keskiviikkona, elokuuta 08, 2012

Facebook-hoitoa massamurhaajille ja psykopaateille...

Pitihän se arvata, että saksalaisella tehokkuudella hoituvat niin yleinen Euroopan laajuinen rahanjako kuin suomalaisten mielenterveyspalveluiden alasajo. Ja mehän vikisemme, alistumme ja ryyppäämme lisää viinaa nurkan takana, kenties näytämme pienesti keskisormea retkeilymajaan pyrkivälle saksalaiselle kesäturistille kun enempään ei rohkeus riitä, edes kännissä.

Miksikö kihisen, rätisen ja kiroilen? Olen aina tiennyt sen että tieto lisää tuskaa, mutta hemmetti sentään, tällaista tietoa ei kenenkään pää kestä räjähtämättä.

Saksalaislehti Der Taggspiegel on maansa kulttuurille ominaisella päättäväisyydellä ja tarkkuudella päätynyt vallan asiantuntevaan johtopäätökseen sosiaalisen median "ulkopuolella" mellastavasta kaistapäiden laumasta.

Iltalehti uutisoi asiasta eilisillä sivuillaan ja koko suurimman osan maapallon väestöstä psykopaateiksi tuomitseva juttu on luettavissa tästä.

Eivätköhän nuo naamakirjaan kuulumattomat pirulaiset vaaranna yhteiskuntarauhaa ja koko ihmiskunnan henkeä ja terveyttä. Niille perkeleille on tehtävä jotain ja äkkiä. Massamurhaajia, syrjäytyneitä ja tosiaan, täysiverisiä psykopaatteja koko hemmetin kööri.

Ja miten tämä sitten liittyy suomalaisten mielenterveyspalveluiden alasajoon? Helppo nakki. Tämän uutisen jälkeen kallonkutistajan tai minkä lie valelääkärin ei enää tarvitse kuin kysäistä potilaalta, että kuuluuko tämä naamakirjaan vai ei ja jos vastaus on ei, tehokas hoito ja parannus löytyy alta aikayksikön.

Siinä sitä sitten lääkäri ja potilas yhdessä, lääkärin koneella, kirjailevat potilaalle facebook-profiilia ja avot, ovesta astuu ulos terve ex-potilas. Enää ei tarvitse kouluttaa mielenterveyssektorille pitkän koulutuskaavan mukaan asiantuntijalääkäreitä, ehei, vain pikakurssi Facebook-profiilien väsäämisessä ja se on siinä. Eipä ole enää pulaa alan lääkäreistä...

Ja tietysti tämän jälkeen, kun mikä tai kuka tahansa nakkikioskin pyörittäjä voi parantaa psykopaatteja 10 minuutin profiilin väsäämisellä, ei tarvita mielenterveyslääkäreitä, ei kalliita ja yhteiskunnan verorahoja nieleviä palveluita eikä näin ollen siis yhtään pitkiin hoitoihin liittyviä hoitoloita eikä tonnikaupalla lääkkeitä.

Kelassa taputellaan karvaisia ja karvattomia tassuja ja lähetetään ehkä pika-exkursiolle saksalaislehden toimitukseen muutamia virkailijoita, jotta saadaan edes osa hoito- ja lääkekorvauksiin budjetoituja rahoja tuhlattua.

Maailman väkiluku ylitti 7 miljardin rajan marraskuussa 2011, Facebookin käyttäjien lukumäärä taas oli maaliskuussa 2012 yli 900 miljoonaa käyttäjää. Mitä minä en nyt oikein ymmärrä? Tarkoittaako saksalaislehden artikkeli sitä, että 6,1 miljardia maapallon väestöstä on psykopaatteja ja mahdollisia massamurhaajia, tai pahasti syrjäytyneitä ja pirujaan juonivia ihmisraunioita?

Facebookin toimitusjohtaja ja pääomistaja Mark Zuckerberg on tullut tunnetuksi epämääräisistä sisäpiirikaupoistaan, mainostajiensa huijaamisesta ja käyttäjien yksityisyyden mitätöinneistään, eikä pidä unohtaa kohinalla pörssiin kirjautumista ja silloista osakkeiden huippuhintaa. Nykyisin yhtiön osakkeiden arvo on jotain vessa- ja talouspaperin väliltä.

Ja tällaisen sosiaalisen median yhteisöpalveluun kuulumisen tai kuulumattomuuden perusteella ihmiset sitten jaetaan psykopaattisiin massamurhaajiin ja kunnollisiin taviksiin. Ei hemmetti!

Perhanan Facebook-diktatuuri, joka melkein viikottain ilmoittaa erilaisista käyttäjiensä yksityisyyttä loukkaavista laajennuksista ja pakottavista tempuista, joiden seurauksina mikään ei ole enää omaa tai yksityistä, käyttäjän hallittavissa.

Tai niin, tosiaan, yksityisyyshän on vaarallista. Vain pahat mielessä olevilla ihmisillä on aihetta olla kertomatta elämästään kaikelle maailmalle.

Pitää olla nopeampi ja älykkäämpi kuin Kelju K kojootti ja Tasmanian paholainen yhteensä, pärjätäkseen naamakirjan vikkelästi elävässä maailmassa.

Ja saakeli, nyt kyllä oksennan ja lujaa, suuntaa ei tarvitse edes arvata, johan se tämän kiroilun ja kiukuttelun joukosta on hyvin selvinnyt. Jos ei, niin onko sillä niin väliäkään, oksennan kuitenkin, psykopaatiksi leimatun raivolla...

Ja naamakirjaan en mene, mikä lie Facebook-juorumedia se onkaan, jossa ihmiset vapaaehtoiset kertovat itsestään kaiken, julkaisevat kännikuviaan ja huvittavat toisiaan tyhmillä tempuillaan.

Ei tästä ihan hirveästi aikaa ole siitä kun entisessä DDR:ssä Stasi kiristi, uhkaili ja värväsi koko kansan vakoilemaan toisiaan ja tekemään ilkeitä ilmiantojaan. Entä nyt, porukka lällättää kaiken, ihokarvojensa lukumäärästä lähtien naamakirjan kaiken nielevillä sivuilla.

Saamari, että olen vihainen ja psykopaatti en ole, en...

sunnuntaina, maaliskuuta 06, 2011

Kaatopaikkapyöryköitä muovikuorutuksella...

Nyt sitten laukesi taas yksi petosansa lisää. Meille on vuositolkulla syötetty erilaista, kemianteollisuuden tuottamaa funktionaalisen terveysvaikutteista ruokaa, jossa oikeaa raaka-ainetta on vain nimeksi, jos sitäkään. Miten ihmeessä tähän on päädytty? Kansalle syötetään jätettä viimeisen päälle suunnitelluissa pakkauksissa, joissa pakkauksen pahvikuori on ainoa syötäväksi kelpaava osa.

Tyhmää kansaa on läimitty tuoteselosteilla päin lättyä. Koreissa pakkauksissa meille on myyty eineksiä, joilla ei ruokkisi edes pahimman vihamiehensä lemmikkirottia.

Onko mikään ihme, että kansa pullistuu, rapistuu ja nahistuu. Syötyään vuositolkulla kiireisen työssäkäyvän ihmisen kotityötä helpottavia muoviaterioita, kansan terveinkin osanen syöpyy sisältä päin puhki. Vaellus arvauskeskukseen tuottaa tulokseksi kehotuksen ruokavalioremonttiin sekä kilon reseptejä, jotka yhteisvaikutukseltaan ovat yhteen sopimattomia ja hitaasti mutta varmasti tappavia.

Mikäpä siinä, pistetään palamaan oikein kunnolla. Muutetaan kaikki kierrätyskeskukset, kaatopaikat ja jätelaitokset elintarviketehtaiksi. Oikea resepti ja ruoka-ainesuhde voisi olla vaikkapa tonni muoviromua ja sekaan heitetään muutama nääntynyt broileri ja lopputulokseksi saadaan somannäköisiä muovipalleroita, joissa on ainakin siteeksi lihaa. Rakenne olisi ainakin kotoisan kumimainen.

Kaikkeen kyllästyneelle porukalle voidaan tuottaa trendipyöryköitä, jotka loistaisivat iloisesti kevään väreissä, vihreänä ja keltaisena. Syksyksi sitten voidaankin tuottaa räiskyvän värisiä, punaisia ja oransseja kumipyörylöitä, joita hätätapauksessa voidaan käyttää vaikka kaupunkimaasturin vararenkaana .

Tätä samaa aihetta on käsitelty useammassa blogissa, mutta paiskaanpa minäkin teflonkauhani samaan muovimössöön ja maustan sitä omilla kitkerillä mausteillani.

Aihetta on mediassa käsitelty ainakin seuraavissa artikkeleissa:

Taloussanomat, 16.10.2010 

yle.fi, 02.03.2011

Taloussanomat 24.02.2011

Kohua aiheuttaneet kirjat ovat Mats-Eric Nilssonin käsialaa:

Kotiliesi, Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella

kemikaalikimara

Ja mikäli vielä lisäaineet kiinnostavat, Eviran sivuilta löytyy elintarvikkeiden lisäaineiden E-koodiavain pdf-tiedostona:

Evira

Ja nyt kun linkkejä aloitin lisäämään, tällätäänpä muutama aihetta sivuava linkki lisää:

yle.fi, ruokaa ilman lisäaineita

uusisuomi.fi, Pelko ruoan lisäaineista

Tosiasia on se, että elintarviketeollisuudella ei yksinkertaisesti ole varaa kertoa kuluttajille, mitä kaikkea elintarvikkeisiin lisätään säilyvyyden kustannuksella. Jos totuus tulisi kaikessa karmeudessaan julki, jäisivät elintarvikkeet mätänemään kaupan pakastealtaisiin ja kylmähyllyihin.

Olen kerrankin utelias ja halukas vakoilemaan päättäjien ja elintarviketeollisuuden pamppujen ruokapöytiä. Mitä niissä tarjotaan, samaako, jota tavallisille taatelintallaajille syötetään ja tarjotaan kauppojen sisäänheittoartikkeleina huimine alennuksineen? Tuskinpa.

Ja vielä yksi linkki-paholainen, jonka takaa löytyy, tällä kertaa, amerikkainen kirjoittaja, jolla on painavaa asiaa kauppojemme hyllyillä notkuvista kevyttuotteista:

Syö rasvaa ja laihdu

Ruoka pitää ihmisen hengissä, toiset paremmin kuin toiset, mutta ruoan päätehtävä on pitää ihminen elinvoimaisena ja virkeänä, siis hengissä. Jos hyvin käy, ruoka myös ravitsee ja tuo elimistöön sopivassa suhteessa kaikki elintoimtoihin tarvittavat vitamiinit, hiven- ja kivennäisaineet, joita ilman tavallinen kansa alkaa ikuisen vaelluksensa arvauskeskuslääkäreiden pakeille arvattavaksi.

Meidät syötetään hengiltä ja lapsemme kasvavat sairaiksi.

Muuan viisas intiaanipäällikkö, totesi kauan kauan aikaa sitten, että valkoinen mies nääntyy nälkään täysinäisen ruokapöydän ääressä. Miten oikeassa tuo intiaanipäällikkö olikaan, se päivä on tullut, se päivä on nyt...

08.04.2014 linkkien päivitys.  Kaikki ohjelmalinkit ovat vanhentuneet ja siksi ne poistettu, myös muutama muu artikkeli oli kadonnut ja joidenkin linkkien kohdalla tieto piti etsiä uudestaan.

perjantaina, maaliskuuta 04, 2011

Liian tyhmä rikolliseksi vai sopivan viisas vankilaan...?

Että ottaa pattiin ja korvista käryää kitkerä savu. Minulle on valehdeltu ja minua on huijattu raskaimman päälle. Koulujen opot saavat marssia uudelleenkoulutukseen, sillä heidän tietojensa perusteella valmistuu suoraan köyhäksi. TE-toimistojen virkailijatkin puhuvat puppua tai sitten ovat lintsanneet koulutuksessaan ne tunnit, joilla kerrottiin hyväpalkkaisista työpaikoista.

Miten on mahdollista, että suurelle osalle Suomen kansasta on syötetty potaskaa kaikki nämä vuodet, vaikka hyväpalkkaisia töitä olisi ollut koko ajan tarjolla, ei nyt pilvin pimein, mutta riittävästi. Perhanan poliitikonrääpäleet, virkamiehenplantut ja ammatinvalinnanohjauksen ääliöt. Meiltä on pimitetty tietoa, meitä on sumutettu ja ennen kaikkea meiltä on viety kohtuupalkkaiset työpaikat ulkomaaneläville.

Ennen työpaikat ulkoistettiin Kiinaan ja muihin nälkää näkeviin maihin, nyt niitä ulkomaaneläviä on roudattu Suomeen viemään rahapaikat nälkäisten suomalaisten edestä. Ja niitä perkeletton vääräkielisiä on vielä porkkanoilla houkuteltu Suomeen. Saamarin saamari.

Tämähän on aivan pöyristyttävää! Mikä ihmeen salaliittoteoria on vallalla, kun oman maan kansalaisille ei kerrota mahdollisuudesta korottaa elintasoaan? Kaikki työmahdollisuudet on varattu ulkomaaneläville, joiden takia Suomessa on kohta ainakin neljä tai viisi äidinkieltä, ja suomen kieli on kohta vähemmistön kieli.

Jaa, että mistäkö meuhkaan, no en sen vähemmästä kuin siitä, että meidät kasvatetaan Herran nuhteessa ja siinä, että rehellisyys maan perii. Näkisi vain, sillä kyllä nyt on niin, että oman maan kansalaiset on kasvatettu liian tyhmiksi pärjäämään edes rikollisina ja siksi kansa pakertaa niskat limassa määräaikaisissa töissä, työllistämistöissä, palkkatukitöissä ja vaihtelevalla menestyksellä marssivat työelämävalmennuspaikoista ja työvoimapoliittisista koulutuksista toiseen, ja kolmanteen ja neljänteen...

Nyt saavat vikinät loppua ja rähinät alkaa. Koko kansa uudelleenkoulutukseen, perustettakoon konna-akatemioita, joissa nuhteeton ja rehellinen Suomen kansa koulutetaan ajattelemaan tuottavasti, innovatiivisesti ja tuloshakuisesti. Koko kansa vain ulkomaille työharjoitteluun, kieltä ja konnuuksia oppimaan. Takaisin ei ole tulemista, jollei ole läpäissyt jonkin ulkomaisen konnakurssin loppukoetta, jäänyt kiinni ainakin pari kertaa ja viettänyt muutaman kuukauden paikallisessa täysihoidossa, josta pitää löytyä todistus tai ainakin vakuuttava diplomi, matkamuistoiksi kelpaavat vain hilut kintuissa.

Nyt vasta, kaikkien näiden vuosien jälkeen, syväkurkku astuu esiin ja lällättää koko salaliittoteorian julki. Juuri nyt, kun kaikki hyväpalkkaiset paikat on täytetty, ulkomaanelävillä.

Alla olevasta linkistä avautuu koko kauheus:

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/18845-vankila-on-kuin-viiden-tahden-hotelli

Ajatelkaa nyt, työpaikka on taattu, palkka on parhaimmillaan yli kaksi tonnia kuukaudessa, ilmainen asunto, ateriapalvelu ja lomat pyörivät. Tämä jos mikä on kusetusta parhaimmillaan, ulkomaanelävien suosimista, poliitikkojen kansainvälistä suhdetoimintaa ja hyvä veli-verkostoa. "Ottakaa te meidän amatöörikonnat, niin me sitten koulutamme niitä täällä lisää teille lähetettäväksi".

Viiden tähden hotelli-vankilat täytettäkööt oman maan kansalaisilla, ulkomaanelävät karjavaunuissa rajalle ja ulos maasta. Perhana, johan on oikeus ja kohtuus, että oikeus määrää kotimaiset konnat Suomalaisiin lyxys-vankila-hotelleihin ja potkaisee ulkomaanelävät vankileirien saaristoihin meditoimaan vuosiksi kaukana sivistyksestä ja varsinkin suomalaisista ja Suomesta.

Ehdotin jo joskus aikaisemmin sitä mahdollisuutta, että poliitikot neuvottelisivat eri maiden vankeinhoitoviranomaisten kesken sellaisen sopimuksen, että jokainen ulkomaanelävä-rikollinen lähetetään oman maansa vankilaan mätänemään mahdollisimman alkeellisiin oloihin. Suomen viranomaiset maksaisivat tietyn, mahdollisimman edullisen mutta tarpeeksi houkuttelevan summan vastaanottavan maan vankeinhoidon viranomaisille, mutta vasta sen jälkeen kun rikolliselle Suomessa määrätty rangaistus olisi täysimääräisenä lusittu loppuun.

Se olisi huomattavasti edullisempi vaihtoehto ratkaista ongelma ja samalla taattaisiin suomalaisille mahdollisuus päästä tienaamaan lyxys-vankiloissa kunnon palkkaa ainakin vähäksi aikaa. Se kun olisi paljon mukavampaa kuin kärvistellä köyhäinrovoilla kuukaudesta toiseen, kiikuttaa koko elämänsä sosiaalivirkailijan tutkittavaksi, täytellä Kelan työttömyyspäivärahalappusia ja hyppelehtiä kuin kesykani työllistämistoimenpiteestä toiseen.

Ei vallan hullu idea, toteuttamiskelpoinen, kulutuskysyntää nostava ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Sitä paitsi se kohottaisi kummasti kansainvälistä opiskelijavaihtoa ja toisi uusia tuulahduksia suomalaiseen työelämään...

maanantaina, helmikuuta 21, 2011

Pikajunalla Helvettiin, mahtavaa palvelua...

Tästä tapauksesta olen kirjoitellut aikaisemminkin, tammikuussa, ja tapaus tuntuu sen kuin jatkuvan ja pulskistuvan suorastaan uskomattomiin mittasuhteisiin:

http://horinoitahelvetista.blogspot.com/2011/01/noyryytys-helvettia-te.html
http://horinoitahelvetista.blogspot.com/2011/01/sina-syo-liikka-pilleri-liikka.html

Arvauskeskuksen venäläislääkärin käsissä melkeinpä invalisoitunut ja arkkuliikkeen jonoon tuupattu naisemme pääsi kokemaan lisää yhteiskuntamme ammattilaisten ammattitaitoa. TE-nöyryytystoimiston virkailijan lähetteellä hän pääsi fysiatrian erikoislääkärin juttusille, jossa alkututkimusten jälkeen selvisi asiakkaan jo itse vuosia sitten toteama migreeni. Tämä migreeni oli arvauskeskuksessa diagnosoitu jäykän niskan ja olkapäiden aiheuttamaksi oireiluksi. Erikoislääkäri totesi, että kyseessä ei ole aivan vaaraton vaiva...

Asiakas käväisi magneettikuvauksissa, joiden tuloksena varmistui erikoislääkärin tutkimuksessa jo selvinneet lukuisat murtumat, joiden takia naisen liikeradat olivat todella pahasti rajoittuneet. Arviona tuli, että vielä muutama kuukausi, ja nainen olisi passitettu suoraan leikkaukseen.

Arvauskeskuslääkärin lähete fysikaaliseen hoitoon todettiin nyt vääräksi hoito-ohjeeksi ja nainen kertoi lääkärille ihmetelleensä sitä, että hän oli hirvittävän paljon kipeämpi hoitojen jälkeen kuin sinne mennessään. Lääkäri totesi, että väärä hoito todella pahensi vaivaa ei parantanut sitä.

Kun nyt kyseessä oli TE-nöyryytystoimiston lähete erikoislääkärille kuntokartoituksen osana, TE-nöyryytystoimisto maksoi kustannukset. Se, mitä TE-nöyryytystoimisto ei maksanut oli taas asiakkaan saama nippu lääkereseptejä, jotka olisi pitänyt noutaa apteekista. En varmasti vielä maininnut, että naisemme oli sosiaaliaseman asiakas ja siksi oikeutettu maksusitoumukseen, jolla apteekista saa noudettua hengissä pysymiseen tarvittavat nappiset. No, sossun asiakkailla ei ole oikeutta saada yksityislääkärin määräämiä lääkkeitä maksusitoumuksella, ainoastaan arvauskeskuslääkärin määräämät arvauslääkkeet.

Matka suuntautui ensin arvauskeskukseen, jossa ensimmäiseksi yritettiin saada arvauskeskuslääkäri kirjoittamaan erikoislääkärin antamat reseptit uudelleen arvauskeskusresepteiksi, jotta maksusitoumus kattaisi lääkkeiden oston. Luukulla oli toteamus, että yritetään, mutta viisainta olisi mennä suoraan sossulaan ja pyytää sieltä merkintä maksusitoumukseen, jotta se kattaisi myös tässä tapauksessa yksityisen erikoislääkärin määräämät lääkkeet.

Siispä marssimme sossulan luukulle, jossa syvästi pöllämystynyt esihistoriallinen reliikki-vahtimestari katseli silmät tapillaan reseptejä ja kuunteli sisäänrakennetulla kuulolaitteellaan selitystä. Suora toteamus oli, ettei sellaista voi tehdä ja kun sossulan päätös on maaliskuun loppuun asti, niin ei se nyt vain käy. Naisen edelleen vaatiessa, että reliikki ottaisi yhteyttä hänen sosiaalivirkailijaansa, reliikki soitti päivystäjälle, joka selitti reliikille, että naisen pitää mennä takaisin arvauskeskukseen ja pyytää sieltä paperi, jossa todetaan, ettei arvauskeskus pysty hoitamaan asiakkaan vaivaa ja siksi tarvitaan erikoislääkäriä.

Kuuntelimme silmät pystyssä pyyntöä ja mietimme ankarasti, että mitenkäs moinen asia selitetään arvauskeskukseen, vaiva, jota siellä ei kyetä hoitamaan. Huh, huh... Minun roolini tässä leikissä oli toimia naisen todistajana, sillä niin hulluksi touhu oli mennyt, että nainen tarvitsi jonkun todistamaan niitä hullutuksia, joihin hän päivittäin törmäsi. Ilman todistajaa, hänet olisi leimattu hulluksi ja tunnettu tosiasiahan on se, ettei hulluja tarvitse uskoa...

Mikäli TE-nöyryytystoimiston virkailija olisi älynnyt kirjoittaa jonkinlaisen vapaamuotoisen selvityksen syystä, miksi asiakas on joutunut lääkärirumbaan, asia olisi ehkä, mutta vain ehkä mennyt helpommin sossulan jakeluun.

Ennen TE-nöyryytystoimistoon menemistä nainen päätti vielä soittaa asiakasajalla sossulan virkailijalle, ohittaen täydellisen ammattitaidottoman vahtimestarin, ja varmistaa, että onko asia todellakin näin kummallinen kuin miksi se on nyt osoittautunut.

Onneksi puhelimen toisessa päässä oli kohtuullisen järkevä ihminen, joka ihmetteli naisen luukulla saamaa palvelua. Kyseessä oli rutiininomainen toimenpide, jonka varmistamiseksi virkailija tarvitsi ainoastaan naista hoitaneen fysiatrian erikoislääkärin yhteystiedot sekä TE-nöyryytystoimistovirkailijan nimen. Puhelun lopuksi sosiaalivirkailija kyseli, miten paljon asiakkaalle arviolta vielä tulee lääkäri-ja tutkimuskeikkoja ympäri kaupunkia, johon ainoa oikea vastaus oli se, että mahdoton tietää tällä hetkellä, mutta melkoisesti todennäköisesti. Virkailija myönsi asiakkaalle vielä muutaman kuukauden maksusitoumuksen bussilippua varten, joka on todellista säästöä matkakustannuksissa. Tähän saakka naisemme on kävellyt ja laskenut senttejä päästäkseen vaadittuihin tutkimuksiin.

Arvauskeskuslääkärin, jonka olisi pitänyt tehdä edes jonkin tasoisia, vaikka vain yksinkertaisia tutkimuksia, ainoa tutkimus oli se, kun hän kehotti asiakasta sulkemaan silmänsä ja viemään molemmat etusormet kohti nenäänsä. Siis hetkinen, aivan oikein, poliisien kännitestiähän arvaustohtori teki täysin selvälle potilaalle. Kumpi oikein oli epäillyttävässä humalatilassa, arvelisin että arvauslääkäri.

Samainen lääkäri muuten useammalla tapaamiskerralla tiuskaisi naiselle, että tämän tulee lopettaa tupakanpoltto. Naisellamme eivät sanat jäädy suuhun ja hän käskyyn vastauksena loihe lausumahan, jotta pitääkö hänen nyt, perhana soikoon, ruveta polttamaan voidakseen sen sitten käskystä lopettaa. Ei tykännyt arvauslääkäri vastauksesta, ei.

Mielessä pyörähti muutama ihmettely entistä oudommaksi muuttuneesta virastokäytännöstä. Jos kerran TE-nöyryytyskeskus tekee lähetteitä tutkimuksiin ja lääkäreille, niin pitääkö asiakkaiden sitten älytä mennä arvauskeskukseen hakemaan leimaa työnhaun uusimisesta?

Miten ja missä vaiheessa tämä tällaiseksi oikein meni ja mistä tämä muuttunut tieto on saatavissa, vai onko kyseessä vain kokemusperäinen tieto, jota ei kaikille jaeta...?

lauantaina, helmikuuta 19, 2011

Suomi-pojat ja -tytöt rähinämarssille...

Ei hemmetin hemmetin hemmetti, jotain tarttis tehrä. Miten olisi mielenosoitus suomalaiseen tyyliin? Ai, mikä se sellainen on? Emmä vaan tiärä, en oo koskaan nähnynnä sellaista...

Alla muutamia ehdotuksia mielenosoituksiksi ja keinoja, joilla niitä voisi saada tunnetuksi mediassa:

TE-nöyryytystoimiston käytäville voisivat kaikki raivoisan työllistämisen uhreiksi joutuneet tulla paiskimaan kaikki turhat työhönosoitukset työpaikoista, jotka on jo aikoja sitten täytetty. Samaan syssyyn olisi varmasti aiheellista paiskia erilaisten työllistämiskurssien oudot ja edelleen käsittämättömät kurssiaineistot, materiaalit ja osallistumistodistukset.

Arvauskeskusten lattioille taas voitaisiin heitellä kaikki turhat, väärin diagnosoituihin sairauksiin määrätyt pillerit ja kapselit, joita syömällä pystyy tekemään ainoastaan hallitun itsemurhan. Jos ei pillereistä lattia peity tarpeeksi, muutama hoitovirheeseen törmännyttä, jo kuolleeksi todettua "ehkä" raatoa voisi paiskata käytävien tuoleja täyttämään.

Kelan toimistojen lattiat voisivat eläkeläiset peittää viimeisimmän eläkekorotuksen jälkeen ja verottajan kahmaisusta jälkeen jäävällä ruhtinaallisella 87 sentillä, joka oli korotuksen todellinen, käteen jäävä korotus.

Mitähän mahtaisi tapahtua, jos vääriä ja epäoikeudenmukaisia päätöksiä saaneet toisivat mappikaupalla omia papereitaan Kelan käytäviä peittämään? Hukkuisiko siihen paperimassaan edes muutama Kelan "asiantuntijalääkäri", joka potilasta näkemättä osaa todeta, että raajaton on työkunnossa asfalttimieheksi.

Vaalien toritapahtumissa kansalaiset voisivat osoittaa ihailuaan heittämällä eduskuntatyrkkyjä kohti:

- kaupoissa nykyisin tuoreina myytävät mädät kananmunat ja limaiset vihannekset eduskuntatyrkyn uutuuttaan kankealle takille, kassille tai hatulle

- lapsukaiset voisivat tuoda vetokärryissä muovailuvahasta pyöriteltyjä palleroita ja muoviämpäreissä kuravelliä, joiden oikea osoite on tietysti vaalityrkyn vaaliauto ja/tai vaalipömpeli

- eläkeläiset heittelemään käytettyjä tena-ladyja ja miehet täysinäisiä pissasarvikuonoja, joita on keräilty, säästetty ja säilötty ainakin kolmen kuukauden ajalta. Jaa, vaipoista saattaisi tulla pieni pula, kun niiden päivittäistä käyttöä on alettu säännöstellä, mutta niitä voitaisiin poikkeuksellisesti säästää puoli vuotta, jotta olisi sitten mitä heitellä... 

Tässä vain muutama ehdotus, uskon vakaasti, että mielenvikaisesta huumoristaan tunnettu suomen kansa totisesti keksisi lisää ja paljon parempia konsteja mielensä osoittamiseksi.

Ja voisihan sitä olla mahdollista vaikka puhua ympäri yksi kyläkauppias pohojanmaalta, jos vaikka hän heittelisi tyhjiä puteleita ja gambialaisia tuontityttöystäviä vihollisleiriin, mikä se sitten lieneekään...

Pahaa pelkään, että vaalien jälkeen kaikki uudistava voima, kritisoiva järki ja ruokoton rohkeus kipittää takaisin pimeisiin nurkkiin mussuttamaan salaliittoteorioita, isojen poikien hiekkalaatikkoleikkejä ja sitä, miten Suomessa ei mikään muutu eikä mihinkään voi vaikuttaa.

Nuljahtaneiden nurkkien mussuttajat ovat melko usein niitä, jotka kiertävät äänestyspömpelit yhtä kaukaa kuin kiertokoulu Putkinotkon aikoinaan.

Ilmeisesti paras, nopeahkosti mobilisoitava mielen osoitus on kipittää koko äänestysoikeutetun kansan voimalla äänestyskoppeihin piirtämään lyijykynällä numero lappuun. Sitä poliitikot eivät osaa odottaa, ja arvatenkin puheisiin on jo valmiiksi kirjoitettu valittelut siitä, miten politiikka ei kiinnosta kansaa ja miten tässä taloudellisessa tilanteessa...

keskiviikkona, helmikuuta 16, 2011

Naamioituneet poliitikot leipäenkeleinä...

Ei muuten todellakaan, siis naamioituneina. Hurstin ruokajonosta vielä sen verran, että kuulimme juttua siitä, miten Sauli Niinistö ja Paavo Arhinmäki ovat kumpainenkin käyneet jakamassa ruokaa köyhälistökurjalistolle. Muita poliittisia leipäenkeleitä ei sitten olekaan näkynyt. Ilmeisesti poliitikoilla on sellainen käsitys, ettei köyhä kansa äänestä, murisee ja uhkailee vain, mutta ei raahaudu äänestyspömpeleihin piirtämään oikeita numeroita lappusiin.

Kumpikaan herroista ei ollut naamioitunut, mikä tässä tapauksessa olisi ollut suotavaa, niin lainvastaista kuin naamioituminen nyky-Suomessa onkin. Laki ei tietysti koske maahanmuuttajia, mutta se ei ole tässä oleellista.

Olisi ollut uskottavampaa, jos sekä Sauli että Paavo olisivat sotkeneet tukkansa, tällänneet pumpulia poskiinsa, meikanneet pehmoiset ihonsa enemmän kadulla aikaa viettävien leipäjonolaisten ihoa muistuttaviksi ja pukeneet ylleen vapaaehtoisten kierrätysvaatekasoista poimittuja työasuja. Tuntemattomuus olisi ollut se, josta olisin antanut pisteitä.

Ruokajonolaisetkin lukevat lehtiä, Metrolehteä nyt ainakin ja jokaisen kotiin tulee ainakin muutama kaupunkilehti, joissa molempien naamat vilahtelevat aina sopivin väliajoin. Kaipa Niinistöllä oli muutama turvamies-korstokin turvaamassa miestä köyhien liialta tuttavallisuudelta.

Yleensä parhaat roolisuoritukset näytellään elävässä elämässä ja poliitikot etenkin tekevät Oscar-palkinnon arvoisia rooleja päivittäin. Kansallisteatteri on menettänyt monta loistavaa näyttelijää politiikalle, sääli.

Valehtelijoiden klubissa, siis Eduskunnan kyselytunnilla oli Heinäluoma jossain vaiheessa päästänyt suustaan, että Jutta-tyttönenkin oli ollut ruokajonossa jonottamassa, ei siis leipäenkelinä. Ja tästäpä mielikuvitukseni vallan villiintyi. En voinut mitään, sillä silmissäni vilahti kuvia kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta, jossa mustavalkokuvassa näkyy säälittävästi eteenpäin raahautuva köyhien joukko ja joukossa vilahtaa kuin laupeuden enkelinä, meidän Juttamme.

Tuskinpa Jutta-tyttösemme oli pukeutunut jonon pukukoodin mukaisiin vetimiin, vai oliko? Miten olisi linttaan astuttu kenkäpari, kirpparin yhden euron jämätoosasta haalittu kulahtanut takinretale, parikymmentä vuotta vanha repsahtanut käsilaukku tyylikkäästi keikkumassa kyljessä ja kaiken komeuden huipuksi, ruudullinen mummokärry perässä pyörien, lahjoitusruokia varten? Päähän sitten isoäidiltä peritty karvareuhka ja lahjoitussilmälasit laastarilla teipattuine sankoineen, täydellinen ruokajono-look olisi valmis.

En halua erityisemmin lyödä lekalla päähän näitä kolmea, jotka ovat ainakin yrittäneet tutustua vähäosaisten Stockmanniin, mutta omina itsenään he eivät ole päässeet niin lähelle totuutta kuin olisi ollut tarpeellista. Tietysti, onhan sekin mahdollista, että he eivät olisi uskoneet totuutta, mikäli olisivat pujahtaneet naamioituneina, häpeästä köyryssä itseään piilotellen ja nähneet jonon todellisuuden ilman julkisuuden henkilön saamaa erityiskohtelua.

Lievennöksenä sanottakoon se, että ruokajonossa Saulin ja Paavon elettä arvostettiin, kiiteltiin myös molempien luontevuutta ja aitoutta.  Jutta taas ei itse ole retostellut ruokajonokeikkaansa julkisuudessa, eivät myöskään Sauli ja Paavo. Jutankin vierailu tuli Heinäluoman suusta, harkittua tai vahingossa, piru siitä selvän ottaa. Epäilijä minussa taas sanoo, että Kansallisteatteri on menettänyt monta hyvää näyttelijää politiikalle...

Ja nytkö sitten kaikki poliitikot tekevät, kukin vuorollaan, vaalityötään ruoka- ja leipäjonoissa? Nähdäänkö heitä soppakanuunoiden vieressä sohimassa soppaa pahvimukeihin, jakamassa ruokakasseja nälkiintyneille, antamassa valmiiksi maksettuja yöpymislippuja asuntoloihin vai kenties lahjoituskirpputoreilla sovittelemassa riepuja alastomille?

Köyhyys ei ole seksikästä, trendikästä tai julkisesti hyväksyttävää, mutta annas olla kun vaalit lähestyvät, silloin köyhyyskin muuttuu hetkellisesti tärkeäksi ja seksikkääksi. Trendikäs köyhyys saattaa tuoda muutaman ratkaisevan äänen. Vaalien jälkeen voi taas sujuvasti unohtaa mitä tuli luvattua ja porskuttaa eteen päin vanhaan malliin. Seuraavat vaalit ovat vasta neljän vuoden kuluttua ja osa köyhistä on jo siihen mennessä matojen markkinoilla, kuolleet eivät äänestä ja ne, jotka vielä ovat elossa, ovat taas korruptoitavissa ruoalla, vaatteilla ja soppakanuunoista virtaavilla keittokupposilla...

KKK2

Jatkoa...

Kävin tiistaina, 1.2., Kuka Kuuntelee Köyhää K-talk-tilaisuudessa, joka pidettiin Eduskunnan lisärakennuksessa. KKK-tilaisuuksia on järjestetty jo vuoden 2008 joulukuusta lähtien Eduskunnan lisärakennuksessa sekä ympäri Suomea. Vuodesta 2010 lähtien eduskuntaryhmät ovat kukin vuorollaan isännöineet tilaisuuksia ja viimeisin oli tiistaina, ja sitä isännöivät Perussuomalaiset.

Se, että tilaisuus oli lähellä vaaleja, itse asiassa pahimman vaalitohinan alkumetreillä, jolloin irtopisteiden keräily on pahimmillaan, saattoi antaa virheellisen kuvan siitä, että KKK-tilaisuus oli Perussuomalaisten järjestämä ja kuuluisi siten osaksi heidän vaalikampanjaansa. Näin ei todellakaan ollut, Persut tarjosivat kahvit ja kuulemma jotain purtavaakin, mutta meikäläinen ei ehtinyt siihen jakoon, jossa purtavaa olisi ollut vielä jäljellä.

Kaikista muista eduskuntaryhmistä poiketen, Persujen eduskuntaryhmä oli kustantanut Helsingin Sanomissa ilmoituksen tilaisuudesta ja joko sen takia, että kansa luuli tilaisuuden kuuluvan Persujen vaalityöhön, tai siksi että asiasta aikuisten oikeasti kiinnostuneet ihmiset löysivät tiensä Eduskunnan lisärakennukseen, tila pullisteli kattoaan myöten täyteen sullottua porukkaa. Näin ainakin haluan uskoa, sillä toivottavasti porukka ei ollut ahtautunut lisärakennuksen kuumuuteen ja ilmattomuuteen kuunnellakseen vain ja ainoastaan Persujen vaalilupauksia, sillä niitä siellä ei kuultu, ihme ja kumma...

Alla linkki, jossa lisää tietoa Kuka Kuuntelee Köyhää? -ryhmästä:
http://www.kukakuunteleekoyhaa.fi/

Tästä linkistä taas avautuvat köyhyyskirjoitukset, joissa on asiaa sekä henkilökohtaisia tarinoita.
http://www.koyhyyskirjoitukset.org/

Osallistuin vuonna 2008 silloisen Stakesin, nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL,  järjestämään "Numeron voima, sanan valta - kuka kuuntelee köyhää? -seminaariin. Tässä seminaarissa KKK-ryhmä sai alkunsa. Itse olen lähinnä ulkojäsen, tarvittaessa käytettävissä oleva, mutta seuraan kuitenkin toimintaa kaikki aistit herkkinä.

Pääosin vapaaehtoisvoimin toimiva ryhmä ei saa avustuksia, vaan taustalla toimivat organisaatiot avustavat mahdollisuuksiensa mukaan postituskuluissa, kirjekuorissa yms., jotta soihdunkantajat kykenevät pitämään soihdun palamassa, vielä ei voida puhua roihusta, mutta ehkä joskus...

Eduskunnan lisärakennuksessa pidetyssä tilaisuudessa ihmisten kertomukset saivat jalansijaa ja harvoin missään tilaisuudessa on niin paljon pyydettyjä puheenvuoroja, että piti jo laskea, kuka ei ole saanut aikaisemmin olla äänessä.

Ja ne yksittäiset, nopeat tarinat, kunpa muistaisin niitä tarkemmin. Ainakin mieleeni muistuu melko epätarkka tarina siitä, miten joku naispoliitikko jossain haastattelussa oli kertonut tuntevansa pariskunnan, joka elää 500 eurolla kuukaudessa, ja hyvin kuulemma elääkin. Naispoliitikon kertoman mukaan he tukevat siinä sivussa vielä kotoa pois muuttaneita lapsiaan. Olikohan nyt kyse brutosta vai netosta ja kummassa tapauksessa tahansa, summat eivät voi pitää paikkaansa. En pystynyt tarkentamaan tarinan todenmukaisuutta, mutta jos näin on, niin helvetti on valloillaan, mikäli poliitikkojen tuntemus perusturvasta, eläkkeistä ja toimeentulotuesta on tällä tasolla. Poliitikko vaihtoon ja sassiin, vähemmästäkin valehtelusta hermostuu.

Laupeudentyö ry:stä Heikki Hursti taas kertoi, miten Pohjanmaalta häneen oli ottanut yhteyttä sosiaalityöntekijä, joka pyysi heiltä avustusta paikallisen perheen auttamiseksi. Jollakin karmaisevalla tavalla tuli mieleen se, että onko Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ajanut karille ja uppoamassa, romuttumassa tai ainakin vetämässä viimeisiä henkäyksiään, kun itsekin lahjoitusvaroilla toimivalta yhdistykseltä sosiaalityöntekijä pyytää apua asiakkailleen.

Koordinaattori Sinikka Backman, Myllypuron yllätysten torilta, eli Myllypuron ruokajakelusta kertoi tositarinoita torilta. Joku kuulijoista kysyi hänen arviotaan siitä, kuinka monta prosenttia yllätysten torin asiakkaista oli maahanmuuttajia. Vastaus oli hiuksia nostattava, noin 40 %!

Joku totesikin sattuvan satuttavasti, että nämä samat ihmiset ovat paenneet nälkää, sortoa ja sotia omista maistaan, päätyäkseen Myllypuron ruokajakeluun jonottamaan ruokaa. He ovat tulleet oman maansa nälkäjonoista Suomalaisten nälkäisten ruokajonoon. Näin nälkä vaihtaa maisemaa, yhdestä nälästä toiseen nälkään...

Alla Yle Areenan tallenne Eduskunnan kyselytunnista 3.2.2011, jossa kohdassa 0.36,54 Kristillisdemokraattien edustaja Tarja Tallqvist kertoi olleensa erittäin, erittäin vaikuttavassa tilaisuudessa...
http://areena.yle.fi/ohjelma/3534

YLE Radio Suomen Taustapeili-ohjelmassa käsitellään myös köyhyys-teemaa ja yhtenä puhujista on kolmen lapsen yksinhuoltaja Piia Helander, joka kertoo omista kokemuksistaan köyhyydestä.
http://areena.yle.fi/audio/1478270 

Köyhyys kypsyttää, väsyttää ja tekee välinpitämättömäksi siihen asti, kunnes se koskettaa itseä tai lähipiiriä. Se itse asiassa koskee jokaisen lähipiiriä, kuten Kirkuva Zombi kirjoitti osuvasti kommentissaan KKK1-kirjoitukseeni. Köyhyys hävettää ja niin kauan se pysyy tabuna, häpeän polttomerkkinä otsalla, kunnes köyhät päättävät murtaa läpinäkymättömyyden panssarin. Käsittääkseni se on ainoa keino, sillä poliitikkojen on helppo käsitellä aihetta ja tehdä päätöksiä silloin, kun kohteet ovat vain puheen tasolla, tilastoissa ja näkymättöminä taustalla.

Muutaman vapaaehtoisen aktiivisen joukko ei saa asioita näkyviksi, heidän mahdollisuutensa jäävät päättäjien hammastikuilla tökkimiseen. Hyvä niinkin, mutta vapaaehtoisia tarvitaan enemmän, paljon enemmän, samoin asiasta kiinnostuneita tulevia päättäjiä. Köyhyys on vain osa kokonaisuutta, ei koko kokonaisuus, ja tarvitaan monia eri päätöksiä eri rintamilla, jotta päästään käsiksi köyhyyteen, sen vähentämiseen ja jos oikein optimistisia ollaan, poistamiseen joskus hamassa tulevaisuudessa.

Kun kysymys kuului, että Kuka Kuuntelee Köyhää, niin heräsi heti myös kysymys siitä, että Kuka Kuuntelee Kuuntelijaa...?