäyttämistä atomeiksi? Eivät ne torvelot varmasti tiedä mitä tarkoitetaan sivistysvaltio-sanonnalla, eikä edes se välähdä tyhjissä päissä, että jopa poliitikot vanhenevat joskus ja silloin vääryydellä ansaitut rahat ovat jo saattaneet lentää taivaan tuuliin. Sitä ennen nämä skifi-päätöksiä suoltavat haikalansyötit ehtivät saamaan paljon pahaa aikaan, aivan liian paljon.

Entinen poliitikko on entinen poliitikko, eikä sellaista vanhaa ja korisevaa taantumuksen tankkia enää kannata, tarvitse, saati ole edes mielekästä paapoa hyväosaisten tukiverkostolla. Mitäs meni vanhenemaan, sairastamaan ja jos oikein pahasti kävi, auts, hävitti vielä rahansa ja joutui sukulaisten ja yhteiskunnan elätiksi.

Elämä kuuluu opettavan kovalla kädellä ja mitä ilmeisimmin, poliitikonrääpäleemmekin pääsee loppuvaiheessa elämäänsä kokemaan sen elämän, jota keskiverto tilasto-kansalainen ryömii ja raahusta joka helvetin päivä. Tervemenoa ryömivän jonon jatkeeksi, lykkimään rollaattoria luukulta luukulle, vastaamaan toinen toistaan henkilökohtaisempaan kysymykseen, tappelemaan Kelan kasvottomien paperitohtoreiden kanssa kuntoutus- yms. rahoista, häviten taatusti joka ottelun.

Ja jos ja kun tällä poliittisten päätösten toteutusvauhdilla edetään, niin Kela velvoitetaan lopettamaan eläkkeiden maksu tykkänään, sillä valtakunnassa alin eläkeraja on nostettu 101 vuoteen. Sairaseläkkeistä on luovuttu jo aikoja sitten, sillä kaikki vähänkin sairaat kyyditään makkaratehtaalle, jossa heistä valmistetaan lemmikeille herkkubratwurstia. Makkaran sekaan sitten sotketaan krematorioista rahdattua tuhkaa ja niinpä pikku mussukat saavat nauttia gourmé-aterioista, joissa entisiä poliitikkoja käytetään eksoottisina mausteina pirpsakan mussukkamoussakan tekoon.

Mikäli entistäkin entisempi poliitikonraatomme ei ymmärrä yskää ja siirry elintenluovutusliukuhihnalle ajoissa, hän kohtaa painajaisen, jossa iso osa nyky-yhteiskuntamme vanhuksista tai muuten kehityksen kelkasta pudonnut elää. Tervetuloa Helvettiin!

Ihmisten eriarvoisuus tietotekniikan ja muun härveli-tekniikan käytössä on täysin unohtunut näiden politiikkaa harrastelevien, wannabe-propelipäiden aivoista ja päätöksistä. Millä hemmetin ilveellä voi jollain kaukana kaikesta asuvalla vanhuksella olla mahdollisuus ja, herran pieksut sentään, varaa verkkoon siirtyvien palveluiden hyödyntämisessä? Tai kykyä, ja taas kerran mahdollisuutta, edes oppia tarpeellinen määrä tietotekniikka-hilavitkuttimien ja palveluiden käyttöä selvitäkseen yksinkertaisimpien arjen asioiden hoidosta.

Eikö näillä vallasta ympäripäissään toikkaroivilla outolinnuilla ole lähietäisyydellä minimitoimeentulolla eläviä vanhoja vanhempia tai muita läheisiä, joiden elämään tutustumalla olisi mahdollisuus palauttaa näkö politiikan sokaisemiin silmiin? Missä jonossa poliitikonkutaleet parveilivat silloin, kun jaettiin empatiaa ja ymmärrystä? Eduskunnan kahvilassako, juomassa veronmaksajien verestä tehtyä energiajuomaa?

Sanotaanko jossain kohdassa Suomen perustuslakia, että Suomi on vain Etelä-Suomi ja siitäkin vielä tarkennettuna pääkaupunkiseutu? Ei taatusti sanota, Eduskuntapoppoo paiskattakoon takaisin koulun penkille opettelemaan lukutaitoa. Eikä pelkkä lukutaito riitä, luetun ymmärtäminen pitää erityisesti takoa paksuihin kalloihin, vaikka tatuoimalla jos ei muu riitä.

Sanottakoon vielä kerran vaikka kirkumalla, että Suomi on ja mitä ilmeisimmin pysyy harvaan asuttuna maana, jossa porukka vaeltaa sopulilauman tavoin pääkaupunkiin opettelemaan köyhänä oloa. Vanhukset, sairaat ja muuten peräkylille nalkkiin jääneet ihmiset jäävät ilman mitään turvaa, kun liikelaitokseksi muuttunut posti kerää kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa kasvukeskuksiin, jättäen peräkylien rupuporukan paikallisten R-kioskien tai tappiolla kauppaa tekevien kyläkauppiaiden varaan.

Arvauskeskusten ja arvauslääkäreiden ulkoistaminen taitaa sekin olla lähitulevaisuutta. Liikuntakyvyttömien vanhusten pitää sitten vain sitkeästi raahautua tienposkeen odottelemaan aamuhämärissä päivän ainoaa bussia ihmisten ilmoille, takaisintulo onnistuu vasta iltahämärässä, kun ainoa bussi kyliltä ajaa keräilykierroksensa ympäri autiota maaseutua.

Kaipa tästä on tehtävä se johtopäätös, että kun kaikki kynnelle kykenevät ovat poistuneet mailta ja mannuilta, niin sen jälkeen sinne siirretään, Maon malliin, nuorisoa kylvämään kesannolla oleville pelloille salaperunaa, vanhaan kylvöperinteeseen tukeutuen, jossa joka toiseen kuoppaan tökkäistään pottu ja joka toiseen silakka. Nyky-meiningillä se tulkittaneen siten, että joka toiseen kuoppaan pottu ja joka toiseen isompaan kuoppaan vanhus. Siinä sitä sitten saadaan orgaanista lannoitetta kaikille Suomen pelloille. Salaperuna on hyvä viljelykasvi, nostetaan EU-tukiaiset ja tehdään Kreikat. Sillä se suttaantuu.

Siispä, väki vanhenee, köyhtyy ja yksinäistyy, eikä tämä tieto todellakaan tule yllätyksenä. Laaja- ja mokkulakaistaa vain kaikille, ja siinäpä hyvä syy ryövätä vanhusten viimeisetkin eläkerahat. Eivätpä perkeleet tarvitse enää hammashoitoakaan tai proteesien tekoa, kun ei ole mitään mitä laittaisi niiden väliin. Eikä silläkään ole niin väliä, vaikka jäykät ja kipeät sormet eivät hyppelehdi keveästi tietokoneen näppäimistöllä, sittenhän voidaan taas työllistää lisää porukkaa vanhusten tietotekniikkahoitajiksi.

Toinen yhtä hyvä työllistävä toimenpide on tietysti se, että siirretään köyhät kaupungeista autioituvalle maaseudulle ja tehdään siirtoköyhistä vanhusten verkkoasioiden hoitajia. Siitä vain vanhusten verkkopankkitunnukset uppo-oudolle, pakkosiirretylle ja ylennyksen saaneelle "verkkohuoltajalle", jonka tehtävänä on maksaa laskut, siis omansa, vanhuksen tililtä. Onko väärin olettaa, että tämä tulee olemaan todellisuutta jo muutaman vuoden kuluttua?

Ei muuta kuin maahanmuuttoviranomaiset puuhaamaan vierastyövoimaa maaseudulle, hyvin palkka- ja luontaiseduin. Ensin putsataan vanhus ja sitten viedään tuhkatkin pesästä. Siinäpä lähitulevaisuuden uusin ja kannattavin rikollisuuden laji, eller hur?

Nyt, kun elintenluovutuskin on muuttumassa enemmän tai vähemmän "pakolliseksi", riittäisiköhän yksi rekkalastillinen tehokäytössä olleita aivoja ja sydämiä kuskattavaksi Eduskuntatalon haperoiden käyttöön?

Asiakkaat Helvetistä

Mikähän hemmetti siinäkin on, että nykypäivän asiakkaat psyykkaavat itsensä ensin vesikauhuiseen raivoon ja tallustelevat vasta sitten, koko maailman asiakkaiden antamin valtuuksin, mihin tahansa eteensä tulevaan liikkeeseen riehumaan? Herneet nenässä sambaa tanssien ja pääkopassaan ruostuneet irtopultit kipinää iskien, tämä taivaanlahja lähialueen kauppiaille marssii liikkeeseen kuin liikkeeseen ja vetää sellaisen floor show:n, että oksat pois.

Pupillit hullun lailla silmäkuopissa pyörien tämä Luojan luoma varttikaheli syöksyy kirkumaan kaupan kassalle koko elämänsä helvetillisyyden. Jos käy niin hullusti, ettei kauppaa löydy mailta eikä halmeilta, kuka tahansa asiakaspalveluhenkilö kelpaa, on vain kelvattava. Ja kaikki tämä vain siksi, että tämä katajainen ja pihkasta sitkeä kansa on kasvanut "asiakas on aina oikeassa"-mantran voimalla.

Joku asiakaspalveluhenkilö on löydettävä, aivan sama minkä alan ja missä, raivoisan tornaadon lailla pyörivän irtopulttipään on pakko päästä ulostamaan ja oksentamaan elämänsä vääryydet jonkun niskaan. Ja asiakashan on aina oikeassa, kohtuuttomassa ja väärin suunnatussa vihassaankin. Hupsista huijaa...

Trooppisina helleviikkoina oli jokaisella mahdollisuus päästä todistamaan näitä vesikauhuisia kohtauksia kaupan kuin kaupan kassoilla. Siinä lentelivät erinäisenkin kerran vessapaperit ja riisipaketit pitkin marketin tiskejä taistelulajeja taitamattoman kassahenkilön edessä. Jonossa seuraavat olivat myös vahingoittumisvaarassa, mutta eihän raivoroosna-kansalaisemme siitä kantanut huolta.

Oli vaikea arvata oliko raivon aiheena sillä kertaa toimimaton maksukorttilaite, vierasta kieltä mongertava kaupan kassa vai vain muuten elämäänsä tai rahanmenoon kyllästynyt, alempaan sosiaaliluokkaan kuuluva kansalainen. Fiinit daamit taas eivät raivoa, ehei, he osaavat vittuilun hienostuneemman tyylilajin. Mitä nuorempi kassahenkilö, sitä alentuvampi käytös ja kielenkäyttö. Jos kassalla taas oli keski-iän ylittänyt rautahermoinen, melkeinpä kaikki asiakasvariaatiot kokenut ammattilainen, fiinit fröökynät antoivat ymmärtää, että tässä ollaan parempaakin väkeä kuin joku puotipuksuksi jäänyt melkein eläkeläinen.

Lisääntynyt on sekin mielenkiintoinen tapa, että perheen vanhemmat, niin kantaväestöön kuuluvat kuin tummempaakin tummemmat mamut, tuovat pesueensa piknikille isoihin marketteihin. Siinä sitä sitten hyllyjen välissä rouskutellaan ja napostellaan lihapasteijoita, puraistaan somasti hedelmiä ja pennuille työnnetään jätskit tassuun. Kun mukana on lusikat ja muut tarpeelliset ruokailuvälineet, sapuskointi käy todella kätevästi.

Hunnilauman käynnistä kertovat todisteet potkitaan hyllyjen alle ja kylläinen perhe käy noutamassa pari kurkkua kassalla maksettavaksi. Koivistaan vähemmät ketterät vanhukset ja sairaat eivät kykene moisia piknikkejä harrastamaan. He ovat amnesiaa kärsivien ateriapalvelun toimittajien armoilla. Sapuskaa tulee kun muistetaan ja jos ei muisteta, onpahan yksi vanhus vähemmän kuluttamassa yhteiskunnan palveluita.

Jaa'ah, kun yhdistetään Palvelut Helvetistä ja tämä kirjoitus, niin päästään hyvään käsitykseen siitä, miksi molemmat osapuolet marssivat sotakirveet tanassa median luo parkumaan ja luuhaamaan kuluttaja-asiamiesten odotushuoneissa.

Tarttis varmaan tehrä jotain...!?!

Palvelut Helvetistä

Missä mättää ja missä vaiheessa kauppalopot ja laukkuryssät muuttivat taktiikkaansa asiakaspalvelusta? Meno ja meininki tuntuu nykyisin olevan se, että kunhan saadaan kiinni joku nenästä vedettävä, niin myydään sille kaikki se romu, joka on sillä hetkellä varastoissa homehtumassa. Pitäähän uuden alta saada vanhat paskat pois tilaa viemästä. Massiivinen ympäripuhuminen loppuu vasta siinä vaiheessa, kun kuoliaaksi säikähtänyt asiakas on toipunut sen verran, että kykenee inahtamaan tuskaisen EI:n. Joskus pimeällä keskiajalla vielä arvostettiin hyviä ja kestäviä asiakassuhteita ja paikallinen vallesmanni kiikutti paskaa myyvät simasuiset shemeikat putkaan häpeämään. Ei nyt, ehei. Asiakkaan ainoa toivo on kilauttaa paikalliselle kuluttaja-asiamiehelle, jonka putiikki on sekin repeämäisillään tolkuttomasta apua pyytävien laumasta.

Ennen pystyi luottamaan myyjän sanaan ja siihen, että myytävä tavara oli priimaa. Jos tavarassa oli jotain pielessä, kauppias piti huolen siitä, että asiakkaan tyytyväisyys oli taattu ja teki kaikkensa virheen korjaamiseksi. Entäs nyt, hyvä etteivät myyjät lennä tiskin takaa, valmiiksi pelosta tutisevan, asiakkaan kimppuun ravistelemaan vähän kraiveleista mokomaakin vikisijää. Kyllähän nykyajan asiakkaan pitää se tietää, ettei mikään kestä tai toimi kuin hetken, jos koskaan edes toimiikaan. Turha tulla mussuttamaan liikkeeseen ja vaatia rahoille vastinetta. Mitäs idiootti osti valmiiksi paskaa tavaraa, luulisi nyt jo yleissivistykseenkin kuuluvan sen tiedon, ettei edes rahalla saa hyvää tavaraa saati palvelua. Kertakäyttöyhteiskunnan kirous on se, että kaikki on yhtä instant-kokemusta. Uusi tavara kestä vain päivän, palvelua saa jos uhkailee tai takana on kaapinkokoisia henkivartijoita, ihmissuhteet ovat mitä ovat, yhtä instant- ja julki-elämää niin ihmissuhteissa kuin tavarataivaissa.

Ihmisten velvollisuus on pitää talouden pyörät pyörimässä ja kuluttaa niin maan perkeleesti, jotta pohatat voisivat jatkaa lihomistaan tavallisen taatelintallaajan verellä. Jos uusi ostoromu hajoaa jo matkalla kotiin, on asiakkaan velvollisuus sotia "oikeuksiensa" puolesta. Ei sillä niin väliä, jos ulkoistetuissa palveluissa tapahtuu unohduksia ja asiakkaan tavara viipyy huollossa kaksikin kuukautta. Tilannetta ei pelasta edes asiakkaan aktiivisuus, ehei, aina puuttuu joku saamarin lomake, josta tietystikään ei muisteta ilmoittaa asiakkaalle.

Jotain pitää tapahtua ja pian, ei tätä sekopäistä kaupankäyntiä kestä enää kukaan. Helvettiin takuulappuset, joissa tuntuu olevan takuuta moneen lähtöön ja joka perkeleen ruuville ja mutterille. Mistä saadaan takuu asiakkaalle? Takuun, jossa asiakkaan jymäyttäminen, henkinen pahoinpitely ja solvaaminen aiheuttaa automaattisesti myyvän osapuolen putiikin kiinni sulkemisen useammaksi kuukaudeksi. Tavarataivaan kiinnipitoaika olkoon suoraan verrannollinen asiakkaalle koituneeseen vahinkoon ja henkiseen kärsimykseen, mitä se nyt sitten lieneekään.

Haluan takaisin ajan, jolloin tavarat kestivät isältä pojalle, kaupassa sai asiakaspalvelua ja huijarit joutuivat linnaan. Onko tuo nyt niin paljon vaadittu?

Leipää ja sirkushuveja kansalle...

Mielenkiinnolla odottelen, minkä yhteisen värisävyn puolueet valitsevat ensi vuoden eduskuntavaaleihin. Edellisissä vaaleissa muotivärinä oli heleä vihreä niin, että puolueita oli todella vaikea erottaa toisistaan. Varsinkin, kun jokainen puhui samaa paatosta samoista asioista, naamat vain vaihtuivat. Torikahvit olivat samaa saamarin Juhla-Mokkaa, soppatykeissä kiehui sama hernerokka ja samoja ilmapalloja eri tekstillä sai jokaisella kojulla. Oli kyllä sellainen manööveri, että se muistutti enemmän harhautusta kuin tosissaan otettavaa vaalityötä. Ja odotettavissa on vielä puolueiden kaistapäisempääkin kaistapäiset tv-spotit, joissa ei ole päätä eikä häntää. Niistä viimeistään huomaa, miten kaukana tavallisesta pulliaisesta puolueet oikeasti ovat. Ensimmäisenä tietysti mieleen tulee sossujen itse-hyllytetty tv-spotti, jossa tavallista taatelintallaajaa pistettiin vahingossa överisti halvalla.



Elitistinen suurpääomapuolue se on sitten viimeaikoina kunnostautunut hiekkalaatikkotasoisilla, uhmaikäisillä edustajillaan. Isottelu ja pullistelu on sitä luokkaa, että tekisi mieli rahdata osa porukasta arvauskeskuksen arvaustohtorin lääkittäväksi. Jotain pilleriä vailla osa porukasta on, ihan varmasti. Kun puolue kerrankin pääsi nokittamaan sossu-puoluetta, lensi kusi niin pahasti käyttämättömiin päihin, että onnettomat tunarit kuvittelivat yksin navigoivansa valtiolaivaa.


Ei siinä maalaisserkkupuolue kykene pitämään aisapariaan kurissa, kun rahaa edustavien puolueella on vaikuttavimmat ministeripallit, lienevätkö ainoat pallit, jotka puolueesta on löydettävissä. Partiopoikien teini-juntta vaikuttaa suorastaan uskonnollisen hurmosliikkeen ympäripyöräyttämältä laumalta, joka tyhmyyksissään lisää kaasua hölmöilyissään sen sijaan, että jarruttaisivat mutkissa ja antaisivat taitavamman kuskin astua rattiin. Pelastajaa puolue tarvitsee, mutta onko se "kaikkien yli 5000 e/kk ansaitsevien työläisten presidentti" Sale vai kenties joku toinen, yhtä lupsakkasanainen uusi tai vanha kyky, jota on piiloteltu puolueen kassakaapissa kaikki nämä vuodet ja nyt nostetaan naftaliinista puolueen keulakuvaksi.


Rahapuolueella voi olla jonkinlaisia mahdollisuuksia, mikäli kauhukakarat pistetään ruotuun ja arestiin ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Tämän puolueen yksi suuri etu on se, että puolueen jäsenyys tuntuu periytyvän sukupolvelta toiselle ja siksi muutama uhmaikäinen poliitikonplanttu tuskin saa niin pahaa jälkeä aikaan, että puolueesta alkaisi joukkopako. Mihin hemmettiin ne oikein pakenisivat?


Maalaisserkkupuolueella on mielenkiintoinen kanossan matka tiedossa, mikäli mieli saada puoluekantaansa häpeilevät äänestäjät uudelleen taakseen. Tosin myönnettäköön, että vaikka puolue edellisissä vaaleissa väittikin kiven kovaan olevansa kaupunkilainen puolue, kasvaa puolueen edustajien varpaiden välissä nippu tuhteja perunanvarsia.


Maalaisserkun vierailu kaupungissa päättyi odotetusti, mutta maalla on kaikki toisin. Siellä ymmärretään kaupungin vilinään ja houkutuksiin langennutta poliitikkoa, anteeksianto tulee äänien muodossa ja sama meno ja melske voi jatkua paremmalla onnella tutulla areenalla.


Mutta täytyy myöntää, etten ole aikoihin saanut niin hykerryttäviä naurukohtauksia kuin silloin kun tämä "hajuton, mauton ja näkymätön" hongankolistaja pistikin puolueensa soppaan häkellyttävän määrän Tabaskoa. Jo alkoi tapahtumaketju, jolle nauraa puoli valtakuntaa ja suuri osa Eurooppaa, vieläkin. Sen sijaan, että "hajuton ja mauton" koppailisi tietotekniikkataidoillaan, siis hän osaa käyttää seuranhakuoperaattoreita, tämä viaton maalaispoika kertoo tavanneensa kohumorsiammeksi osoittautuneen naisensa Ikeassa. Siis Ikeassa, paikassa jossa keskiluokkainen design lemuaa kehä 3:lle asti. Herran loput tempaukset sitten ovatkin jo historiaa, ja loppupyykkejä pestään varmasti vielä useampia vuosia, riippuen siitä mistä kaikesta syyttäjä saa aihetta syyttää. Hongankolistajan hölmöilyt aloittivat lumipalloefektin, jonka seurauksena puolue lemahtelee epäilyttävästi sikalalta.


Kyllä tämä puolue pärjää, sillä äänestäjien jalat on työnnetty tiukasti suomalaiseen saveen ja multaan. Kyllä he ymmärtävät pienet lipsumiset ja hörähdyttävät seikkailut naisten ihmeellisessä maailmassa. Niinhän tuo käyttäytyy kuin tavallinen suomalainen mies, joka ei totisesti saa sanaa suustaan oikeassa paikassa, vaan katoaa tapahtumapaikalta jälkiä jättämättä. Kyllä puolue yhden kohu-miehen kestää, rojahtihan siinä samassa paljon muutakin syntiä esiin, joten on vain hyvä, että pomo pitää yllä julkisuuskuvaansa 7 päivää -lehdessä, niin kansa ei välttämättä huomaa kun isommat asiat lakaistaan tunkioon.


Sirpakka hongankolistajan seuraaja ehtii lyhyen virkakautensa aikana tehdä äärettömän vähän pahaa ja kiltin tytön profiilillaan puleeraa unohduksen vahaa puolueen kolareissa kärsineen keikkabussin konepellille.


Sossuilla taas on prinsessa pirteä, joka pyörii ja häärää keräämässä puolueelle pisteitä tulevia eduskuntavaaleja varten. Irtopisteiden keräily vastaa sienestäjän poukkoilevaa pongailua metsässä.


Mikäs siinä, kovasti vain tuntuvat puolueen eturintamassa tanakasti seisovat kansanedustajat sekä puoluetta kannattavat uskolliset kansan syvät rivit räksyttelevän juuri niistä päätöksistä, joita olivat itse päättämässä ja siirtämässä seuraavan hallituksen päänsäryksi.


Ok, opposition tehtävä on räksyttää ja pitää helvetillistä mekkalaa, sillä mikäli näin ei olisi, valtapuolueet tekisivät vieläkin kammottavampia päätöksiä ilman järjen hiventäkään. Jos nyt kuitenkin käy niin, että seuraavissa vaaleissa sossut saavat tarvitsemansa irtopisteet, rahapuolueen juippien huonon ja käsittämättömän käytöksen takia, alkaa toisenlainen räksytys. Prinsessalla on oma jaarli Essexinsä, joka edustaa mitä ilmeisemmin järjen ääntä, periaatteena ja taktiikkana kun taitaa olla se, että antaa tyllerön päästellä suustaan provosoivia lausahduksia, jotka takana varjon lailla päivystävä jaarli sitten muokkaa järjellisiksi ja täysin kansaan meneviksi lausunnoiksi.


Eikä voi väittää, etteikö sdp tällä hetkellä vaikuttaisi täysikasvuisemmalta puolueelta kokoomuksen pöllöilyjen valossa. Kansaan uppoaa mitä ilmeisemmin tavallisen normikasvatuksen saanut kansanedustaja paremmin kuin tämän hetken elitistinen kauhukakarapuolue, joka roiskii sanallisella suolapyssyllään kaikkea mikä liikkuu, osuen todennäköisemmin vain lähietäisyydellä pönöttäviin maan talouden pelastajiin. Kannattaa purra ruokkivaa kättä...


Kristilliset sitten taas ovat pudonneet agendansa kanssa johonkin 1800-luvun taitteen perhekäsitykseen. Pidetään perheiden puolta aikana, jolloin yksinäistalouksien määrä ylittää jossain vaiheessa lähitulevaisuutta perinteisen perhekäsityksen mukaisen talouden.


Ilmeisen vaikeaa on pitää syntisten puolta, kas kun ne eivät oikein toteuta puolueen tulkintaa perhearvoista, päinvastoin. Eiväthän ne saakelin vääräuskoiset mene naimisiin, siitä aviolapsia ja käy säännöllisesti kirkossa. Ehei, ne penteleen pakanat väsäävät kiimoissaan äpärälapsia kaupunkien ja kuntien vuokra-asunnot täyteen, harrastavat haureutta kuin Ohola ja Oholiba aikoinaan, ryypiskelevät ja rällästelevät päivät pääksytysten.

Ei kovinkaan edustavaa porukkaa puolueen kannattajiksi. Puhtaat pulmuset ovat vähissä, joten eiköhän kristillisiä kohtaa luonnollinen kuolema ja poistuma poliittisesta kentästä, elleivät sitten muuta itseään haureuden puolueeksi, jolloin nostetta voisi löytyä lisää. Ekskursio Reeperbahnille voisi olla poikaa...


Entäs sitten nämä hemmetin viherpipertäjät ja kuusenneulasteen lipittäjät? Nehän varsinaisia takinkääntäjiä ovat. Siinä se silmäpusseilla varustettu, töksähtelevä ja työttömän arjesta täysin tietämätön työministerinrääpäle kehtaa kehua hallitusta hyvän budjettiehdotuksen tekemisestä. Onkos ministeriltä jäänyt lukematta tai ainakin käsittämättä mitä tapahtui hänen ministeriönsä budjettiehdotukselle. Kansa kärvistelee työttömyyden ikeessä ja tylleröinen toteaa posket hehkuen, että kyllä oli hyvä budjettiehdotus, anti mennä vaan eteenpäin sellaisenaan. Mitä nyt vaivaiset 60 miljoonaa euroa tipahti alemmaksi kuin oli tarpeen. Työttömiähän ei ensi vuonna tule lisää kun talousnäkymät näyttämät valoisimmilta, niinkö?


Eikös tyllerö tiedä mitä kunnissa puuhataan tällä hetkellä? Määräaikaisten, kuntien palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteita ei enää jatketa kun ne päättyvät, monet juuri vuoden lopussa. Ja keitä on suunnitteilla korvaaviksi työntekijöiksi? Helvetti, palkkatukityöntekijöitä ammattilaisten tilalle. Tästähän sitä säästöä syntyy oikein tuhdisti, kukaan ei uskalla edes arvailla mitä tapahtuu kunnissa kun palkkatukijaksolle pakotetut, alalle täysin ammattitaidottomat työnnetään toteuttamaan kunnan velvoitteita. Ydinvoima ja uusiutuvan energian kysymys on sekin iso likajärvi vihreiden manttelissa.


Viherpipertäjillä taitaa olla edessä työttömän arkeen astuminen, tuskin puolueen kannatus on päässyt edellä luetellun kaltaisilla tonttuiluilla kasvamaan. Ei muuta kuin seuraavassa puoluekokouksessa TE-toimiston asiantuntija neuvomaan, miten toimia työttömyyden yllättäessä. On hyvä varustautua ajoissa miettimään, mitä pitää henkilökohtaisessa työnhakusuunnitelmassaan mainita, ettei pullahda ihan allikkoon. Työttömyys ja työttömän statuksella eläminen jos mikä edellyttää asiantuntijatason osaamista ja sitä pipertäjillä tuskin löytyy, ainakaan tällä hetkellä. Ennakoi tuleva tilanne...


Persuilla on sikäli mielenkiintoinen tilanne, että se on tällä hetkellä ainoa puolue, joka toimii kansan vitutuksen mittarina. Mitä enemmän persut saavat uusia jäseniä, sitä enemmän muiden puolueiden pitää viettää aikaa peilin edessä ja tutkia heijastuvaa kuvaa tarkasti. Kansan epäluottamus ja vitutus on noussut potenssiin kymmenen, eikä se ole laskusuunnassa vaalien lähestyessä hitaasti mutta varmasti.


Persujen puheenjohtaja lienee tällä hetkellä ainoa, joka näyttää vähääkään omalta itseltään, siis tavalliselta pulliaiselta. Ihmisten on helpompi samaistua kaltaisiinsa. Muiden puolueiden edustajat on tuunattu, stailattu ja maalattu mahdollisimman vähän tavallista pulliaista muistuttaviksi. Siinä erilaisten salonkien, klinikoiden ja herra ties minkä muiden ovet ovat pyörineen yhtä hurjaan tahtiin kuin Alkon ovet vappuaattona. Ja tekihän persujen pomo senkin mielenkiintoisen liikkeen, että otti ja meni suoraan suden luodaan, tietäen sen viisauden, ettei kannata tyytyä räksyttämään ulkopuolella kaikesta. Suurin vaikutusmahdollisuus on suden luolassa eli EU:ssa, ei luolan ulkopuolella.


Persujen ongelma nyt vain on ollut pitkän aikaa se, että se on saanut ehdokkaikseen kaiken valtakunnan jämäporukkaa, joka ei todellakaan ole lisännyt puolueen mainetta hyvässä, ennemminkin pahassa. Mieleen tuleekin ensimmäiseksi se, että puolue muistuttaa enemmän omituisten otusten kerhoa kuin vakavasti otettavaa, luotettavaa puoluetta. Kunhan ehdokasasiat ovat kuosissa, voi puolueella olla melkoiset mahdollisuudet päästä mottaamaan omaan mahtavuuteensa poksahtelevia valtapuolueita, nyrkki se on pienikin nyrkki. Viherpipertäjiltä irtoaa varmasti melkoinen määrä uutta puoluetta etsiviä, ekopuolueeseen pettyneitä äänestäjiä, joilla on halu vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin. Kansa kaipaa Vennamoa, persut ovat mitä ilmeisemmin lähinnä tätä toivetta...


Ruottalaisista ei ole paljoa sanottavaa. Se toteuttaa omaa kiintiöpuolueasemaansa kuin vanha tankkeri, joka olisi jo aikoja sitten pitänyt romuttaa ja myydä osiksi, mutta kun kenelläkään ei ole varaa maksaa romutusta, jatkaa tankkeri kulkuaan pitkin Suomen politiikan valtamerta, ruostuen vuosi vuodelta enemmän. Uppoaminen kymmenen vuoden kuluessa on mahdollinen, mikäli puolueen navigointi ja agenda jatkuu entiseen malliin.

Puhutaan paljon sisilialaisesta ja venäläisestä mafiasta, aasialaisista triadeista, prätkäkerhoista sekä rikollisjärjestöistä, mihinkähän näistä puolueita voisi verrata? Mafia lienee lähinnä, sillä omertàn laki tuntuu toteutuvan likipitäen täydellisenä puolueiden ja poliitikkojen keskuudessa. Sitten vielä ihmetellään silmät ymmyrskäisinä sitä, etteivät ihmiset ole kiinnostuneempia ja aktiivisempia osallistumaan puolueiden toimintaan. Miksiköhän? Nuorille opetetaan kotona ja koulussa, että rehellisyys maan perii, näinkö todella on? Esille tulleet kähminnät kyllä kertovat omaa karua tarinaansa, enemmän mietityttääkin se, mitä on vielä muhimassa pinnan alla. Ei nuorten mieleen välttämättä ihan ensimmäisenä tule liittyminen johonkin rikollisjärjestöön.

Raharahvas ja kuliköyhälistö

Muistaakseni jossain vaiheessa kansamme historiassa lanseerattiin eri medioissa käsite yhteiskunnan jakautumisesta A- ja B-luokan kansalaisiin. Tämä lienee tapahtunut joskus historian alkuhämärissä, sillä nykyisin moiseen jakomielitautiseen jakoon ei törmää enää missään. Johtuisiko se siitä, että luokkia on tullut roimasti lisää?

Moisen tiedon julkituominen saattaisi saada porukan tajuamaan sen, että nyky-yhteiskunta on sairastunut todella vaaralliseen krooniseen pöhötystautiin. Niinhän tuo pöhötys on kuin lähipäivinä uutisoitu supersairaalabakteeri. No, yhteistä niille on ainakin se, että molemmat tappavat ilmeisen valikoivasti. 

Huolestuttavaksi tilanne muuttuu, kun ja jos pöhötystauti unohtaa luokkatietoisuuden ja kiipeääkin superihmisten A-luokkaan. Mitä niistä Ö-luokan torveloista, joutavatkin harvennettavaksi, mutta että ihan A-luokkaan. Hyi hitto, pitää varmasti valjastaa pöhötystautitaisteluun valtakunnan parhaimmat aivot ja avata pankkiholvit rahoituksen järjestämiseksi. Köyhiä nyt aina tulee lisää, mutta kultapossukerholaisia vähemmän. Niille pitää varmasti perustaa joku suojeluohjelma tai jotain, johon WWF antaisi tukensa ja U2 voisi tulla heittämään tukikonserttikeikan valikoiduille kultapossukerholaisille, jotka sitten pääsisivät virnistelemään isoilla hampaillaan köyhälistön juorulehtiin, jotka lukemisen jälkeen uusiokäytetään kovemman luokan pyrstönpyyhkimispaperina.

Ja mitä nämä uudet, EU:ssa salaa päätetyt, sosiaaliluokat ovatkaan? Sehän selviää hemmetin nopeasti vain lukaisemalla valtakunnan päälehteä. Ei siinä tarvita kummoistakaan medialukutaitoa, kun selailee lehteä, sillä kuvien taustoja tutkailemalla pystyy nopeasti hahmottamaan minkä sortin kansalaisesta on kyse. Niin, ja ne hampaat. Ei alemmalla keskiluokalla, saati kuliköyhälistöllä, ole varaa istua hammaslääkärin tuolissa, ei niillä hinnoilla. Kyllä se on A- tai B-luokan porukka, joka hyppii plastiikkakirurgien muotoiltavana, hammaslääkäreissä porsliinikuoria hakemassa ja herra ties missä varaosavarustamossa itseään parantelemassa.

Siispä tämän hetken luokkajako maassamme on seuraavanlainen:

A-luokka, ns. Nalle-kansalaiset = rahalla melskaajat, joiden mottona on ”Visalla saa ja Ferrarilla pääsee” joko omaan tai kaverin kartanoon asustelemaan muiden kultapossukerholaisten seuraan. Tämä porukka pyörittää virtuaalirahaa siihen malliin, että kiinalaisilla pingismestareillakin on tekemistä perässä pysyäkseen.

B-luokka, ns. raharahvas ja pikku-tyrkyt = syövät optioita Nalle-kansalaisten pöydiltä, pahimmassa tapauksessa joutuvat liisaamaan ns. kullinjatkeensa. Tärkeintä on pysyä porukassa, jos vaikka vahingossa jossain vaiheessa uraa pääsisi livahtamaan suhteilla ja lainatulla/huijatulla rahalla Nalle-aatelistoon. Naimakauppa on edelleen varteen otettava vaihtoehto, varsinkin kun nykyisin on aivan sama ketä nai, mummoa, vaimoa, veljeä tai sisarta. Kaikki käy.

C-luokka, ns. alempi keskiluokka ja hölmöläiset = säästävät hiki otsassa ja Kauppalehti kainalossa, jos vaikka jostain saisi sisäpiirin vihjeen sijoituksien kaksinkertaistamiseksi. Tämä luokka on tyrkyllä B-luokkaan ja käyttää kaikki konstit korruptoidakseen ja kestitäkseen itsensä luokkaa ylemmäksi. Kielet ruskeina pyyhältävät kabineteista VIP-yökerhoihin, joku ylösheittäjä on löydettävä. Tällekin porukalle B-luokan naimakauppakeino on helpoin ja nopein vaihtoehto nousuun, jotta sen jälkeen pääsisi vuorostaan kyykyttämään entisiä luokkalaisiaan viimeisen päälle.

Näissä kolmessa luokassa kaveruus rankataan hyöty-näkökohdan perusteella. Ystävyys on vahinko ja työtapaturma.

D-luokka, ns. toimeen tulevat ja palkasta palkkaan elävät = viikkoa ennen palkkapäivää pyyhältävät tarjouksesta tarjoukseen ja peittelevät mahan kurinaa iloisen pirteällä puhetulvalla. Tämä luokka hoitaa työkseen E-luokan kansalaisia. Yleisimmin tätä porukkaa löytyy virastoista, laitoksista ja liukuhihnatehtaista. Tämä luokka lienee se, joka muistuttaa eniten ns. normaalia, työssä käyvää työmuurahaista, joka mahdollistaa ylä- ja alapuolellaan tapahtuvan kosmisen säteilyn.

E-luokka, ns. kuliköyhälistö = D-luokan toimenpiteiden kohde ja jota hallitaan ja liikutellaan mennen tullen kulloisenkin hallituksen poliittisen ilmaston mukaisesti joko alimpaan Hornan kattilaan tai sitten aina vaalien alla nostetaan kaikkien puolueiden hyväntekeväisyyden kohteeksi.

E-porukka toimii myös yhteiskunnan rottalaboratoriona ja medikalisoidaan vaikka väkisin. Kun kuliköyhä ryömii pyrstöllään paikalliseen arvauskeskukseen murtuneen räpylän takia, niin eiköhän joku ulkomaanelävä lääkärinplanttu kirjoittele, räpylää katsomatta ja kulia kuuntelematta, vanhasta tottumuksesta samaa kipuhuumetta kuin kaikille muille saman tason potilaille, joilla vaivat vaihtelevat peräpukamista kallonmurtumaan. Tulee halvemmaksi työntää kaikille samaa lääkehuttua, kerätä lääketehtaan korruptiot, ja odottaa lääkkeen vaikutusta. Kulit tulevat lääkeriippuvaisiksi ja sen jälkeen voidaankin jo kirjoitella mielenterveyslääkereseptejä, sivuvaikutustentorjuntareseptejä ja lopuksi aivotoiminnan lopettamislääkkeitä. Ongelma on hoidettu ja kulit pysyvät kuosissa, kurissa ja nuhteessa ja ennen kaikkea, ovat helposti hallittavissa.

F-luokka, ns. monttuun pudonneet = poispotkitut, mielenvikaiset, työttömät ja yksinäiset. Niin, ja juopot, huorat, narkkarit ja rikolliset. Tähän luokkaan kuuluvat kaikki edellisiin luokkiin kuulumattomat, siis enemmän tai vähemmän vialliset, jotka ovat kehittäneet omat tapansa selviytyä, omassa ”köyhävaltakunnassaan”, joka toimii virallisen yhteiskunnan ulkopuolella. Aina kun virallinen taho tai poliitikot puhuvat toimenpiteistä, tarkoitetaan tätä luokkaa.

G-luokka, ns. positiivisen erityiskohtelun luokka = maahan tulleet, lisääntymiskykyiset ja suomalaista yhteiskuntaa paremmin tuntevat joukot, jotka suomalaisen yhteiskuntapelin taidoillaan hakkaavat mennen tullen maan alkuperäisen kansan. Tämä porukka syö F-luokan käteen kuuluvaa leipää ja jos tyhmien päätösten linjaus jatkuu, tästä luokasta tulee parinkymmenen vuoden kuluessa Suomen valtaeliitti ja -väestö. Tästähän ei kuitenkaan saa puhua, pitää vain hymistellä samaa ”tervetuloa Euroopan avoimimpaan ja höynäytettävimpään maahan”-virttä, jota poliitikonrääpäleet julkisuudessa veisaavat. 

Toisaalta, tämä luokka jos mikä, pitäisikin muuttaa D-luokaksi, sillä tämä porukka saa eniten tekemällä vähiten. Tyhmä paljon tekee, viisas pärjää vähemmällä. Ja jos vielä osaa vaatia sopivasti, olla sopivasti ymmärtämättä ja vilauttaa sopivissa yhteyksissä sanan "rasisti", kaikkea saa ja ainakin sopivasti. Ehdottomasti, tämä pitää nimetä D-luokaksi.

Ö-luokka, ns. kaikkien luokkien keräilyluokka = tänne lennätetään eri luokissa epäonnistuneet, luokkakiipeilijät, jotka ovat jääneet kiinni ja loput torvelot, siis hölmöistäkin hölmöimmät. Tässä porukassa on vain alkuperäiskansan jäseniä, siis niitä joille hakattiin koulussa päähän Aleksis Kiven 7 seinähullua veljestä.

Mitä tästä opimme? Emme niin yhtikäs mitään!